Raskaana – toinen kolmannes

Se odotettu hyvinvoiva keskiraskaus sitten tuli. 

Ja meni.

Voi, mä olisin niii-iiin paljon halunnut kirjoittaa sellaisen ”ihanaa olla raskaana ja hyvinvoiva” -bloggauksen. Nyt se on myöhäistä – se olisi pitänyt kirjoittaa joskus viikoilla 18-22. Itse asiassa just reissun aikoihin; ihan täydellisesti ajoitettu matka siinä mielessä. Hyvävointista raskaanaolijaa etsijät voivat siis katsella niitä onnellisia reissukuvia. Täällä päässä blogia huhuilee enää vain yksi läpensä läkähtynyt raskausihmisraunio (eikä se vatsatauti paljon helpottanut asiaa).

Pakko siis myöntää: nyt viimeisen parin viikon aikana mun olo on romahtanut. Ensimmäiset supistukset tuntuivat jo itse asiassa (hui) joskus viikolla 17 pitkän yskän jälkituotteina, mutta muutaman viikon jälkeen ne onneksi helpottivat. Koko reissu meni rennosti ja supistuksitta – riippumatossa makaaminen osoittautui siis juuri oikeaksi lääkkeeksi ennenaikaisiin supistuksiin.

Mutta eihän siihen sitten muuta tarvittu kuin pari päivää arkikiireitä silloin joulukuussa ja yksi perussäntääminen hammaslääkäriin toisena (tai kolmantena) päivänä Suomeen tulon jälkeen. Olin katsonut Reittioppaan ihan oikein, mutta unohtanut, että kävelymatkaan pitäisi varata paljon keskivertonopeutta enemmän aikaa. Ja muutaman kilometrin ylämäkinen reippailukävelymatka sai mahan supistelemaan – ja paljon. Ja siitä ne supistelut oikeastaan sitten alkoivat.

Mutta niin: se toinen kolmannes. Tältä se (minun tapauksessani) tuntuu:

Fyysisesti:

  • Su-pis-te-lee! Koko ajan. No, onneksi ei sentään levossa, mutta annas olla, kun kääntää vaikkapa keskellä yötä kylkeä. Tietää kääntäneensä. Supistukset eivät (onneksi sekin) ole vielä kipeitä silleen ”synnytys on käynnistynyt” -mielessä, mutta hyvin napakoita ne ovat.
  • Hengästyttää. Ja kun hengästyttää, niin supistelee. Ja kun supistelee, niin hengästyttää. Päärynän syöminen tai puhelimessa puhuminen saavat hengen salpautumaan niin kuin olisi maratonin juossut (ihan niin kuin mulla sellaisesta olisi kokemusta).
  • Mahan koko on valtava ja se painaa tonnin. No okei vaaka näyttää vasta + 10 kg lähtöpainosta (ja neuvolan mukaan mulle saa tulla vaikka 20 kiloa), mutta tonnilta se tuntuu. Kaikki paino on vatsassa, muualle ei näytä tulleen kuin sellaista ”pientä pehmeyttä”. Selkäkivuilta sun muilta olen (toistaiseksi, kop kop puuta) välttynyt, mutta todennäköisesti tuo valtava vatsa jotenkin painaa keuhkoja ja tekee hengittämisestä mah-do-ton-ta.

20140103_141102.JPG

Kappas, kissa tupsahti kuvaan.
(maha näyttää muuten tässä yllättävän pieneltä vatsataudin takia – kuva esim. jouluvatsasta täällä)

 

Henkisesti:

  • Pelottaa ihan perhanasti: ei vielä!!!
  • Mikään mahti maailmassa ei saa minua uskomaan, että tämä lapsi syntyy vasta 15.4. niin kuin pitäisi.
  • Tunnen ”lähtölaskennan” alkaneen ja odotan kauhulla sitä hetkeä, kun lapsivesille käy LÄTS niin kuin viimeksi. Olo on sellainen, että niin voi käydä hetkenä minä hyvänsä – tuntuu ihan samalta kuin Silvaa odottaessa viimeisinä viikkoina ennen vesien menoa. Raskausviikkoja on tällä hetkellä 25+3 eli niin ei missään nimessä saisi tapahtua vielä. Tietysti toivon, että tuntemukseni ovat virheelliset. Mutta ei se niitä tuntemuksia mihinkään poista. Moni lohduttaa, että kyllä raskaus silti saattaa loppuun asti (tai jopa yli) mennä, vaikka supistukset ovat jo tässä vaiheessa näin kovat. Niin minulle sanottiin viimeksikin. Vedet menivät silloin 34+0.
  • Ajatus siitä, että kunto on näin surkea vielä seuraavan noin puolen vuoden ajan (ja huonontuakin)… Vs. ajatus siitä, että lapsi syntyy jo nyt. Okei, otan sen ensimmäisen sittenkin.
  • Sanoinko jo, että pelottaa ihan perhanasti.

20140103_141005.JPG

Kappas, mies tupsahti kuvaan.

 

Käytännössä:

  • Okei nyt tämä vielä menee (jopa vatsataudissa), kun saa levätä ja Joel hoitaa tirppanaa. Mutta entä loppiaisen jälkeen, kun Joel palaa töihin? Nostella ei saa – mutta miten sen hoitaa käytännössä kahdestaan tirpan kanssa? Eihän me päästä edes talosta ulos nostamatta vaunuja alas portaita… (niin kuin muka ulos jaksaisin enää lähteäkään)
  • Asiasta keskusteltiin, keskusteltiin ja keskusteltiin. Mutta myönnettävä se on (minunkin): me todennäköisesti tarvitaan tirpalle tänne kotiin osa-aikainen hoitaja, että me selvitään näistä tulevista kuukausista. Kukkaroa se kirpaisee, mutta paljon pahemmin kirpaisee (ei kukkaroa vaan kaikkea muuta) se, jos en pysty noudattamaan lepokäskyä ja vauva syntyy ennen kuin edes 30 raskausviikkoa on täynnä.
  • Laitoimme ilmoituksen hoitopaikka.net -sivustolle ja toivomme, että löydämme pian jonkun ihanan ihmisen meille apunani tirppaa hoitamaan! (en ole vielä ihan sinut asian kanssa, mutta emme ainakaan vielä ole keksineet muutakaan vaihtoehtoa)

Yritän ajatella positiivisesti: ehkä kaikki palaset (taas kerran) loksahtavat kohdilleen, ja juuri nyt tällä hetkellä osa-aikaisesta lapsenhoitotyöstä haaveilee joku mahtava tyyppi, jonka kanssa muutenkin olisi kiva hengailla – joka täällä meillä tirpan ja minun kanssa junaradalla leikkisi ja Viidakkobuugia lauleskelisi ihan mielellään; vaikka ilmaiseksikin. JA nyt siitä saisi sitten ihan palkkaakin – ja että just nyt tämä mahtava tyyppi meidän ilmoitusta lukee ja tuulettaa, että jesh jesh jesh just tällaista mä etsin.

Hmmm. Ja ehkä tämä raskaus menee loppuun asti.
(ei muuten mene)

 

PS. Ensimmäisen kolmanneksen fiiliksiä viime syksyltä siis täällä.

Kommentit (102)
  1. Hoitajan kustannukset?
    13.1.2014, 08:54

    Hei!

    Minkälaisia kustannuksia tuosta kotiin hoitajan ottamisesta tulee? Saako siihen jotain näitä seteleitä tms, jos on itse hoitovapaalla, vai pitääkö kaikki maksaa omasta pussista? Äkkiä ajattelisi, että se tulee kunnalliseen päivähoitoon verrattuna tositosi kalliiksi, kun eihän kukaan tule kuukaudeksi lasta kotiin hoitamaan 264 eurolla, joka on kokopäiväisen päivähoidon ylin maksu. Luulisi päivähoitopaikan tässä tilanteessa suht kiireellisenä saavan äidin sairastumisen takia, vai onko tuo hoitovapaa sellainen loukku, että jos sairastuu, mitään ei ole tehtävissä?

    1. Joo, tämä on vähän (turhan) monimutkainen kuvio… Päivähoitopaikan todennäköisesti saisi kiireellisenä, mutta koska tämän alueen päiväkotipaikkatilanne on mallia katastrofi, paikka annettaisiin ihan toiselta puolen kaupunkia (jolloin joutuisin joka tapauksessa rehkimään viedäkseni tirpan ratikalla sinne – sitten ratikalla takaisin kotiin ja parin tunnin päästä taas hakemaan…). Silloin myös menettäisin kotihoidon tuen kokonaan…

      Eli suunnilleen samalla kustannuksella (hoitomaksu plus menetetty kotihoidon tuki) voi palkata hoitajan osa-aikaisesti kotiin – silloin ei siis menetä kotihoidon tukea, mutta koko maksu menee omasta kukkarosta (jos hakee yksityisen hoidon tukea, niin silloin taas menettää kotihoidon tuen). Meillä tuntimäärä on suht pieni, koska tarvitsen apua vain 4 päivänä viikossa 4 tuntia kerrallaan – Joel kun on yhden päivän viikossa etänä ja Silva nukkuu aamuisin pitkään ja sitten myös pitkät päikkärit. Eli joo, monimutkaisten pohdintakuvioiden jälkeen tämä kotiin palkkaus tuntui järkevimmältä 🙂

      Palveluseteleitä voisi todennäköisesti hakemalla saada, mutta silloin ei voisi niin vapaasti sopia hoitajan kanssa tuntimääriä – ja myös valita juuri sitä hoitajaa, kun itse haluaa 🙂 Palvelusetelillä käsittääkseni saattaisi tulla myös eri ihminen eri päivinä ja me ajateltiin, että Silvalle olisi kivempi kiintyä yhteen henkilöön, josta tulisi sitten läheisempi <3

      Kyllä se kalliiksi silti tulee, mutta me yritetään sitten pihistää taas jostain muusta osa-alueesta. Todettiin, että tämä on nyt niin tärkeä juttu, että täytyy vaan yrittää löytää paras mahdollinen malli ja yrittää sitten taloudellisesti selvitä – vaikkapa ottamalla lyhennysvapaa asuntolainasta tms.

  2. Sä voit mennä ihan vaikka terveyskeskuksen päivystykseen. Kyllä ne ottaa vakavasti raskaana olevat, etenkin kun ed. synnytys alkoi niin varhaisilla viikoilla.

    Onhan susta otettu pissatulehdusnäytteet? On hyvin epätodennäköistä, mutta kuitenkin teoriassa mahdollista, että Thaimaastakin on voinut tulla jokin pöpö. Kannattaa mainita lääkärissä, että oot ollut just Thaimaassa, sitten ne ainakin ottaa vakavasti 🙂

    Terkuin, tuleva terkkari

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *