Saisiko olla tilkka sukupuolistereotypioita imetysteeostoksiinne?

Käytiin taas imetysteeostoksilla.

Joel pälyili epäluuloisen näköisenä erilaisia purnukoita, taisi vähän pyöritellä silmiäänkin. Weledat hyllystä napattuani (vähän liian) innokas myyjä alkoi esitellä myös heidän gluteenittomia luomupuurojaan. Hmm, luomun ja kaikenmaailman tattarijauhojen sanayhdistelmät kuulostivat minun korvaani just sopivan hipiltä, aloin jo pyöritellä pakkauksia käsissäni.

”Hei tuus katsomaan!”, huikkasin Joelille.
Sitten myyjän myyntiargumentit alkoivat mennä metsään. Myyjä jatkoi ja jatkoi keliakian yleisyydestä ja gluteenittomien tuotteiden vaikutuksesta ruoansulatukselle.
(Hitsi, mulle ois toiminut vaan ne myyntiargumentit ”Se on luomua” ja ”Se on hyvää”)

Joelilla puolestaan ei ole kykyä sanoa vaikka ”Ei kiitos, mutta ehkä ensi kerralla” ja esittää eriävä mielipide vasta kaupan ovien ulkopuolella. Ei – Joel alkaa argumentoida vastaan, jos kuulee mielestään älyttömiä perusteita jollekin asialle.

Niinpä nappasin Joelia hihasta, hei mennäänpä kuules vaan kassalle näiden Weledojen kanssa. Pystyin jo kuvittelemaan, millainen keskustelu saattaisi olla tulossa…
”Mä en näe mitään syytä, miksi meidän kannattaisi tuollaista ostaa. Silva tykkää niistä peruspuuroista, mitä sille on annettu eikä sille ole tullut mitään oireita”, Joel kuitenkin totesi ykskantaan.

Vaikka keskustelu ei mennytkään yhtään pidemmälle, myyjä ehti jo selvästi närkästyä puurojauheidensa puolesta.
”No, äitihän ne lapset yleensä ruokkii ”, hän totesi Joelille kireästi hampaidensa välissä.

Oho.

*******

Illalla piti ihan laskea. Meillä Joel tavallisesti syöttää Silvan kotipäivinään: keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin – viisi kertaa päivässä. 15 kertaa. Lisäksi Joel hoitaa arkipäivisin päivällisen ja iltapuuron syötön. Eli neljä kertaa viikossa, 8 kertaa. Yhteensä siis 23 kertaa.

Minä hoidan syöttöhommat Joelin ollessa töissä. Silva ehtii syödä ennen isin kotiin tuloa kolme kertaa, ja siis neljänä arkipäivänä eli 12 kertaa.

Ja annetaan nyt vielä vähän tasoitusta, kyllä minäkin tietysti välillä viikonloppuna jonkun ruoan saatan antaa. Eli ehkä Joel 20, minä 15 kertaa.
(plus tietysti imetykset edelleen jatkuvat, mutta tässä oli kyse nimenomaan jo kiinteän ruoan ostamisesta)

Että jos sitten kuitenkin annettaisiin ostopäätöksissä jotain sanavaltaa myös isälle. Vaikka se on vaan lapsen isä.

Grr.

*******

Weleda-paketin hinta oli jo 9,20 e. Melkein euro per pussitee. Tuntuu, että hinta nousee sitä mukaa kuin ostan hyllyä tyhjäksi.

Taidamme vaihtaa kauppaa.

Kommentit (24)
  1. Jahas. Tuli sitten kahdesti kun piti viime tingassa yrittää vielä lisätä. Mutta kiinnostaisi kyllä kovasti kuulla kokemuksia, miten isiä neuvolassa huomioidaan/ei mitenkään.

  2. Me käydään neuvolassa yleensä koko perhe, siis kaikki kolme. Viimeiset kerrat terkkari on ollut nuori sijainen, joka muistakaan syistä ei tunnu soveltuvan alalle lainkaan. Isältä ei ikinä kysytä mitään ja kaikki kysymykset kohdistetaan äidille.  Lisäksi terveydenhoitaja on molemmilla kerroilla kysynyt hyvin innokkaasti että pääseekö äiti hoitamaan asioitaan ja menojaan silloin kun tahtoo. Juu, kyllä pääsee. Viime kerran jälkeen jo melkein nauratti että luuleekohan se että isä on neuvolassa vain siksi ettei se tahdo päästää äitiä ja vauvaa yksin mihinkään. En tiiä. Hullulta tuntuu että noin leimallisesti ja monessa paikassa lapsi on vain äidin. 

    Ja se, että eikö noille terkkareille oikeasti anneta mitään eväitä isien kohtaamiseen. Tämäkin tapaus on luultavasti aika vasta valmistunut, eli ei puhuta edes mistään muinaisjäänteisistä ajatusmalleista.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *