Pysytään sitten sisällä

Meillä on kuuden ja puolen viikon ikäinen vauva eikä minkäänlaista käsitystä, miten sen kanssa poistutaan ulos talosta.

Yritys 1: ex temporena nepalilaiseen ravintolaan
Tausta: Joelin isäkuukauden aikana, eräänä aurinkoisena iltana, päätettiin kokeilla uusia tuplavaunuja ensimmästä kertaa ja käydä ostamassa lähikaupasta jäätelöt. Bussipysäkin kohdalla Joel keksi, että hei mitä jos lähdettäisiinkin nepalilaiseen. Joo! Sitten lähdettiin.
Miten kävi: Alkumatka meni ihan hyvin, mutta bussista ulos astuessa Seela päätti, että ÄÄÄÄÄ. Ja aika äääää se loppu sitten olikin: ravintolassa imetin-imetin-imetin-imetin – kunnes ylensyönyt vauva oksensi itsensä, minut ja ravintolan penkin ja lattian. Paluumatka oli ääää.
Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”

bussipysäkillä.JPG

Yritys 2: Prismassa vapun aatonaattona
Tausta: Hei no kokeillaanpa tällä koko porukalla Prismaan lähtemistä – vapuksikin voisi ostaa jotain grillattavaa.
Miten kävi: Joel kantoi Seelaa sylissä koko kauppareissun ajan, pois lähtiessä parkkihallissa tuli ÄÄÄÄÄ. Sitten imetin-imetin-imetin-imetin etupenkillä ratin takana niin kauan, että parkkihalli alkoi mennä kiinni – lopulta ei voi muuta kuin laittaa kirkuva vauva takapenkille. Silva hermostui myös, kun autossa jouduttiin olemaan niin kauan. Kotiin ajettiin molempien lasten huutaessa suoraa huutoa.
Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”

Yritys 3: Ystävien luokse vappuna
Tausta: ”Hei tulkaa meille lapsiperhevapunviettoon, grillaillaan ja otetaan rennosti!” ”Totta kai, mahtava idea!”
Miten kävi: Pelkästään lähteminen kesti yli kaksi tuntia, jona aikana jokainen perheenjäsen ehti vuorollaan itkeä ja huutaa. (no ei aikuiset oikeasti; se oli liioittelua. mutta ei ollut kaukana sekään)
Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”

Yritys 4: Mummilaan sunnuntailounaalle äitienpäivänä
Tausta: No hei nyt kyllä yritetään ottaa Seelakin ensimmäistä kertaa mukaan mummilaan – äitienpäivä ja kaikkea.
Miten kävi: ÄÄÄÄÄÄÄ. Molempiin suuntiin mennessä vauva oli pakko ottaa vaunusta ulos sylikantoon.
Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”

äitienpäivä.JPG

Yritys 5: Jätskiostoksille koko porukalla pari päivää sitten
Tausta: Hei kyllä meidän vaan täytyy yrittää vähitellen opettaa tuo vauva lähtemään ulkoilmaan – eihän tästä elosta tule mitään sitten (torstaista eteenpäin, APUA!), kun minä oikeasti olen näiden kanssa yksin koko päivän.
Miten kävi: Enemmän tai vähemmän huutoa koko matka lähikaupalle. Joel lähti vaunujen kanssa edeltä kotiin.

Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”

Molemmat neuvolareissut auton turvakaukalossa ovat olleet ÄÄÄÄÄÄ. Viime kerralla neuvolassa imetin kaksi kertaa ennen omaa aikaamme ja kaksi kertaa sen jälkeen – ja silti jouduin lopulta pakkaamaan turvakaukaloon vauvan, joka itki niin, että neuvolan käytävät raikasivat.

*******

Joo. Seela ei taida oikein tykätä lähteä kotoa pois. Niin ja ollaanhan me vaunujen ja auton turvakaukalon lisäksi muitakin kuljetustapoja kokeiltu:
Manduca: ÄÄÄÄÄÄÄ!
Kantoliina (sellainen pitkä trikooliina): ÄÄÄÄÄÄ!
Kantolenksut: ÄÄÄÄÄ!

kantolenksussa.JPG

Tämä on ollut tosi yllättävää – Silva kun vaunuissa ja autossa oli ensi kerroista lähtien niii-iiin tyytyväinen; Manducaa ja kantoliinoja ei hyväksynyt Silvakaan… No, ei auta kai muuta kuin vähitellen yrittää totuttaa Seelaa ulkoilmaan. Ei kai me loppuelämää täällä sisälläkään voida kai kykkiä. Kai.

Tällä hetkellä Seela nukkuu piiiiitkiä päiväunia vaunuissa eteisessä ulko-ovi auki, mitä näissä olosuhteissa suurena voittona pidettäköön. Siedätyshoitoa, siedätyshoitoa.

 

 

PS. Kuvat kertokoon siitä, kuinka vähän kuvat kertovat.

Kommentit (91)
  1. En tiedä luetko näitä vanhojen tekstien kommentteja, mutta tähän on pakko kommentoida. Meillä esikoinen oli hyvin samanlainen kuin Seela. Todella herkkä vauva, joka kanssa viihtyi tissillä kokoajan . Huusi aina jos menimme kylään tai kauppaan. Ylipäätään jos mentiin vieraaseen paikkaan. Ja ainakun ahdistui halusi tissille tankkaamaan ja söi kunnes oksensi. Imetin ihan joka paikassa ja joka välissä kun muuten ei rauhoittunut.Ei viihtynyt vaunuissa tai manducassa Työnsin toisella kädellä vaunuja ja toisella kädellä pidin olkapäällä.Ja vauva huusi usein kotiin asti. Jälkikäteen mietitty,että olisiko ollut jotain aistiyliherkkyyttä. Mitään allergioita ei ollut.
    Mutta mikä parasta niin tuon kaiken alun hankaluuden olen jo unohtanut.Muistin vasta nyt kun luin tekstisi.Mitään neuvoja minulla ei sinulle ole antaa kuin,että teet niin mikä sinusta tuntuu parhaalta. Meillä auttoi välillä musiikki rauhoittumaan esim. autossa. Soitettiin tiettyä biisiä koko matkan ajan. Sukulaiset oli sitä mieltä,että vauvaa pitäisi siedättää eri ympäristöihin mutta itse en ollut samaa mietä. Pakollisia käyntejä tuli kuitenkin,joissa tuli siedätystä.
    Niin ja lapsi on nyt 6 vee ja on luonteeltaan edelleen herkkä mutta todella reipas. Liikuttuu musiikista ja omaa äärimmäisen hyvän tunneaälyn,osaa helposti lukea ihmisiä. Jännittää uusia tilanteita mutta voittaa jännityksensä. Pohdiskelee elämän eettisiä ongelmia,eikä tyydy vastaukseen,että ”koska asia nyt on vain näin”. Ihana, filosofinen ja herkkä lapsi jos näin saa sanoa. Voimia sinulle alkutaipaleelle. Jossain vaiheessa helpottuu ja unohdat hankalammat ajat.

  2. Ihanaa, että ootte sitkeesti lähtenyt ulos, vaikka kerrat ei oo menny parhaalla mahdollisella tavalla. Silva ainakin näyttää viihtyvän ulkona. 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *