Se toimii!

Muistatteko pisunkutsuhuudon?

Kovin monta vauvanhoitovinkkiä tällä palstalla ei pääse näkemään, koska… no, me nyt vaan ei olla kovin pro. Mutta tätä yhtä asiaa on ihan pakko hehkuttaa. Ja etenkin pienempien vauvojen vanhemmille: kokeilkaa, testatkaa – se nimittäin toimii!

Jee, me ollaan hyviä jossain!

potta_hymynaama.jpg

Megapönttö pitää kylppärissä seuraa Herra Hymynaamalle.

Tämän älyttömän volttia heittävän ankkapöntön ostamisesta on nyt siis tasan viikko. Ensimmäiset pisut lirahtivat pottaan jo samana iltana, ja (huomio, huomio!): eka viikon aikana joka ikiset kakat ovat tulleet pottaan! Ei enää möhnötahnan hinkkaamista iholta! Jahuu!

Ja mikä parasta: pottaan pissaaminen ja kakkaaminen on Silvan mielestä kivaa! Voi hitsi, miten helpolla me päästiin. Käsittämätöntä.

*******

Eli hommahan meni niin, että kuulimme ystäviltä, että noin 4 kk iässä vauvoilla on jonkinlainen herkkyyskausi vaippahommien suhteen – aloitimme siis ”pisuttelut” kesälomien jälkeen elokuussa. Ilman mitään stressejä tai toimintapaineita; en halunnut lukea minkäänlaista VVV-teoriaa (jep:vauvan vessaviestintä), koska joku ylimääräinen suoritettava ”hyvä-äiti-meriitti” oli ehkä just viimeinen asia, mitä vauvanhoitorutiineihin olisin vielä halunnut.

Lähinnä vaan tavallisen vaipanvaihdon yhteydessä lirkuttelimme ”pisu-pisu-pisu-piiiisuuu” ja kehuimme kovasti, kun pisu sattui lirahtamaan oikeaan aikaan. Yllättävän nopeasti se alkoi tapahtua melkein jokaisella vaipanvaihdolla, siihen avatun käytetyn vaipan päälle siis. Homman olisi kai voinut siirtää jossain vaiheessa tapahtuvaksi vessanpöntön päällä, mutta me emme… …tulleet niin tehneeksi.

Ja nyt vähän ennen Silvan 8 kk ikää tuli sellainen olo, että hei – nytpä voitaisiin hankkia potta. Se sijoitettiin tuohon hoitopöydälle lähinnä siksi, että siihen on helppo ja nopea nostaa vauva tuosta hoitoalustalta. Silvahan ei siis vielä istu itse, joten siinä ei mitenkään hengailla – vauva vaan nostetaan siihen päälle istuma-asentoon, ”pisuhuudellaan”, ja (tadaa!) pisut tai muut tuotokset tulevat pottaan noin viidessä sekunnissa. Ensimmäisistä kakoista olin aivan liikuttuneen yllättynyt: miten tuo pieni otus voi ymmärtää, että nyt on sopiva hetki ähistää.

Mutta kyllä. En ole edes mitenkään yrittänyt tulkita, että koska vois olla hätä. Nostan sen vaan tuohon ja kappas. Lapseni on kakkanero.

Ihan käsittämättömän hämmentävän häkellyttävän helppoa.

Suosittelen, oikeasti!

Kommentit (13)
  1. Jaiks, mä en tajunnutkaan, että tämäkin saattaa olla sellainen ohimenevä vaihe… Hölmönä kuvittelin, että ei ikinä enää kakkavaippoja – mutta taisikin olla ylioptimismia 😀

    Nooh, nautitaan tästä neroudesta siis kuitenkin hetki ennen kuin se (ehkä) taas häviää 🙂

  2. Meillä esikoinen oli vastaavanlainen kakkanero vauvana – kunnes oppi kävelemään. Sen jälkeen tehtiinkin seuraavat 1,5 vuotta kaikki kakat housuun… Mutta nauttikaa jokaisesta onnistumisesta!!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *