Projekteista ja niiden keskenjättämisestä (Operaatio Keinutuoli, osa 1)

”Kamalalla innolla se aina aloittaa, mutta keskenhän se sitten jää!”, mutisi oma äitini monille projekteilleni jo silloin, kun olin teini-ikäinen. Paheksuvan äänensävyn voit ehkä kuvitella.

vaiheessa maalipintaa.jpg

Äitini ei varmasti tarkoittanut pahaa – hän vain kuuluu ns. järki-ihmisiin, joiden mielestä turhasta innostuminen ja keskenjääneet asiat ovat ajan haaskausta. Vähän ja kunnolla mieluummin kuin äkillisesti leimahtavalla tunteenpalolla, rönsyten ja kyllä: välillä myös epäonnistuen ja useimmiten keskenjättäen.

Ehkä arvaatkin, että itse lukeudun tähän jälkimmäiseen ihmistyyppiin.

vaiheessa istuinosa.jpg

Omasta näkökulmastani katsottuna näissä kaikenlaisissa vapaa-ajanprojekteissa olennaisinta on juuri se alun palava innostus: se hetki, kun keksii, että hei mäpäs teen tällaisen ihan ÄLYTTÖMÄN hienon jutun! Kun sitten salamannopeasti ja innosta täristen kaataa vaikkapa pahvilaatikollisen lankakeriä lattialle (ja jättää ne siihen) tai säntää mahtavat visiot mielessään Oulunkylän K-rautaan ostamaan niittejä niittipyssyyn (anteeksi: sinkiläpistooliin).

Kun koko homma on vielä aluillaan ja voi kokea sitä aina yhtä värisyttävää ”ei hitsi kun tästä tulee hieno” -ylpeyttä itsestään ja omista tulevista (kuvitelluista) uroteoistaan.

Eikä sillä ole loppujen lopuksi yhtään mitään merkitystä, tuleeko projekti valmiiksi vai ei.

Tärkeintä on innostus. Ihana olo.

vaiheessa keinutuoli.jpg

Siinä, missä työprojekteja määrittävät deadlinet, joita totellaan (olipa juuri sillä hetkellä insipraatiota tai ei), vapaa-ajanprojektien ei minun mielestäni edes tarvitse valmistua. Kaikki ”oispa kiva saada tämä valmiiksi jouluun/nimiäisiin/tupareihin/illanistujaisiin mennessä” -aikataulut ovat minun maailmassani tehty rikottaviksi. ”Nääh, en jaksa ei huvita ei kiinnosta, teen tän loppuun joskus toiste” -tunne on ehkä lähestulkoon yhtä olennaista kuin se alun pyhä kaikkivoipuuskuvitelma.

Fiiliksen mukaan.

On ihanaa, että elämässä on myös asioita, joita ei tarvitse tehdä valmiiksi, jos ei huvita. Voi vaikka sitten innostua jostain seuraavasta aiheesta.

Ja toki uusi innostuspuuska jotain vanhaa, keskeneräistä projektia kohtaan voi leimahtaa uudelleen liekkeihin koska tahansa. Vaikka jo ensi viikolla. Tai ensi vuonna. Tai vuosikymmenenä.

vaiheessa selkänoja.jpg

Joskus 2000-luvun alussa löysin VR:n makasiinien kirppikseltä 50 eurolla vanhan, itse nikkaroidun keinutuolin. Jokin siinä tuolissa iski välittömästi, vaikka silloisessa minikaksiossa ei todellakaan ollut tilaa millekään susirumalle keinutuolille (eksän mielipide). Mutta keinutuolista tuli jotenkin mieleen… koti.

Keinutuolissa oli rumanruskea kiiltäväpintainen paksu maali ja luotaantyöntävä tekonahkainen (lue: muovinen) verhoilu. Mutta hei – mäpäs hion nää maalit ja verhoilen tän uudestaan ja kunnostan ja oooooooh miten ihana tästä oikein tuleekaan!

Revin saman tien hiostavat tekonahkaverhoilut pois ja roudasin tuolin eksän vanhempien kesämökille, jossa olisi mukavasti aikaa ja tilaa kunnostushommille. Sihautin kuivan omenasiiderin auki, otin hiomapaperin käteen ja aloin hioa. Varovaisesti, vanhan näköisesti, epätasaisesti ja patinoitunutta jäljitelleen, juu vau miten magee tää sit onkaan!

vaiheessa käsinoja.jpg

Hink hink hink.

Ei paska. Sitten tuli hiki ja loppui siideri. Projekti-innostus laantui yhdessä viikonlopussa – mutta joo ei se mitään, kyllä mä tän valmiiksi teen joskus, kun sellainen fiilis tulee.

Ja tulihan se; heti kymmenen vuoden kuluttua.

vaiheessa takaa.jpg

Tänä kesänä silmäni sitten taas osuivat tuohon tuoliin, joka on kyllä kaikki nämä vuodet palvellut aivan hyvin myös keskeneräisenä (näiden kuvien näköisenä siis).

”Ei hitsi, mäpä teen tän nyt valmiiksi – jeee-eee, joo niin teenkin!” Projekti-innostussykli oli kymmenessä vuodessa pyörähtänyt takaisin ihanaan alkupisteeseensä; siihen, missä kaikki on taas mahdollista ja voi vau tästä tulee niii-iiin hieno!

Ja:
Tad-dad-daa!
(tuo oli fanfaari)

Täten ilolla ilmoitettakoon, että Operaatio Keinutuoli on vihdoinkin VALMIS!
Kuvia valmiista kiikkusihanuudesta tulossa huomenna! 

Ööö tai no tässä seuraavan kymmenen vuoden sisällä, mitäpä tässä turhia kiirettä pitämään. Fiiliksen  mukaan.

Kommentit (25)
  1. Voi vitsi, projektit. 😀 Mulla on vähintään satoja euroja kiinni askarteluvälineissä ja -materiaaleissa, villalangoissa, kankaissa ja ompelutarvikkeissa jotka on ostettu jotain projektia varten, joka ei vaan ole koskaan valmistunut. Aika moni on sellaisia, joita ei ole koskaan edes aloitettu (jos tuota varusteiden ostamista ei lasketa). On tässä se hyvä puoli, että nykyään ei tarvitse aina marssia kauppaan jos tulee joku uusi projekti mieleen, koska aika usein tarvikkeita on jo olemassa kotona. 😀

    Mutta se alkuinnostus on vaan niin ihana! On niin kiva suunnitella, ajatus lentää ideoidessa. Saatan nähdä paljonkin vaivaa etsiessäni sopivia materiaaleja ja piirrellessäni kaavoja ja mallikuvia. Joskus on vaan vaikea löytää aikaa toteutukselle heti ja visio ehtii haalistua. Joskus tulen vaan järkiini ja tajuan, että ideani ei olisi toiminut.

    Nyt mulla on työn alla mm. huppari Ilolle (no se pitäisi saattaa nopeasti päätökseen koska puolet kankaista on jo leikattu ja lapsi kasvaa ja kasvaa vaan) ja yhden vanhan kaapin entisöinti. Hmm, pitääkin käydä huomenna ostamassa semmoinen kuumailmapuhallin maalinpostoa varten… 😉

  2. Tällä hetkellä meillä on projektina kerrossänky lapsille.taisin haukata palan p#skaa kun tuon ostin,houkutus oli suuri halusin vanhan puisen kerrossänkyn. Kappas yksi aamu tori.fi ssä oli tällänen ja hintaa 30e puhelin käteen ja soitto.viis tuntia myöyemmin sänky oli meidän pihalla,myös kasa hiomapaperia.no tuota sänkyssä olikin neljä kerrosta maalia.tiesin tosin että hion maalit pois ja petsiä päälle.mutta silti neljä kirottua kerrosta…kaikki eri väristä tietenkin.poikani odottaa että pääsee nukkumaan yläsänkyyn ja saa upeat köysitikkaat,tarkemmin sanottuna hän on odottanut jo sitä kolme viikkoa.ja innostuksissani myin hänen vanhan sänkyn pois seuraavana päivä kun kerrossänky meille tuli.Onneksi poika keksi leikin että on retkellä kun nukkuu patjalla…nyt olen luvannut että kerrossänkyyn pääsee nukkumaan syyskuun ensimmäinen päivä.tämä lupaus on pakko pitää hänelle…joten huomenna minä hion…ja seuraavat neljä päivää.sitten voisi olla petsauksen aika.sori naapurit täällä hurruutetaan hiomakonetta lähi päivinä paljon.luojan kiitos tajusin investoida sellaiseen 20e kun maali kerrokset paljastuivat

    1. Viime viikolla kannoin kotii pulpetin…haloo hinta seitsemän euroa kierrätyskeskuksessa ja juuri samanlainen kun minulla oli ekalla luokalla…siitäkin tulee hieno kunhan se tekee valmiiksi hiontaa ja lakkaa.esikoisen koulun alkuun on luojan kiitos kaksi vuotta,joten ei mitään kiirrettä,viellä…katsotaan kesällä 2015miltä näyttää vai tuleeko kiire sittenkin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *