Se puhuu!

Meidän ”vauva” Seeluskainen (1v 4kk) on juuri nyt siinä mahtavassa vaiheessa, missä näkee pienen pään oikein pihisevän intoa imeä uusia sanoja ja niiden merkityksiä sisäänsä – ja muodostaa niistä itse omaan suuhunsa sanoja. Joel sen totesi yhtenä päivänä ihan ääneenkin: Seelasta ihan näkee, että hän on aivan valmis alkaa jutella meidän kanssa.

napero.JPG

”Katsokaa, miten hienosti mä osaan jo itse pukea!”

”Sanooko jo ”ei” – että eijeijEI”, kysyi äitini puhelimessa.
Ei sano! Mutta sanoo että ”joo”! Joo joo JOO.

Kun äiti tai isi tajuaa tulkita taaperon eleen oikein (”mitä Seela haluaa – näytä, mitä Seela haluaa, näytä äidille, näytä… …haluatko…. potalle (päänpyöritystä)… vettä (päänpyörutystä)… lukea kirjaa…?”) Seela hihkaiseen riemukkaan JOO-huudon – ja ihan juuri sellaisella oikealla äänenpainolla. JOO! Koko elämä on yksi iloinen pirteä JOO!

(pysyypä maailma tasapainossa – kolmevuotias isosisko kun vastaa tämän talon vastustelupuolesta)

Heleän JOO:n lisäksi naperon sanavarastoon kuuluu tällä hetkellä ainakin.

Hyvä – tää oli se ensimmäinen sana (täällä), käytössä edelleen
Pää – tämä on Seelan mielestä parasta ikinä mitään. ”PÄÄ” ja oman pään taputusta. Myös kaikki hatut ja kypärät ovat ”pää!”
Avaa – yleisin sana, tarkoittaa kaikenlaista antamista – ja myös avaamista. Esimerkiksi ulos halutessaan Seela menee paukuttamaan ulko-ovea huutaen ”avaa! avaa!”
Mennään – tätäkin käytetään jatkuvasti, kätevä sana. Kun napero vastustelee uuden toiminnon aloittamista (esim. syömään meno), voidaan todeta, että ”mennään” ja lähteä käsi kädessä kulkemaan. Siinä vaiheessa naperokin innostuu ”mennään! mennään!” ja koko vastustaminen unohtuu.
Kukka – oh, eilen opittua. Kukka! Kukka! Kukka! Maailma on täynnä kukkia Seelan silmin – kaikki auringot, tähdet ja vaikkapa pyöreänmalliset logot ovat nyt kukkia.

Vanhempien tulkintaa tarvitaan mm. näissä:
Paa – paperi
Paaj – pallo

…ja vaikkapa:
Tättä – vettä
Tätti – maitoa (imetystä)
Tyttu – tutti
Tätä – tuo/tämä
Tät-TÄ – TAJUA NYT JO HEMMETTI VIE, MITÄ MÄ TARKOITAN

Ai niin, ja kukan lisäksi eilen tuli toinenkin uusi sana.

Kopodikopodi.

hevonen.JPG

Ihan selvä hevonen. Ensin kotona kirjasta, sitten myös vietnamilaisen ravintolan koriste-esineestä. Myöhemmin myös lehmästä – no hei kavioeläin mikä kavioeläin.

Mun pieni on jo näin iso. Äiti ehkä just nyt halkeaa onnesta ja ylpeydestä.

Kommentit (16)
  1. Heh, juuri tuo sanojen opettelu ja sellainen tosi selkeä ”älyäminen” lapsen kehityksessä oli tosi mielenkiintoista seurattavaa kun hoidin kesän n. 1,5v (siis apua miten pahoja katseita sain leikkipuistossa kun sanoin lapsen iän noin leväperäisesti, muut käytti enemmän muotoa esim 15,5kk :D) poikaa joka mun hoitojakson aikana kekkasi monia sanoja. Myös kävelemisen ja liikkumisen opettelu oli niin täynnä vauhdin riemua että teki ihan mieli itsekin oppia se uusiksi jos se vaan olisi mahdollista 😀

  2. Kavioeläin – sorkkaeläin. Potaatou – poteitou

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *