Sirkustemppuja

Sirkus on ehkä maailman paras aivojentyhjennysliikuntalaji: siinä ei voi ajatella mitään muuta kuin ”älä tipahda, älä tipahda, älä tipahda”.

trapetsilla.jpg

Lentävällä trapetsilla teollisuushallin katon rajassa: minä (tummissa vaatteissa) olen juuri päästänyt jaloilla irti liikkuvasta trapetsista ja liidän halki ilmojen, tarkoituksena napata punapaitaisen opettajan käsistä kiinni.

Ennen kuin joku luulee, että vautsi tuo osaa: en osaa. Lentävällä trapetsilla olen päätynyt joka kerran perse edellä turvaköysien varaan ja patjalle. Eli jokseenkin näin:

15042011.jpg

”Edistyminen sirkustreenaamisessa on hidasta. Siksi tärkeintä onkin se, että osaa nauttia epäonnistumisesta”, opettaja totesi eilisissä treeneissä. ”Niin, koska muuta ei todennäköisesti ole luvassa”, minä jatkoin mielessäni.

Lempparilajissani nuorallakävelyssä edistyminen on ollut hidasta (lue: takaperoista) myös painopisteen muuttumisen takia. Juuri kun yhden talven olin opetellut tekniikkaa, alkoikin painopiste muuttua vauhdilla raskausmahan takia. ”Hmm tekevätköhän muut raskaana olevat naiset tällaista”, mietin myös viime keväänä xxxxxl-kokoisen mahani kanssa espanjalaisessa ilma-akrobatiaverkossa killuessani.

Ja eilen totesin taas, että uuups: kahdeksan kiloa reittä, peppua ja tissiä aiheuttavat jälleen kerran muutoksia siihen, miten tasapaino toimii.

Eli alusta taas.

Mutta oi, miten kivaa! Ja katso, ihme on tapahtunut: eilisissä treeneissä en useampaan minuuttiin ajatellut vauva-asioita.

Koska – niin. Siinä ei voi ajatella mitään muuta kuin ”älä tipahda, älä tipahda, älä tipahda”.

150420112.jpg

Älä tipahda. Vaan hyppää.

 

ps. Tavallistakin suttuisemmat kuvat lentävän trapetsin treeneistä ajalta ennen babyelämää.

Kommentit (15)
  1. Vieläkö harrastat sirkusta? Kuuluuko harjoitteluun minkäänlaisia esityksiä/esiintymisiä? Mitä kaikkia sirkuslajeja harjoittelette? Kuulostaa loistavalta harrastukselta!

    1. Harrastan!

      Aikuisten ryhmäläiset eivät ole (ainakaan minun harrasteluaikana) koulun juhlissa esiintyneet – vaikka tarjolla olisi kyllä aina joulu- ja kevätjuhla, jossa pienemmät sirkustelijat kyllä taitojaan esittelevät. Aikuisilla mennyt ehkä puput pöksyyn 🙂

      Hurjaruuthilla aikuisten ryhmässä tehdään vähän tasapuolisesti kaikkea – viime vuonna ehkä painottuen ehkä lattia-akrobatiaan ja pariakrobatiaan, koska ilma-akrobatian välineet… kröhöm eivät ole olleet ihan vimpan päälle viime aikoina. Circus Helsingillä puolestaan pääsee ihan valitsemaan ryhmän oman ”suuntautuneisuuden” perusteella: on vaikka jonglöörausta, käsilläseisontaa, pariakrobatiaa jne. Itse ole käynyt tunnilla ”Akro ja ilma-akro”, siellä tehdään paljon sellaista kangasta pitkin kiipeämistä (jossa itse olen surkea) sekä jonkin verran muuta, vaikkapa rengastrapetsia, trapetsia ja nuoraa… Ja koko homman ikään kuin ”ydin” on se lattia-akrobatia, koska siinä opitaan perusteita moneen hommaan – aikuisilla se lähtee ihan siitä, että kuulkaas tehdäänpä nyt (eka kerran piiiiitkään aikaan monilla) kuperkeikka 🙂

      Ja omat lempparini ovat olleet kautta aikojen siis nuora (!!!), trapetsi ja pariakrobatia. Mun ihan ykköstoive on, että jossain vaiheessa saisin Joelin houkuteltua mukaan pariakrobatiaan: sillä kun riittäis hyvin voimaa nostella mua, ja mun vahvuus on taas tasapainojutut. Mutta se ei kuulemma uskalla; pelkää että tiputtaa mut ja mä suutun 🙂 Vaikka en mä suuttuis. Enkä tipahtais 😀

  2. Aa, ok. Circus Helsinki on kyllä tuttu paikka :-). Jotenkin olen onnistunut aikanaan missaamaan tuon kurssin. Myös uusi Taitoliikuntakeskus on kuulemma pop, itse en ole sinne vielä päässyt. Sinne voi itsekseen mennä kokeilemaan kertamaksulla, varustetaso kuulemma todella hyvä.

    http://www.taitoliikuntakeskus.fi/

    Hyvä, että löysitte toisenne, vauvasirkuskysyntä ja tarjonta kohtaavat 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *