Ropecon-leskenä

Rusketus schmusketus. Kymmenen minuuttia suorassa auringonpaisteessa riitti. Minä siirryn varjoon ja laitan illalla itseruskettavaa hemmetti vie.

Olen muuttunut nainen.

Elämän oppitunteja: Fresita maistuu ihan yhtä hyvältä omenapuun varjossakin.

varjossa.jpg

Tältä se näyttää.

kone.jpg

…paitsi että tältä se oikeasti näyttää.

matto.jpg

…ja sitä paitsi tämä viime viikolla Kasvihuoneilmiöstä pihaviltiksi ostettu räsymatto on täydellinen. Mä rakastan tätä mattoa!

 

PS. Kolme minuuttia näiden kuvien ottamisen jälkeen tuo Fresita-lasi kaatui tähän perhanan räsymatolle ja osittain myös kannettavan päälle. Damn. Pitäisi vaan ryyp… blogata sisätiloissa.

Kommentit (8)
  1. Ooo mikä matto! Mulla ei tollaista ihanan kaikenkirjavaa ole, mutta olen onnistunut hamstraamaan muutaman yhtä riemukkaan jättityynyn Etolasta, of all the places! Alkukesästä niitä oli vielä ainakin Herttoniemessä monta, jos kiinnostuit 😉

    Ja nyt saan ihan varmana aika monta pistettä ”Mä en oo koskaan” -pelissä, sillä, ta-daa:

    Mä en oo koskaan juonut Fresitaa! 😉

    1. Hei tohon Fresita-asiaan sun pitää tehdä muutos – heti seuraavana kuumana kesäpäivänä! (okei täällä sitä vaan yllytetään toisia ryyppäämään, hupsan)

      Täytyypä googlata nuo Etola-tyynyt; meidän pihakeinuun ulos vois kelvata parit värikkäät tyynyt 🙂

       

      1. Oliks ne näitä? Ihanat! Ois kyllä just hyvät tuohon meidän ulos…

        1. Just noita! Muksunkestäviä ja kauniita katsella 🙂
          Lupaan tutustua Fresitaan heti kun helteet alkaa. Uskoni siihen on vahva. 😉

  2. Aivan ihana tuo matto!

    Ps. Onnea sen pesuun

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *