Säännöt päiväuniaikaan

Olen kai joskus mennyt valehtelemaan kuvittelemaan, että parasta kahden pienen lapsen kanssa on sisarussuhteet.

Ha!

Parasta kahden pienen lapsen kanssa kuulkaas on yhtäaikaiset päiväunet.

varpaat.JPG

Mutta hommassa on tietysti säännöt.

nukkuvat espalla.JPG

Päiväuniaikaan sallittua toimintaa on:
1. bloggaaminen
2. muu työnteko
3. seksi

Kaikki nyt varmasti tajuaa, että ei tuossa järjestyksessä.

Syöminen (4) on sallittua siinä tapauksessa, että on niin nälkä, että on ihan pakko – ja siinäkin tapauksessa se suoritetaan näin:

pitsalla.JPG

…jonka jälkeen kiiruhdetaan täydellä vatsalla (örp) kohtaan kolme.

Tai vaihtoehtoisesti kohdan nro. 3 jälkeisenä toimintana näin:

lounas.JPG

Kahvin ja cokiksen juominen sen sijaan on sallittua etenkin, jos sen tekee oheistoimintona kohdille 1, 2, 3 tai 4. Tai julkisella paikalla silloin, kun kohta 3. ei ole logistisista syistä mahdollista.

kahvilla.JPG

Kohdan nro 3 logistiikkaan täytyy kuitenkin olla valmis näkemään vaivaa, kuten esimerkiksi (täysin kuviteltu esimerkki – luonnollisesti) juosta hiertävillä varvastossuilla tuplavaunujen kanssa aina Eirasta Cantina Westin (josta mukaan noutolounas) kautta keskustaan ja bussiin (meinasin kirjoittaa, että ”nussiin” – no, sitä tässä nyt ajattelin) ja luoda liian kovalla äänellä puhuviin kanssamatkustajiin sellaisia ”hyssssh nyt j*mankauta kaikki täällä hiljaa, ettei meidän lapset herää, että me ehditään tässä vielä kotiin suorittamaan kohtaa numero kolme”  -katseita.

20150807_141209.JPG

Sen sijaan päiväuniaikaan ehdottoman kiellettyä on mm.
– imurointi
– vessanpöntön pesu
– lelujen keräily
– ruokapöydän raivaaminen

Pyykkiliikennettä saa poikkeusluvalla hoitaa, mutta vain siinä tapauksessa, että kohdat 1, 2, 3 ja 4 ovat toteutuneet ja lapset edelleen nukkuvat.

unilla.JPG

Joel kysyi, että tuleeko tämän tekstin kuvitukseksi kuvaa siitä, kuinka se housut puolikintuissa juoksee pitkin lähiteitä tuplavaunuja työntäen ja ”nukkukaa vielä hetki nukkukaa vielä hetki nukkukaa vielä hetki” -mantraa manaten.

Ei, rakas – ei tule.

Kommentit (72)
  1. Melkein alusta asti olen blogia lukenut mutta kertaakaan (kai? :D) en ole kommentoinut mutta nyt jotenkin tämä teksti ja varsinkin kommentit kutkutti mun aivolohkoa siihen malliin et on pakko! Ensinnäkin hyvä kirjoitus Kristalta! Huumorilla kirjoitettu sisältäen myös asiaa. Menin lukemaan kommentteja, odottaen niiden olevan samaa sarjaa omani kanssa eli jee Krista hyvä (no okei, tulin myös tsekkaamaan onko mielensäpahoittaja kommentteja). Avoimin mielin luin ja yritin sisäistää nämä ”mielensäpahoitus” kommentit ja en tajunnut. En siis ymmärrä mitä kamalaa tekstissä oli, en vaan tajua. Ihanaa, että on pariskunta joilla on seksielämää, ihanaa, että löytävät aikaa seksiin vaikka on kaksi pientä lasta ja kotiin joutuu housut kintuissa juoksemaan 😀 . Seksi nyt on vaan osa parisuhdetta (ei kaikilla mikä sekin on fine) ja Krista jakaa täällä asioita elämästään, joten jos sinne välillä livahtaa asiaa kohdasta kolme niin go for it! Tuli nyt vähän pitkä kirjotus missä on pointti hukassa 😀 eikä ollut tarkoitus tuomita näitä mielensäpahoitus kommenteja vaikka ehkä siltä kuulostikin, ehkä mä en vaan tajua tätä toista puolta asioista koska omat juttuni ja vitsit on tasoa merimies. Mutta siis tiivistys loppuun, hyvä postaus Krista, näitä lisää! 😀

    1. No hei, siinä meni kommentointineitsyys, että hupsahti – jea! Eli kiva, kun kommentoit 🙂

      Suoraan sanottuna mäkään en ihan ollut odottanut paheksunta-aaltoa; ehkä enemmän sellaista, että ”oho miten roisia” (mutta silleen positiivisesti leuka loks ammollaan) 😀 Mutta ehkä se on varmaan just sitä, että ihmisten huumorintajut on eri aaltopituudella – ja se on tietysti ihan ok.

      Tuolla ”toimitus muistelee” -bloggauksessa muuten Lilyn päätoimittaja sattumalta muisteluissaan mainitsee, että jo Puutalobabyn seitsemäs-ikinä (?) bloggaus oli nimeltään Panotakku 🙂 Että siltä pohjalta kun ajattelee, niin ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä satunnaiset panoläpät 🙂

  2. Jotenkin pakko nyt kommenttia jättää, vaikka paljon blogeja luen niin tämä lie toinen kerta ikinä kun kommenttihanat aukeaa.. Pointti tämän kirjoituksen herättämässä närästyksessä lienee se, että sinänsä tärkeästä, luonnollisesta, mahtavasta ja joo, vaikeastakin aiheesta olis saanu tehtyä hyväksytymmän postauksen. Suurin ongelma mulle tätä lukiessa oli äskettäisyyden korostaminen, josta tuli väkisin tarkoitushakuinen (eli sensaatiohakuinen / huomionhakuinen) sivumaku. Juuri äsken harrastettu seksi ei kuulu kuin niiden kahden ihmisen välille (tai monenko kanssa nyt kukakin tykkää..), jotka sitä ovat harrastaneet. ”Too much information” viboja tuskin näin moni olis saanu, jos bloggaus olis haluttu pitää ns. hyvän maun rajoissa ja kirjotettu vaikka muodossa ”tapahtuipa viikko sitten maanantaina, että kiiruhdettiin miehen kanssa nussimaan lasten päiväuniaikaan”. Vertaisin tätä blogin lukemista ja kirjottamista nyt vaikka rivariasumiseen. Minä tiiän ulkonäöltä tän taloyhtiön perheet, lapset jne. ja hyvin paljon muutakin elämää, mitä kukin nyt haluaa ulospäin näyttää ja pihamaalla kertoa. Ajattelen että vaivautumatta pystyn kuuntelemaan naapureiden pysähtyessä juttelemaan aika monenlaista. Työpaikan menetyksiä, yksityiskohtasiakin sairauskertomuksia, lasten edistysaskeleita, arjen pyörittämisen huolia. Vähän pidempään istuskellessa vois mulle hyvin tulla kertomaan vaikka ihan peloistaankin ja että hitto vie kun suutuin äsken uhmikselle ihan liikaa ja melkeen meinasin tukistaa. Suuria menetyksiäkin, keskenmenoja, onnettomuuksia. Ihan hiljakseen jutellen voi pohtia kasvotusten sitäkin, kun ystävystyy, että mikä on kun seksi ei luista tai luistaa kuumana kesänä. Mutta jos kävelisin roskia viemään niin kyllä olis vaikee kuvitella että kukaan tulis kyselemättä kertomaan, että onneks nuo lapset tuolla partsilla vielä nukkuu, ku justiin nousin sängystä kuule, pikapanot you know? Tai että kun näkisin naapurin miehen syömässä hihattomassaan pikaruokaa terassilla, niin mulle kerrottas kuulumisten vaihdossa että kyllä nyt maistuu, kun on vaimoa rakastellu. Että tämmösiä aatoksia.. Puutalobaby on ollu satunnaisen selailun kohteena, tekstityyli ei osu ja ärsytystä on herännyt aiemminkin, mutta silti oon palannu lukemaan, ku erilaisuus ja se että välillä ärsyttää on tuntunu toisaalta rikkaudelta. Tämä nyt jotenkin tökkäs vaan eri tavalla kuin ennen, kun lukijaa ei tässä jotenkin kunnioitettu..?

    1. Joo tämä ei välttämättä ole aina hyvän maun mukainen blogi 🙂 Mun huumori/tyyli on tällaista ja blogi on kirjoittajansa näköinen. En aio ottaa ”hyväksytympiä” näkökulmia jatkossakaan vaan teen omannäköistä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *