Punk is not dead

Tai on se nyt.

Mutta kolme päivää se ilmeisesti tuossa mun lonkassa eleli ennen kuin sen huomasin.

Ja mikä pahinta: se tuli tuosta omalta pihalta. Joel sai viime kesänä myös siitä yhden, mutta sen olisi voinut ehkä laittaa sattuman piikkiin. Mutta nyt minullakin.

*******

En oikein tiedä, miten asiaan suhtautua. Meillä on paljon punkkeja mökillä – Joelilla (avojalkamies) oli yhtenä kesänä 17 punkkia, minulla on ollut pari. Mutta että omalla pihalla. Just kun ehdin iloita, että tuossa pehmeällä nurtsilla on Silvan mukava muksahdella.

heinikossa.jpg

Nurtsileikkien loppu?

Itse olen jotenkin päässyt sellaisen punkkiällötyksen yli – kammoan hämähäkkejä ja pelkään amppareita paljon enemmän. Punkit sen sijaan ovat sellaisia aika avuttoman näköisiä miniönniäisiä. Mutta kun ne punkit voivat olla oikeasti vaarallisia. Pitääkö meidän nyt alkaa boikotoida tuota nurmikkoaluetta…? Buhuu.

Annatteko te muut lapsenne leikkiä nurmikoilla, jos on tiedossa, että siellä on ollut punkkeja…?

Voiko nurmikolle tehdä jotain punkkien määrän minimoimiseksi?
(ruohonleikkuu on ainakin ohjelmassa mahdollisimman pian – auttaako se yhtään?)

Apua!

Kommentit (67)
  1. Meidänkin kissa aikoinaan toi punkkeja sisälle asti. Nyt kissa on edesmennyt, mutta punkkipelko jäi, kun niitä alkoi kiivetä jalkaa pitkin jo sisälläkin.
    Nyt tuunaamme pihaamme. Koetamme sammaloittaa nurmea, suurennamme patiotamme liuskekivellä, josta sitten pieniä polkuja eri suuntiin pihalla. Havuistutuksia, kohokukkapenkkejä, niin piha ei ole punkkiystävällinen (eivätkä möyskään etanat tykkää moisesta pihasta), mutta me tykkäämme. Helppohoitoisempikin.
    Niin myös ilouutisia, Borrelioosi- rokote on kehitteillä Saksassa& Sveitsissä. Ensimmäinen ihmiskoe on jo onnisttunnut. Huh, helpotus. Vielä kun siihen asti selviäisi ilman punkkipirun hyökkäystä.

  2. Hih – pakko kommentoida tuota ”romanttista punkkitarkastusta” mökillä, kun kuulosti niin tutulta… Meillä jokakesäinen mökkireissu Turun saaristoon, ja toki on rokotukset puutiaisaivokuumetta vastaan otettu (sielläpäin varsinkin on syytäkin, joskin nykyään levinneisyys alkaa kattaa koko Suomen!). Mutta silti tuo jokailtainen ”romanttinen” tarkastus…kun ne punkithan tuppaa kiinnittäytymään a) ohueen ihoon, ja b) lämpimiin paikkoihin keholla. Kerrankin sitten ****vaosta siipalta vaan punkkia poistamaan taskulampun valossa. 

    Meillä on mökillä 1 punkki per naama per ilta kiinni, tämä siis siitäkin huolimatta, että käytetään punkkikarkoitetta ja käärmeitten takia jalassa aina kumisaappaat –> sukat lahkeiden päällä. Epänaisellinen vinkki: kannattaa jättää säärikarvat (ja muutkin karvat) ajelematta, sitten ainakin tuntee kun punkki juoksee iholla. Veet-säärillä kun tuota pientä pirulaista ei edes tunne. 

    Käsittääkseni borrelioosi tarttuu vasta, jos punkki on ollut iholla yli 24h, kun taas puutiaisaivokuume voi tarttua heti punkin kiinnityttyä iholle. Voin olla väärässäkin, tämä voi olla jotain saaristolaistietoa pohjalta ”aamurusko, päivä pasko, iltarusko, päivä kaunis” 😀 

    1. Jepjep, samanlaisista paikoista meilläkin on niitä ongittu 😀

      Mä oon muuten aina kuvitellut, että karvaisiin jalkoihin ne tarttuu paremmin kuin karvattomiin! Joel on ihan älytön punkkimagneetti, se varmaan haisee jotenkin hirveltä 🙂

      1. Siis punkithan ovat myyrien loisia, ei hirvien. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *