Status quo

Tuntuu niin kuin koko maailma olisi pysähtynyt, vaikka oikeasti se ainoa pysähtynyt kappale olen minä. Kaksi viikkoa makaamista takana.

Pää on kestänyt hyvin, jalat huonosti. Hyvää asentoa on vaikea löytää. Lentosukat käytössä.

Yhden kauden Unelmien poikamiestä/Unelmien poikamiestyttöä (12 jaksoa a 1h 20min) pystyy hyvin katsomaan 2 vuorokaudessa. Emily valitsi sen ihanimman.

unelmien poikamiestyttö.jpg

Ne jatkuvat kipeät supistukset loppuivat täysmakuulla muutamassa päivässä. Nyt ei juurikaan supistele. Paitsi liikkuessa eikä silloinkaan läheskään niin kipeästi. Tuntuu, että tässähän saattaa olla raskaana vielä aika pitkäänkin.

35+3.

Laskiaispullia ei kuulemma enää saa kaupasta.

Ajatukset ovat jotenkin pysähtyneet siihen, että tässä sitä nyt ollaan. Ja maataan. Ei ole kiire mihinkään. Yhtä äkkiä ennenaikaisen synnytyksen mahdollisuus ei enää tunnukaan niin akuutilta.

Haaveilen pääsystä Prismaan, K-rautaan ja Ikeaan.

Välillä sängyssä unelmienpoikamiestyttömaailmassa maatessani unohdan olevani raskaana. Kun nousen mennäkseni vessaan, saatan ihan säikähtää isoa mahaani. Ainiin, toi tollainen.

Ulos on näköjään tullut kevät. Yritin jotenkin fiilistellä tiistain neuvolakäynnillä (eka kertaa ulkona piiiiiitkästä aikaa), mutta ei vaan jotenkin irronnut. Näytti ihan samalta kuin ennenkin. Mulla oli talvitakki ja pitkät kalsarit.

Haluan ostaa Silvalle djembe-rummun.

Neuvolakäynnin alkuun sanottiin, että ”kyllä sä varmaan voit lähteä jo varovasti liikkeelle”. Käynnin loppuun sanottiin, että ”jos haluat pelata varman päälle, makaa vielä ensi viikon perjantain lääkärikäyntiin asti.”

Ensi viikon kampaaja-aika peruttu.

Silvalla on välillä aika vaikeaa. Reagoi tähän tilanteeseen. Isiä ikävä. Äitiä ikävä. Päivällä Lauran kanssa itku on herkässä, illat isin ja äidin kanssa ovat ihania ja hyväntuulisia. Onneksi tulee viikonloppu.

Harkitsemme vakavasti, että olemme hurjia ja menemme viikonloppuna koko perheen kanssa nepalilaiseen syömään. Sinne Tikkurilaan.

Tuulee niin kovasti, että puutalon nurkat natisevat. Verhot ovat vielä kiinni. Täytyy muistaa avata ne ensi kerralla, kun nousen ylös vessaan. Raoista kyllä näkee, että aurinko paistaa.

The Bachelor season 17 alkaa Kristan miniläppärinäytöllä ihanjust. Kukakohan se on? Uuuu.

Kommentit (20)
  1. Itse olen iltaisin katsonut L-koodia. Eilen aloitin kauden 2 HBO:lta. 🙂 Ompas ihana kuulla et siellä ollaan jo noin pitkällä ja hyvissä voimin!

  2. S-S (mobiilissa)
    14.3.2014, 17:47

    Sä oot kyllä sellainen tsemppari että huh! Hieno saavutus! Ja 35+3:han on jo piiiiiiitkällä (terv.nimim. en-koskaan-päässyt-yli-35:n-herra-kiireisen-kanssa).
    Ja uteliaisuus nostaa päätään – mikä on se ihana nepalilainen Tikkurilassa? En ole kuullutkaan, vaikka asumme tässä ihan vieressä… 🙂

    1. http://www.sagarmatha.fi/Sagarmatha/ Tämä! Tai siis en tiedä, puhuuko Kristaliina samasta, enkä siis, että onko siellä muita nepalilaisia, mutta tämä on ihana!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *