Raskaana – ensimmäinen kolmannes

Tältä se tuntuu:

Fyysisesti:

  • ”Yöööööök!”
  • ”Vä-syt-tää!”
  • Olikohan se Vuoden mutsi -kirja, joka lanseerasi termin ”piereskelevä muumi”. Niin että just siltä.
  • Paino jo nyt uusilla kymmenluvuilla. ”Miten tää maha VOI olla jo näin iso?”
  • Äitiysfarkut otettu käyttöön – kylläkin koossa xxs.

maha alku.jpg

Kuva 1: Alkutilanne
(päivä, kun tehtiin positiivinen raskaustesti)

Henkisesti:

  • ”No onhan tässä yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua. Ööö paitsi että raskaustestin tekemisen jälkeen seitsemän ja puoli. Ja jos tyyppi tulee etuajassa niin kuin viimeksi, niin kuusi. Eli tästä hetkestä eteenpäin laskien neljä ja puoli. Eikä SE riitä mihinkään. Aaaaaaaaaaaargh.”
  • ”Koska mä nukun? Koskamänukun koskamänukun koskamäNUKUN?”

maha kasvaa.jpg

Kuva 2: Tällaiseksi se kasvaa. Paitsi että isommaksi.

 

Käytännössä:

  • ”Niin milläs raskausviikolla mä nyt sitten olinkaan?”
  • Terveellinen ruokavalio: pelkkiä mehujäitä, appelsiineja ja mangoja
  • ”Ootko nähnyt sitä brosyyria, mikä me saatiin Silvaa odottaessa?”
  • Tuplarattaat hankitaan. Ei muuta. Eihän?

hups.jpg

Kuva 3: Tätä kuvaa ei IKINÄ pitäisi julkaista.

Kommentit (52)
  1. Hassua tämä, miten nämä ulkonäkökokemukset voi erota niin paljon. Mä oon myös piirun verran alle 160 cm pitkä, mutta eri mallia, ts. mulla on aina ollut vähintään d-kupit ja reilu lantio. Nuorempana oli ihan oikea kapea vyötärökin, nyt on taas (luoja kiitos) vyötärö, ei enää niin kapea, mutta iloitsen tästäkin. Mutta siis, mä koin silloin mahakkaana itseni tyytyväisemmäksi kehoni ulkonäköön kuin varmaan ikinä aikaisemmin. Ei yhtään löysää, pelkkää pinkeyttä 😀 Varmaan siinä hormoneillakin oli osuutta asiaan, ja toisaalta maltillinen 13 kg painonnousu lähtötilanteesta. Mutta silti tuntuu, että oma kehonkuva oli silloin terveimmillään. Ja tätä ei nyt pidä missään nimessä sekoittaa mihinkään sellaiseen, että olisin erityisesti nauttinut siitä raskaanaolosta. Huh, vieläkin puistattaa ne aamuiset yökkimiskohtaukset, sen kun oksensin luokan edessä (niin se ope vaan näyttää mallia) ja sen raivon, jonka jatkuva pissahätä sai aikaiseksi. Yyyyyyh….

     

  2. Reps vikalle kuvalle. Ihan mahtava! 😀

    Kaikki hokee sitä että kroppa palautuu vuodessa. Palautuuko se varmasti? Itse levisin ainakin 10cm leveyssuunnassa enkä ole vieläkään, 10kk kuluttua, palannut normimittoihin. Jalka on myös leventynyt, rinnoista puhumattakaan! 😛 Mua ahdistaa suunnattomasti edes katsoa itseäni peilistä kun sieltä näkyy norsun kokoinen otus. Suurin osa vanhoista vaatteista ei istu kunnolla päälle. 🙁

    1. Ehkä se on yksilöllistä – mulla palautui suunnilleen just tuossa vuodessa… Rinnatkin palautui, kun imetys loppui; tosin niissä ei ollut kyllä entuudestaankaan kovin paljon ”palauteltavaa” 😀 Mä harrastin sitä Kiloklubin täyttelemistä parin kuukauden ajan, niin sillä ne viimeiset 5 kiloa sitten lähti.

      Mutta huokaus, nyt sitä ollaan taas siinä paisumissuunnassa… Tuntuu, että eääääh, taasko… Siitä onkin tarkoitus blogata lähiaikoina. Jännä, miten omaan kroppaan suhtautuminen on niin vaikeaa, vaikka kyse on niin luonnollisista asiasta kuin raskaus… Mutta jotenkin taas tuosta ”omasta kropasta” luopuminen on tehnyt henkisesti tosi tiukkaa. Pelottaa, että toka raskaudelta se ei sitten enää palaudukaan. Hölmöä, mutta niin sitä vaan on näin hölmö 🙂

      1. …ja siis ei mullakaan ollut vielä 10 kk kohdalla palautunut, silloin oli vielä selvästi sellaista ”pehmeyttä” vähän siellä sun täällä 🙂

      2. Uuh. Mulla samat fiilikset molempien raskauksien kanssa. En tajua miks muut näyttää raskaana minun mielestä kauniilta, mutta omasta olemuksesta tuli mieleen ryhävalas.
        Mulla on myös ystäviä, jotka oikein nauttivat raskaana olemisesta. Miksi siitä ei ite osannu juurikaan nauttia?? Vaikka kovasti toisen raskauden alkaessa niin päätinkin. Ei onnistunut, en nauttinut.
        Ja nää kilot sitten… Laiha en ole koskaan ollut, mutta nyt synnytyksestä on 7 kk:tta, enkä vieläkään ole vanhoissa mitoissani. Voi paska!! Eipä nuo mihinkään lähde yhtä liukkaasti kuin ekasta lapsesta. Pitäis varmaan tehdä jotain 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *