Puuhkuttava bloggari Ylellä

Jaahas. Olisikohan kenelläkään tarjota mitään hyvää ja halpaa maanrakoa, johon voisin juuri nyt vajota…?

Puhelin soi äsken: Yleltä päivää, anteeksi että soitetaan näin myöhään. Mutta sopiiko pieni radiohaastattelu bloggaamisesta?

”No mikäs siinä! Hetki vaan, kun tässä on vähän meteliä (Joel laittoi ruokaa ja Silva hihkui leikkejään); siirryn tuonne yläkertaan puhumaan, niin saan jutella rauhassa…”

(Eiiiiih, älä tee niin! Ei missään nimessä tämän mahan ja näiden supistusten kanssa portaisiin, siis MITÄ sä oikein ajattelet – EIIIIIIIH, ÄLÄ TEE SITÄ!!!!)

Kapusin portaat tajuten, että tämä oli ehkä huonoin idea ikinä. Toimittaja laittoi nauhan pyörimään. Huh nyt sitä mennään.

*******

Ensimmäinen kysymys: miten tämä bloggaaminen sai alkunsa?

”Noooh, mähän siis aloitin…. (supistus – PHUUUUUH) tuossa kaksi vuott (haukkoo henkeään hengästyksestä) a sitten, kun odot (supistus – phuuh huuh huuuh) in ensimmäistä lasta. (Phuuuh – hengästys). Joo.” 

PISTE. En pystynyt sanomaan enempää. Olikohan tuossa jo vastaus? Pliis, riittääkö?

Kuinka paljon sulla on lukijoita?

”No niitä (phuuuh phuuh huuh – supistus) kaheks (uuuuh)an viikos… (uuuh) joo.”

Hiipivä paniikki. Apua mä en pysty puhumaan. Hätäratkaisu: seuraavaksi yhden sanan lauseita. Näppärää!

Kuinka paljon sulla menee aikaa blogin pitämiseen?

(PHUUUH HUUUH) menee.”

Että paljonko menee?
(HUUUUH) paljon men(UUUUH)ee.”

*******

Okei, voitte varmasti kuvitella haastattelun nolon lopun. Piinaavien (ja hyvin hyvin hengästyneiden) minuuttien jälkeen lopulta tuli valmista ja toimittaja kiitteli – ja minä purskahdin hysteeriseen nauruun.

”Apua mä olin niin hengästynyt, kun kiipesin nuo portaat tänne yläkertaan, että en saanut mitään sanottua!!!!”
(”Oho, sehän OSAA puhua”, toimittaja luultavasti ihmetteli)

”Ei se mitään, ei sitä paljon kuulunutkaan – ja eihän sitä voi tietää, miten ihmiset normaalisti puhuu”, toimittaja lohdutti.

Aaaaaaaaaaaaa en mä oikeasti puhu noin!!!!!

*******

Kyllähän se viime haastattelu sitten kai menikin ihan liian hyvin – kun olin kuulemma kuulostanut rauhalliselta ja uskottavalta ja vaikka mitä. Joo nyt en. Nyt kuulostin siltä niin kuin olisin ollut synnyttämässä jo. Mitä jos kerrottaisiin kaikille, että puhuin Kätilöopistolta kesken synnytyksen? Voisko se olla uskottava alibi – pliis? Ei kerrota kenellekään?

Aaaaaaaa mä häpeän niin paljon, että en pysty enää ikinä poistumaan kotoa!

Ai niin, paitsi että en mä pysty poistumaan täältä kotoa näiden supistusten takia muutenkaan.

Haastattelu tulee ilmeisesti YLEltä muutaman päivän sisällä. Laitan kaiken toivoni leikkaajaan. Pliiiis pliiiis pliiis tee musta edes vähän järkevä! Onkohan niillä jotain automaattista supistuksen- ja hengästyksenpoistotoimintoa siellä niiden miksauspöydässä…?

Kommentit (22)
  1. Hehehe, mä käyn täällä varmaan 8 kertaa viikossa lukemassa ja kyllä meitä enempi on!!! 😀 Aivan ihana postaus. 🙂

  2. Muakin hävettää vieläkin kun olin lyhyessä radiohaastattelussa pari kuukautta sitten ja huomasin vasta jälkeenpäin että HIHITÄN joka ikisessä vastauksessani, mitä ihmettä 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *