Rytmin orjat?

Vaikka alkuun henkisesti kapinoin päikkärirytmiä vastaan, siitä on tullut omasta mielestämme kyllä jopa vauvavuotemme pelastus.

Välillä on kyllä vähän hankalaa. Tai ehkä enemmänkin noloa.

”Nähdäänkö tiistaina?”
”Joo!”
”Vaikka klo 14 kaupungilla?”
”No öö. Kun Silvalla on silloin leikkiaika… Sopisiko mieluummin siihen aikaan meillä tai teillä? Tai sitten kaupungilla aaamupäivä- tai iltapäiväpäikkäreiden aikaan?”

tai:

”Tuutteko huomenna meille?”
”Joo! Silva herää aamupäiväpäikkäreiltä klo 11.30 ja sit vaihdetaan vaippa ja syödään lounassose, eli jos me lähdetään sit sen jälkeen niin ollaan yhdeltä teillä. Ja sit jos voin laittaa Silvan vaiks teidän parvekkeelle nukkumaan klo 15-16 tai sit jos voitais lähtemään ulkoilemaan silloin…?”

*******

Kukaan ei ole koskaan sanonut mitään näistä meidän megalomaanisista rytmijärjestelyistä, mutta itse jotenkin välillä noloilen sitä. Kuviteltu vastaväittäjä kun sanoisi:
”Miksi IHMEESSÄ te teette elämästänne tarkoituksella noin vaikeaa?”

Toisaalta rytmittömien ystäviemme vauvat usein kitisevät väsymystään pitkään ja temppuilevat muutenkin päikkärinukkumisten kanssa. Jos nukkuvat ollenkaan. Enemmänkin rytmimme on siis tainnut saada positiivista kommenttia – vaikka itse sellaisia mielikuvitusväittelyitä omassa päässäni tästä aiheesta käynkin.

Ehkä se kuvittelemani vastaväittäjä onkin entinen minä itse.

Nykyinen minä itse taas sanoo, että minun ”työni” on nyt olla naperon kanssa. Minä voin ihan hyvin järjestellä omat menoni niin, että napero saa unensa ja pysyy tuollaisena iloisenpirteänä minitirppana.

*******

Syksyllä löytyneeseen rytmiin on tullut oikeastaan vain yksi ”hajaannusvaihe”, joskus vuodenvaihteen aikaan. Silloin  oikeastaan kaikki muutkin tavat tuntuivat menneen murrokseen: potta pysyikin yhtä äkkiä tyhjänä, väsymys tuli ja meni pätkissä yllättäviin aikoihin, ja yöunetkin menivät hulinaksi.

Ja kyllä: se oli juuri sitä samaa aikaa, kun Silva ihan toden teolla keksi liikkumisen. Eli juuri se sellainen paljon puhuttu vaihe.

Nyt pottailu on alkanut taas sujua, yöhulinat ovat rauhoittuneet ja päikkäreillekin on löytynyt uusi rytmi: kolmista päikkäreistä siirryttiin kuin vahingossa kaksiin. Päivämme sujuu nykyään siis suunnilleen (tunnin heitoilla) näin:

  • klo 7-8: herätään, potalle ja aamupuurolle
  • aamupalan jälkeen potalle
  • klo 10-12: päikkärit ulkona vaunukopassa (reilut kaksi tuntia heräämisestä)
  • päikkäreiden jälkeen vaipanvaihto/potalle
  • lounas
  • leikkiaikaa kotona tai kavereiden kanssa, vauvaharrastuksia (jatkossa kauniilla ilmoilla toivottavasti reppu-ulkoilua)
  • välipala
  • klo 15-17 iltapäiväpäikkärit ulkona vaunukopassa (n. kolmen tunnin hereilläolon jälkeen)
  • potalle ja vaipanvaihto
  • päivällinen
  • leikkiaikaa (usein isin kanssa, jos äiti lähtee harrastuksiin)
  • klo 20.30 iltapala, vaipanvaihto ja nukkumahommiin
  • klo 21.30 mennessä unessa

Harvoin päivä on kuitenkaan juuri tuollainen – erilaisia menoja meillä on oikeastaan joka päivä. Ne kuitenkin pyritään ajoittamaan niin, että unet ja ruoat tapahtuvat suunnilleen ajoillaan.

Ai niin, ja disclaimerina painotettakoon, että ajankohdissa ei siis tuijoteta kelloa vaan naperoa. Silva selvästi ilmaisee väsymyksensä tietynlaisilla hermostusäännähdyksillä ja silmiään hieromalla – suuntaa-antava kellonaika vaan helpottaa merkkien tulkitsemisessa. Ja s vaan salamannopea imetys, haalariin ja ulos unille 🙂

*******

Jos etukäteen joku olisi lyönyt minulle tuollaisen aikataulukon eteen, olisin luultavasti joko ahdistunut tai nauranut itseni tärviölle: ei ikinä, ei meillä.

Kappas. Klo 11.28 ja itkuhälyttimen mukaan Silva alkaakin jo kohta heräillä.

Kyllä sitä takkinsa voi näköjään kääntää aika monta kertaa.

Kommentit (35)
  1. Voi veljet! Tämän postauksen luettuani huomasin meidän 2kk tytön elävän kellon tarkasti rytmissä, jota ei äiti ollut huomannut. Ihmetellyt vaan kun lapsi kitisee ja itkeskelee jatkuvasti. Nyt nukutaan päikkärit kellon tarkasti, toivottavasti tämä kestää eikä ole vain pian ohi menevä vaihe. Luulin että näin pienelle ei voi edes saada rytmiä, kunnes tajusin kokeilla 🙂 Kiitos!
    -Sanna

  2. Yksi rytmin orja ilmottautuu!

    Meillä on myös pojan kanssa aika tarkka rytmi muodostunut ja poika on 3 kk vanha. Pidän siitä, että tiedän tarkkaan mitä päivässä tapahtuu ja mihin aikaan, helpottaa niin paljon itseäni sekä poikaa. Välillä stressaa ja ahdistaa, että on rytmi koska tuntuu juuri siltä, ettei voi vaan spontaanisti lähteä ja ottaa poikaa mukaan. Toisin on niillä äideillä joilla ei ole vauvojensa kanssa minkäänlaista rytmiä. Olen silti todella kiitollinen siitä, että ollaan löydetty meille hyvä rytmi ja en joudu tappelemaan pojan kanssa. Poika toimii melkein kuin kello. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *