Saako bloggaajan ilmaisuvapautta rajoittaa? (ei sisällä vauvoja)

Hmm, ehkä tekee ihan hyvää vauhkota välillä jostain ihan muusta kuin kakkavaipoista. Eilen illalla ja tänään täällä puutalossa pääpuheenaihe on ollut ”vakkarilukijani” Kainaloisen Kanan bloggaus täällä. Ja etenkin sen synnyttämä jälkipyykki.

Varoitus: Kanan teksti on roisi ja saattaa järkyttää joitakuita. Jos suolenpätkät ja eritteet eivät ole arkipäivääsi, ei välttämättä kannata klikata – voin referoida tapahtuneen tässä 🙂

Kainaloisen Kanan blogi kertoo lääkisopiskelijan elämästä, ja kyseinen postaus hänen kokemuksistaan ruumiinavauksista. Kyllä: vaikka sitä ei tekisi mieli ajatella, se on varmasti aika sotkuista puuhaa. Veikkaanpa, että tuo on kuitenkin yksi lääkisopiskelijoille useimmin esitetyistä kysymyksistä: ”miltä se oikein tuntuu?”

*******

Eilen illalla bongasin postauksen keskustelusta yllättävän kommentin: siinä lääketieteellisen tiedekunnan edustajat pyytävät Kainaloista Kanaa poistamaan bloginsa! (myöhemmin kävi ilmi, että henkilöt tarkoittivat vain kyseistä postausta)

Mitä ihmettä?

Tämähän on se sellainen inttermaneetti – se on kuulkaas täynnä roisia ja mautonta läppää. Mutta sitten meillä on sellainen asia kuin sananvapaus.

Postasin tuohtuneena linkin omaan Facebookiini. Sitten puutalobabylandiassa mentiin nukkumaan.

Aamun valjetessa Kainaloisen Kanan postaus oli noussut Lilyn luetuimmaksi ja kommentteja on jo toista sivua. Ja ei – ne eivät ole kaikki minun Facebook-kavereiltani 🙂 Sosiaalisen median tapahtumilla kun on taipumus levitä ihan itsestään, se taisi tulla taas todistetuksi.

*******

Keskustelussa sekoittuu kaksi ihan erillistä kysymystä:

1. Onko kirjoitus mauton? Loukkaako se jotakuta?

Siihen voi vastata ”jee” tai ”paskaa!” tai mitä tahansa siltä väliltä. Se on mielipidekysymys, joku tykkää ja joku pahoittaa mielensä. Kommentti voisi kuulua vaikka: ”Miksi ihmeessä kirjoitat näin rumasti? Tämä tuntuu minusta pahalta”. Mutta niin: se on mielipidekysymys.

2. Saako joku taho (yliopiston tiedekunta) omaan auktoriteettiinsä vedoten pyytää (vaatia?) opiskelijaa poistamaan kirjottamansa tekstin?

Ei saa. Se on yksiselitteisesti laitonta.

Tiedekunnan edustaja kirjoittaa myöhemmin, että kyse ei ole sananvapaudesta vaan ”arvokkaasti esiintymisestä”. Kommentti on älytön. Jos tiedekunta pyytää tekstin poistamista, se on sensuuria. On syy sitten ihan mikä tahansa.

*******

Mielensä voi pahoittaa niin monesta asiasta. On sitä Lilyssä osattu aikaisemminkin:

Minun teksteistäni joku on satavarmasti joskus pahoittanut mieleni.
Entäs mielipidetoimittaja Roosan näkemykset sitten?
Rönsy-palstan Joanna saa usein miesasiamiehet ärtymään.
Tommikin on lietsonut mielensäpahoittajia mm. täällä.
Ai niin, ja tietysti Punakynä! Minäkin vedin herneet nenään tästä ja kirjoitin oman vastineeni täällä.

Blogit ovat mielensäpahoittajille hedelmällistä maaperää. Niissä kun ykstyinen ihminen töräyttelee omia mielipiteitään, usein kärjistetystikin.

Onko kuitenkaan kehenkään meistä yllämainituista otettu yhteyttä ja vaadittu poistamaan jotain tekstiä?

*******

Kainaloinen Kana saa minun täyden tukeni. Toivon vilpittömästi, että hänen kirjoituksensa ei saa häntä vaikeuksiin.

Toivon myös kanssabloggaajahengessä teiltä kaikilta muiltakin tukea Kanalle. Kenenkään mielipiteenvapautta ei saa rajoittaa tai yrittää sensuroida – ei vaikka siitä joku mielensä pahoittaakin.
(jos siis ilmaisu ei ole laitonta, mutta sehän on sitten eri asia)

Koska – niin – sensuuri on laitonta.

Tsemppiä!

Kommentit (76)
  1. Kainaloisen Kanan blogista en enää löytänyt asiaa koskevia kirjotuksia, joten sohin tänne… kaipa jossain vaiheessa selviää, onko yliopistolta sörkitty nyt vähän väärään paikkaan: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013011616562548_uu.shtml

  2. Pakko kommentoida. Lääkäri en ole, mutta sairaanhoitajana kuitenkin alan ihminen. Tiedekunta on toki toiminut ehkä jossain määrin tökerösti, mutta ymmärrän täysin heidän motiivinsa. Sananvapaus on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa, mutta siihen ei mielestäni voi vedota alkuperäistä blogitekstiä perusteltaessa. Toki ruumiinavauksista saa kertoa halutessaan, tosin itse parissa käyneenä en ymmärrä miksi joku haluaisi kirjoittaa niistä blogiinsa.. Mutta kirjoitustyyli, se onkin sitten toinen asia.

    Olen hoitanut monta kertaa kuolevaa potilasta, halannut itkeviä omaisia ja pitänyt kädestä kiinni kuoleman hetkellä. Sen jälkeen olen yhdessä kollegan kanssa hoitanut ja pessyt vainajan sellaiseen kuntoon että omaiset voivat jättää hänelle viimeiset hyvästit, ja huolehtinut siitä että vainaja noudetaan patologian laitokselle. Ajatus siitä, että joku lääkisopiskelija blogissaan puhuu näistä kuolleista potilaista ’ällöttävä mössönä’ (tai jotain sinnepäin, tarkkaa sanamuotoa en jaksa edes muistella), loukkaa paitsi vainajaa ja hänen omaisiaan, myös minua. Kyseessä on ihminen.

    Roskeja ja kieltämättä usein aika epäsopiviakin juttuja toki on minullakin, mutta hoitajien ja lääkärien kesken. Ne auttavat jaksamaan, mutta niitä ei kirjoitella netissä. Se on ammattietiikkaa. Tosin täytyy muistaa että lääkisopiskelijoilla on vielä suhteellisen vähän kokemusta aidoista potilaskontakteista, kokemuksen kautta myös hienotunteisuus kasvaa. Ammatillista kasvua toivottelen alkuperäisen blogitekstin kirjoittajalle! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *