Pyöreitä kymmeniä

30 + 0, jei!!!! *)

Silloin viisi viikkoa sitten tämä päivä tuntui niii-iiiiin kaukaiselta – mutta tässä sitä nyt ollaan! Ja vauva on edelleen tuolla mahan sisäpuolella; kaikki maailman aplodit ja fanfaarit tähän!

*) …ja lapsettomille lukijoille kerrottakoon, että tuo mystinen luku tarkoittaa – omituista kyllä – ei etäisyyttä raskaaksi tulemisen arvioituun ajankohtaan vaan etäisyyttä viimeisiin kuukautisiin. Paitsi että mun tapauksessa varhaisultran perusteella annettua arviota, koska pöh mä niistä nyt mitään kirjaa ole koskaan pitänyt…
Eli että nyt on siis 30 viikkoa tasan, eli (loogisesti?) 31. viikko on siis käynnistynyt. Öö niin paitsi että se vauva on vasta noin 28 viikon ikäinen siellä, ja”laskennallisesti” olen kai ollut raskaana jo kaksi viikkoa ennen sitä The Ehkäisytöntä Kertaa. Jep jep. Tosi looginen laskusysteemi. Niin ja 40 on se keskimääräinen raskauden kesto, ja yli 36 viikon syntyviä vauvoja ei enää lasketa keskosiksi. Muistaakseni jotenkin näin.

*******

Tunnelmat täällä ovat jo aika… muhkeat. Sattuneista syistä ei paljon naurattanut, kun äitini täällä kyläillessään jaksoi lähes joka päivä huomauttaa, että ”voi kamalaa, vielä kymmenen viikkoa – tavallisesti synnyttäjät näyttivät tuolta laitokselle tullessaan”.

Hei kiitti.

30plusnolla_vatsa.jpg

Olo oli välillä jo parempi, mutta nyt alkaa taas hen-gäs-tyt-tää. Todennäköisesti silloin viisi viikkoa sitten hengästymisen syy oli notkahtanut hemoglobiini – nyt varmaan tuo maha painaa keuhkoja. Näin arvailen.

Supistuksia tulee edelleen koko ajan ja osa niistä aika kipeitä jo. Pitää mennä sellaiseen etunojaan ja puuhkuttaa. Lisäksi tuo tyyppi on jo muutaman viikon ajan punkenut mahassa yhtä kohtaa (edessä olevan istukan reunalla) niin hemmetin kipeästi, että henki salpautuu.

Naistenklinikan käyrillä olen joutunut käymään pari kertaa makaamassa. Tuon hurjan punkemiskivun takia en ole sinne (toistaiseksi) lähtenyt, kun kipu tuntuisi kuitenkin selvästi liittyvän vauvan liikkeisiin. Ehkä siellä on vaan jotain kiinnikkeitä (multa on aiemmin leikattu umppari) tai jotain…

Arvailuja, arvailuja…

Neuvolalääkäri kertoi peruskäynnillä (pari viikkoa sitten), että kohdunsuu (?) on jo lähtenyt vähän pehmenemään ja lyhenemään, mikä ei ole niin kovin hyvä juttu. Pariin kertaan minulle on väläytetty mahdollisuutta joutua sairaalaan lepoon, mutta toistaiseksi ovat antaneet olla kotona. Neuvolalääkäri vaikutti tyytyväiseltä, kun kerroin palkkaamastamme lastenhoitoavusta – ja Lauran apu onkin ollut aivan korvaamatonta, en olisi selvinnyt näistä viikoista ilman.

Se on silti vähän kummallista, että edelleenkään en ole missään erityisseurannassa, vaan normaalien ”kerran kuussa ilman mitään hyötyä” -neuvolakäyntien ja omien (kahden) Naistenklinikka-yhteydenottojeni varassa. Seuraava neuvolakäynti on tasan viikon päästä. Sen sisältö on luultavasti ”mitä kuuluu?””no ei kovin hyvää””voi voi, no mutta yritä levätä ja soittele Naistenklinikalle, jos olo vielä pahenee”. Toisin sanoen luultavasti siinä tapauksessa, kun lapsivedet menevät. Ilmeisesti tämä on vaan sitä, että mitään ei voi tehdä. Naistenklinikalle kuitenkin kaikki mahdollinen kiitos; siellä ovat olleet ihania ja tutkineet kunnolla.

Että sellaisia raskauskuulumisia. Sanotaan, että raskaus ei ole sairaus, mutta kyllä tämä joissain tapauksissa ihan hemmetin invalidisoivaa (onneksi vain väliaikaisesti) on.

Mutta hei, tämänhän piti olla positiivinen juttu! Hihi näin kai tässä helposti käy, kun alkaa kertoa voinnistaan – ei tässä paljon kehumista ole, vaikka tämä on tietysti tärkeintä: tänään siis 30 + 0 ja edelleen tuo tyyppi on mun mahassa! Jee siis sille, hyväminä hyväminäääh!

20140119_170139.jpg

Naistenklinikan käyrillä rv 27+5.

 

Eivätkä nuo raskausviikot muuten ole ainoa pyöreiden kymmenien luku tässä talossa – myös vaaka on iloisesti humpsahtanut uudelle kymmenluvulle. Mutta ei se mitään; neuvolasta tosiaan luvattiin, että saa tulla vaikka 20 kiloa. Nyt on tullut ehkä 13 kg. Viimeksi Silvan syntymään mennessä ehti tulla 16 kg. Eli aika samalla tahdilla taidan pyöristyä kuin viimeksikin.

Hih mutta aika hassua, että mä painan nyt 60 kg ja Joel 70 kg – ja joskus alkuaikoina mä painoin 45 kg ja Joel 80 kg. Eli 35 kilon painoero on kutistunut kymmeneen. Tshihihi ja silloin joskus aikoinaan me huviksemme mittailimme, että mun vyötärö oli kapeampi kuin Joelin reidenympärys (niitä kutsuttiin silloin huumorireisiksi). Nyt mun vyötäröön ei taida olla edes riittävän pitkää mittanauhaa olemassa.

Huumorivyötärö? 🙂

Kommentit (57)
  1. Oih. Liikutus. Ihanaa, että olet saavuttanut tuon rajapyykin.

    On ollut mahtavaa seurata raskauttasi, vaikka seuraamisessa marraskuussa pieni tauko tulikin. Silloin nimittäin oma elokuussa alkanut raskauteni meni kesken, enkä hetkeen kestänyt raskausjuttuja itkemättä. Nyt olen uudestaan raskaana, suureksi yllätyksekseni (tuon aiemman ”alulle saamiseen”, kun meni todella kauan ja sitä edelsi muutama varhainen keskenmeno). Yhdeksäs viikko menossa ja sanotaanko, että kyllä tuntuu 🙂 Pahoinvointi aivan eri luokkaa kuin edellisessä ja väsymys myös.

    Hyvää loppuraskautta. Toivottavasti Seela pysyttelee mahassasi niin kauan kuin haluaisit 🙂

    1. Ihanaa, onnittelut – ja tervetuloa takaisin! Ja joo, ymmärrän hyvin että tuollaisessa tilanteessa on varmasti ihan hyväkin pitää taukoa raskaushehkutuksista. Mutta ihanaa, että uusi elämä sai alkunsa näin nopeasti!

      Tsemppiä pahoinvointiin, uhh se oli kyllä kans… huh huh. Mutta kyllä se paha olo ja väsymys varmasti pian ohi menee!

      1. Kiitos 🙂 Ihmeen nopeasti tämä tosiaan tuli. Aika monta testiä tein ennen kuin uskoin, kun asia ei aiemmin kovin ”helppo” ole ollut. Vieläkään ei oikein uskalla ajatella mitään vauva-ajatuksia, kun useampi keskenmeno kuitenkin takana on. Mutta yritän ottaa tämän pahoinvoinnin nyt hyvänä merkkinä 🙂 Ja ajatella, että asiat menevät kuten on paras. Että se tapahtuu, minkä on tarkoitus. Ja minä joko vastustan sitä ja kärsin tai sitten hyväksyn sen ja kasvan 🙂

  2. Onnea etapin saavuttamisesta 🙂

    Toivottavasti sulla on vielä reilusti viikkoja edessä, vaikka tuo masu aikas jätti onkin. Jaksamisia ja rutkasti voimia loppuraskauteen 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *