Se Oikea

Sen tietää, kun se tulee vastaan.

Joskus ihan yllättäen. Kulman takaa. Juuri silloin, kun sitä ei tajua odottaa. Se iskee heti tajuntaan, ja silloin tietää, että Se se on:

sormus kalliolla.jpg

Se Oikea.

Tämä tapahtui San Gimignanon pienessä kaupungissa Italiassa. Vietimme Joelin kanssa Italian-matkamme toista kahdenkeskeistä päivää ja ajelehdimme pitkin keskiaikaisen kaupungin kapeita katuja.

Mikä siinä olikin, että käännyimme juuri siitä kulmasta ja näimme pienen kultasepänpajan? Ja mikä sai meidät astumaan ovesta sisään?

No mutta siinä se sitten oli, keskellä vitriiniä ja upeasti valaistuna: juuri oikea vihkisormus.

sormus edestä.jpg

Kun me viime vuoden syyskuussa sanoimme ”Tahdon!”, emme halunneet ajatella sormuksia, häävalsseja tai -kakkuja. Ja ihan hienosti ollaan jo vajaa vuosi naimisissa oltu ilman niitäkin. Asenteeni sormuksen suhteen oli ”no ehkä jos ihan täydellinen sattuu joskus vastaan tulemaan”. Se voi tapahtua ylihuomenna tai vaikka kymmenen vuoden päästä.

Ja San Gimignanossa se sitten tapahtui.

sormus nurmikolla.jpg

Sormus on käsityötä, mallina arkeologisista kaivauksista löytyneet etruskien muinaiset korut. Niin ja etruskithan olivat kai niitä ensimmäisiä, joiden on todettu vihkisormuksia käyttäneen.

18 karaattia pelkkää täydellisyyttä.

Täydellisyyttä juuri minulle.

Niin joo paitsi:

sormus peukalossa.jpg

Hmm, pitivätköhän etruskit vihkisormuksiaan peukalossa…?

Pienentää sitä siis täytyy.

 

Kommentit (16)
  1. Taianomainen sormus keskeltä taianomaista paikkaa, täydellistä!

  2. Kaunis sormus. Onko Joelilla jo oma? Vai tuleeko hänelle sormusta lainkaan?

    Meillä on sormukset vielä kaivertamatta. Tänä vuonna juhlitaan kolmatta hääpäivää (eli nahkahäitä, lolz).

    1. Kiitos!

      Joelille ei tule sormusta ollenkaan (ainakaan toistaiseksi) – ei tykkää koruista. Tästä itse asiassa puhuttiin joskus alkuaikoina; Joel totesi, että sille isoin este mahdolliselle naimisiinmenolle joskus on se, että se ei vois kuvitella käyttävänsä sormusta. Mä olin ihan, että täh. Voihan sitä naimisissa olla ilman sormustakin. Joel vaikutti aika yllättyneeltä. Ja helpottuneelta 🙂

      Mäkään en itse asiassa todennäköisesti käytä tuota silleen ”joka päivä” -tasolla. En ole viime aikoina oikein käyttänyt sormuksia ja tuntuisi jotenkin ahdistavalta, jos nyt mukamas ois jotenkin pakko-pakko 🙂 Eli pidän silloin, kun on sormusfiilis, ja kun sopii yhteen vaikkapa korvisten kanssa 🙂

      Tshih ai kolmas on nahka 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *