Puutarhatyöl… tuholaiset

Jaahas. On sitten puutarhahommia tehty. Ja sen kyllä huomaa?

lopputulos.jpg

Öööö valmis?

 

Reippaan viikonlopun jälkeen pihan tilannetta katsellessa on yhtä aikaa onnellinen ja surullinen.

Onnellinen: vau, ollaanpa me saatu paljon aikaan!
Surullinen: ei paska, tapettiinko me nuo kaikki?

*******

Okei tämänkertaine hommahan lähti (kai?) siitä, että perennapenkin keskellä juuria pukannut ruusupensaankäkkyrä sai kuolemantuomion. Tuuletin (salaa), kun puutarhasuunnittelija oli samaa mieltä. Hyvästi, käkkyrä!

ruusupensas.jpg

Nooh, tappopäivän aamuna totesin, että se perhanan käkkyrä oli avannut aivan järjettömän suuret ja hempeät ja sydäntäkoskettavat vaaleanpunaiset kukat. Oliko se sen viimeinen kuolinhuuto?

Enkä mä edes tykkää vaaleanpunaisesta.

Huokaus. Joel oli jo kaivamassa sitä penkistä ulos, kun minä aloinkin epätoivoisesti etsiä sille uutta paikkaa. Tuohon! Seinän vierustalle! Ensin vaan revin nämä…. en tiedä, mitä nämä on, mutta revin nämä pois!

Ja sinne meni mikä-lie-olikaankukka (oma moka – mitäs kukkii vasta loppukesästä) ja siirtyi ruusupuska.

mies_puskassa.jpg

Nooh, myöhemmin illalla googlasin, että ruusu pitäis siirtää aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Että tapettiin me kai se sitten kuitenkin. Anteeksi.

*******

Seuraavaksi isoin urakka taidettiin tehdä perennapenkin kulmalla, joka vedettiin kokonaan uusiksi – se oli pelkkää vuohenputkea ja ruusunjuurta. (näkyy ensimmäisessä ruusupuskakuvassa etualalla) Ja sitten istuttamaan.

Paitsi että arvatkaa vaan, oonko mä ikinä istuttanut perennoja.

En.

Jos haluatte sanoa, että ”no v*un id*ootti eihän sitä nyt NOIN tehdä”, pliis sanokaa se mahdollisimman kauniisti. Vaikka silleen ”oot ihana, mutta oot silti v*un id*iootti” -tyylillä.

Koska mä yritin. Tein näin:

1. Valitsin lempikukkiani (pionit, liljat)
2. Käänsin maan (okei Joel käänsi) ja poistin juuret
3. Lisäsin tuoretta multaa
4. Kaivoin kuopan ja laitoin pohjalle ja seinustoille kanankakkaa.
5. Laitoin kakkojen päälle multaa (ettei juuret koskisi suoraan niihin)
6. Uitin taimia vesisankossa ja laitoin läpimärkinä kuoppaan
7. Painelin varovasti multaa koloon

Nyt se penkki näyttää tältä:istutetut.jpg

Kiinanpioneja, päivätarhanliljoja ja jotain muita liljoja, jotka eivät taida edes olla monivuotisia (?). Mutta ovat oransseja.

Etualalle voisi laittaa vielä jotain matalaa – ideoita?

edusta.jpg

Ehkä tähän voisi laittaa yksivuotisia/sipuleja niin kauan, että näkee, miten nämä aiemmat istutukset lähtevät käyntiin…?

*******

Joel sanoi, että vautsi ihan niin kuin tämän olisi tehnyt joku, joka tietää mitä tekee.

Mutta Joel nyt ei tietystikään mitään tiedä.

 

PS. Niin joo ja revin myös arviolta rekkalavallisen vuohonputkea sekä syreenin-, vaahteran- ja ruusunalkuja (vääriltä paikoilta) ja muuta epämääräistä heinää. Leikkelin kuolleita oksia syreenistä ja jasmikkeesta. Revin seinustan kukkapenkistä tilaa puutarhakeinulle. Pähkäilin viinimarjapuskan ja raparperin paikkaa.

Ja näin monta kastematoa enkä edes kiljunut.

Kommentit (27)
  1. Nimetönnä
    16.7.2013, 08:42

    Onko teillä salaojitettu tuo talon vierusta? Jos on niin älkää hyvät ihmiset siihen niitä puskia kaivako. Muutenkaan kannata taloon kiinni mitään istuttaa, vaikka eihän tuo ruusu iso ole ja näyttää olevan kunnon kivijalka talossa. Se nyt on sellainen perussääntö. Ruusu on kyllä ihana, vanhat vielä ihanampia, toivottavasti se selviää! Tsemppiä kovasti.

  2. Semmoinen kommentti vielä, että niitä vanhoja kasveja, mitä teidän pihasta löytyy, kannattaa pitää valikoimassa jatkossakin, koska ovat selvästi sitkeitä sissejä ja vanhaan pihaan soveltuvia toisin kuin puutarhakaupan keskieurooppalaiset uutuudet, jotka saattavat vuoden pari kukkia, mutta kovempi pakkastalvi voi tehdä niille tepposet. Kuten yllä on jo todettu, kasvi joko kasvaa tai kuolee. Ja ne, jotka teillä ovat kasvaneet huonollakin hoidolla, ovat varmasti pihanne elinolosuhteisiin soveltuneita kasveja, jotka kannattaa hyödyntää ja koota vaikka sitten uusiin asetelmiin. Ja ylipäänsä hyvin jossain viihtyvän kasvin kannattaa antaa olla aloillaan. Persoonallisin puutarha tulee sellaisesta, jossa kasvitkin osaksi päättävät, missä kasvavat. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *