Se hetki, jolloin molemmat nukkuvat…

…on seitinohut ja hauras.

Ei ainakaan voi tehdä sitä virhettä, että huokaisisi helpotuksesta – se olisi kuin veren nenästä kaivamista. 

Äidin hengityskin on höyhenkevyt, äänettömästä askeleesta ei uskoisi kymmenen raskaudenjälkeiskilon painoa. Kahvikoneen ääni on liian suuri riski – samoin mikroaaltouunin piippaus. Onneksi kylmettynyt aamukahvi löytyy edelleen keittiön pöydältä, lisään siihen jäitä.

Joskus koko aamupäivän mega-actionin jälkeinen pieni pysähtynyt hetki kuitenkin johtaa täysin harkitsemattomaan huikentelevaisuuteen. Kuten kuvan ottamiseen:

kaksi nukkuu.JPG

Klik, sanoo kamera.

Ääääää, sanoo Seela.

Niin se hetki, jolloin molemmat nukkuvat. Se meni jo.

Kommentit (41)
  1. Oi ja voi, niiiiiin tutulta kuulostaa! Tämä ja moni muu juttu teidän arjessa. Meillä 3 v tyttö ja 8 kk poika, jos vahingossa hetken nukkuvatkin yhtäaikaa, hetkeä ei todellakaan kannata manata edes ajattelemalla esim. Facebookia tai lehdenlukua ja kotitöihin en niin arvokasta tilaisuutta suostu hukkaamaan 🙂 Kylmä aamukahvi ja aivot narikkaan – aaaaah….

  2. Pakko kommentoida tähän vaunuverhoasiaan, että kuten muissakin asioissa, vauvoja on tässäkin erilaisia. Meidän neiti ei koskaan kestänyt valoa tai ääniä nukkuessaan.. Siinä vaiheessa kun on useamman viikon hyssyttänyt nukkumatonta vauvaa, tekee hänen (ja omien) unien eteen melkeinpä mitä vaan. Meillä nukuttiin vauvana – ja nyt edelleen 1-vuotiaana- vain paikallaan olevissa vaunuissa, joissa verho estää valon. Myös yöunilla omassa huoneessaan on pimennysverhot tai heräämme auringonousun aikaan. Ei meidän vaunut ainakaan niin tiiviit ole, että verho niistä millään tavalla tekisi ilmatiiviitä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *