Raskausmaha 39+2… …plus vuosi

Ahhahahaha jos haluat päivän nauruntyrskähdyksen, tsekkaa täältä, miltä näytin vuosi sitten – ja huom: synnytyksen jälkeen. En ehkä kestä 😀 😀 😀

Nyt, vuotta (ja kuutta päivää) myöhemmin, otin vatsaasisäänvetämättömän ja samalla myös vatsaapullistelemattoman, mahdollisimman perusasentoisen kuvan tuossa samassa trikoomekkosessa:

maha.JPG

Pömppistä löytyy, ei siinä mitään – ja livenä omasta mielestä kyllä enemmän kuin kuvassa. Mutta jos tosiaan siihen vuodentakaiseen tilanteeseen vertaa, niin onhan se ero tietysti aika merkittävä. Että edelleen, vaikka toka raskaudesta palautuminen on ollut minulla paljon hitaampaa kuin ensimmäisestä, jaksan liputtaa naisruumiin palautumiskyvyn puolesta. On meille vaan aika hienot kropat annettu; tuosta vaan (hehe) pullautetaan uusia ihmisiä ulos sisuksistamme.

Multa on kysytty sitä raskauskilojentiputusprojektin nykytilaa. Nooh… Kiloklubin täyttäminen jäi about viikkoon – sit tuli (seli seli) Espanjan-matka ja öööh… ….lisää selityksiä tähän.

maha2.JPG

Mutta jumppakortin kyllä ostin! Ja oon tykännyt siitä ihan hurjasti. Sen sai jopa tauolle meidän matkan ajaksi pelkästään lähettämällä meilissä kuvan lentolipusta (ei tarvinnut edes henkilökohtaisesti käydä), mikä oli erittäin jees aiempiin kauhukokemuksiini verrattuna.

Niin ja oon mä niissä jumpissa jopa käynyt. Välillä. Jatkuvien flunssien takia kyllä useammin sen nolla kertaa viikossa kuin aiotut kolme. Mutta olen käynyt aina kun olen pystynyt. Ja se on tuntunut hyvältä.

Plus omat tanssitunnit 1-3 kertaa viikossa, esitysten alla useamminkin.

20150416_141550.JPG

On ollut mahtava huomata (sarjassamme optimisti täällä hei), miten kuukauden jumppatauonkaan jälkeen tilanne ei ole enää nolla. Esimerkiksi sen Espanjan-matkan jälkeen; en mä ollut tauonkaan jälkeen enää läheskään yhtä romuna kuin ekan zumba-kerran jälkeen (täällä). Omaa kroppaa ja sen kestävyyttä on jo oppinut vähän kuuntelemaan. Tietää, että ok kyllä mä voin nyt ottaa tän kohdan vähän kovemminkin. Ja sit tietää myös, että hellitä nyt j*mankauta tai kolahdat pyörtyneenä maahan.

En missään nimessä väitä, että mun kunto olisi näinä suht satunnaisina kertoina mitenkään kohentunut – oma itsetuntemus siitä kunnosta ja sen rajoista sen sijaan on merkittävästi parantunut.

Vaa’asta on loppunut paristot.

Pöh mä missään bikinikunnossa ennen kesää ole. Mutta olo on jo jonkin verran parempi.

Ja bikinikuntohan on sen vanhan kiertävän meemin mukaan se, että
1. laita bikinit päälle
2. valmis

 

PS. Huomasitteko nuo mustelmat – olin puolta tuntia ennen synttäriviereiden tuloa ripustamassa noita portaikon serpentiinejä, kun… RYSKIS. Ja noi ei ole edes ne pahimmat; vasen käsi on musta kyynärpäästä kainaloon, puhumattakaan takapuolesta. Au au au. Olisi ollut ainekset paljon pahempaan; hetki piti istua paikoillaan ja miettiä, että oonko vielä kasassa. Onneksi mulla oli vielä näitä omia ”pehmusteita” 🙂

Kommentit (14)
  1. Tosi hyvältä näyttää! Mulla on kuule paljon pahempi pömppis enkä siis ikinä oo ollut raskaana 😛

  2. Devika Rani
    17.4.2015, 06:52

    Hyvältähän tuo vatsa näyttää! 🙂
    Mä kadotin oman uumani enkä ole vieläkään sitä saanut takaisin.. Ei ole ollut voimia tehdä asian eteen mitään, paitsi että nyt tammikuussa sain vihdoin otettua niskastani kiinni ja aloin syömään paremmin. Jospa ensi vuonna olisi tas hyvässä kunnossa. 🙂

    1. Vähitellen, vähitellen. Mä ajattelen, että nämä on raskaita elämäntilanteita, siihen kun päälle ottais vyötäröstressin, niin… …ei oo sen arvoista. Mieluummin silleen positiivisen kautta, sitten kun itse siltä tuntuu, että motivaatio on kohdallaan!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *