Sheik sheik sheik (for people who like to look like idiots)

Kävin sitten jumpassa.

Näytin sitten (vielä kotona, lähes tunnin päästä) tältä:

hiki.JPG

…ja sitten pieni kertomus sarjassamme ”dance like nobod… everybody’s watching”.

Tunti oli tanssillinen megarääk…jumppa, tiedättehän: musikaalia, sheik sheik sheik, moulin rouge – peba heiluu ja maitorauhaset sheikkaa. ”Voulez-vous coucher avec moi” öö joo sheikkaanvaikenpuhuranskaa. Kurssi oli alkanut jo marraskuussa, ja minä olin nyt toka kertaa mukana. Kääntyilin tietysti kroonisesti vääriin suuntiin ja sekoilin askelissa ja käsissä. Rapakunnon vuoksi skippasin hypyt (myös koska pelkäsin pissaavani housuun) ja välillä kävin puuhkuttamassa rääktanssiseuralais-Nonariinalle, että mä kuolen. Mut hei sheik sheik sheik, beibe! Kivaa!

Nooh, sittenhän oli niin, että kyseessä oli kurssin viimeinen kerta ja luvassa palkinto parhaalle eläytyjälle.

Ööö niin tota että:

palkinto.JPG

Eikä!!!! Vähänkö riemastutti – mulle? No hei kiitos! En edes mitenkään ollut eturivissä näkyvillä tai mitään…

”Hei ihan mahtavaa, mä pidän tätä vähän niin kuin henkisenä palkintona – oon toka kertaa tunnilla sen jälkeen, kun oon synnyttänyt kaksi lasta…”, läähätin kiitokseni opettajalle tunnin jälkeen.

En ihan tarkkaan muista, miten ohjaaja vastasi; jotenkin tyyliin kivan kannustavasti ja…
”…mä huomasinkin mahaa…” tai jotain-jotain-jotain. Silleen kivasti kuitenkin.

Raks. Raks. Raks.

Hitaasti piuhat yhdistelevät päässäni toisiaan… Sitten pukuhuoneessa yhtä äkkiä…

APUA LUULIKO SE, ETTÄ MÄ OON RASKAANA – SAINKS MÄ SIKSI SEN PALKINNON?!?

maha.JPG

Sheik dät booty… belly.

vannon, että ainakaan palkinto ei tullut siitä, että olisin yhtään mitään osannut 😀

Nukkumaanmenohommien iltaväsymyksessä naurunräkätys Joelin kanssa alkoi mennä jo hysteeriseksi:
(keskustelu käytiin englanniksi naperonymmärrysteknisistä syistä)

”OMG, I’m not sure what to think of this: so today… …I got a reward for looking like a total idiot!”, minä aloitin.
”That’s my wife!!!”, Joel julisti ylpeänä.
”So… Was that a price…? …or was it an insult…?”

(naurunhirnuntaa)

”You have to remember this: we are not a cool family; you are not a part of a cool family”, Joel tiivisti.

(hirnuntaa)

”We have fun and are sometimes also a little weird, and people sometimes laugh at as, and sometimes even in a good way – but cool we are not. Not ever.”, Joel jatkoi.

”So we are people who dance looking like idiots and get prices for doing so?”

YES. YES. And we like it.”

”OK. Agreed. Good night.”

”Hyvää yötä!”

Tästä on hyvä jatkaa.

Kommentit (39)
  1. Mun pointtihan ei varsinaisesti ollut itse asiasisällössä, vaan siinä että ihmettelen miksi jokaisesta tällaisesta pienestä jutusta, mitä ei toteuteta siinä omassa perheessä pitää nostaa haloo tyyliin että se olisi lapselle pahaksi -kun ei meillä vaan..! Ei elämä ole niin vakavaa oikeasti! Mikä ei sovi omaan näkemykseen sopii toisen ok, mutta on mielestäni hysteeristä ajatella joka pikku asiasta että se on pahaksi lapselle. Ja toistan, tässä en nyt puhu siitä käytetäänkö perheissä salakieltä vai ei vaan siitä että jos perheellä on joku tällainen HARMITON tapa, ei sellaiseen aina tarvitsisi takertua lapsen edun nimissä.

  2. No nyt on kyllä muutamat kukkahatut taas kaivettu käyttöön, voi kauhistuksen kanahäkki sentään! 😀 Meillä käytettiin lapsena kieliä juuri samalla lailla, ja me miehen kanssa ollaan vaihdettu välillä kieltä jopa ENNEN lapsia, ihan ilman sen kummempaa huomiota asiaan. Lapsi 5v ei piittaa tuon taivaallista kun kieli joskus vaihtuu, ja tykkää katsoa englanninkielisiä lastenohjelmia vaikka ei vielä ymmärräkään kuin marginaalin, itse haluaa katsoa juuri niitä. Lapsihan traumatisoituu aijai!

    1. No itse en ainakaan väittänyt että lapsi tuosta traumatisoituisi. Mielestäni enemmän kukkahattuilua on se että lapsen kuullen täytyy puhua eri kielellä etteivät aikuisten jutut traumatisoi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *