Suuri sosepäivä

Tänään on se päivä. Sama kuin Silvalla: maanantai sillä viikolla, jolloin vauva täyttää puoli vuotta.

Tällä kertaa en vetänyt sosestressikilareita niin kuin viimeksi, vaan plopsautin reteästi perunaporkkanapiltin kannen auki. Plop!

lusikka.jpg

Ja ensireaktio?

Se oli…

ei.JPG

…tyrmistys.

Sitten seuraavaksi:

lähis.JPG

…öllötys.

Kolmantena tunneskaalassa vielä:

mhh.JPG

…närkästys.

Mutta perhealbumiin (ei meillä sellaista oikeasti edes ole) pääsee luonnollisesti tämä:

ohi.JPG

”Jee! Vihdoin se kamala lusikka vietiin mun naaman edestä pois!”

Kommentit (51)
  1. Hei tää menee ihan ohi aiheen, mutta miten saitte lapset siirtymään samaan ruokaan kanssanne? Meillä lapsi (kohta 1,5v) nyt ihan purkkiruokafani, eikä oikein mikään itse tehty kelpais 🙁

  2. Hei Krista! Kuten joku tuossa aiemmin kyseli niin minuakin kiinnostaisi tietää, vaihtuuko teillä roolit täysin kun palaat töihin (ruoanlaitto, siivous, ulkoilut, nukkumiset)? Muutenkin olisi mielenkiintoista kuulla lisää millä tavalla sovitte käytännön asioista Joelin kanssa niin, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Blogin perusteella ainakin vaikuttaisi onnistuvan teiltä harvinaisen hyvin. Monessa perheessä ei valitettavasti ole näin, joten voisitte antaa vähän käytännön parisuhdevinkkejä lapsiperheille. 🙂

    1. Olikos se juuri täältä, kun luin siitä että kotityöt listattiin ja arvotettiin ja molemmat sai sitten valita sieltä suosikit (tai vähiten inhokit)? Jostain blogista ainakin sen luin ja se tulee mieleen vähän väliä kun kotitöistä kotona keskustellaan 🙂

        1. Oikein muistettu! Toi systeemi pysyikin käytössä arviolta sadasosasekunnin 😀

          Tai no tehtäväjako taitaa edelleen olla suht tuollainen – kaikki on vaan tekemättä 😀

    2. Oh, sen kun tietäisi… Kaksi asiaa ei ainakaan harmi kyllä muutu: mä oon se huonouninen ja ruoanlaittofobinen. Joel on parempi molemmissa 🙂 Mutta varmaan nää hoituu sittenkin tällä meidän ”auta toista aina kun voit” -periaatteella…

      Hehe ja molempien tyytyväisyydestä en tiedä, me taidetaan olla aika ryytyneitä molemmat – mutta ehkä silleen tasapuolisen puhki 😀 Salaisuus (?) taitaa olla siinä, että kaikki mitä voi jättää tekemättä, jää tekemättä – ei ehkä kovin hyvä neuvo muille 😀 Mutta joo, voisin tavalla tai toisella blogata tästä, kiitos vinkistä! 🙂

      1. Todennäköisesti teidän arki on huomattavasti helpompaa sitten kun Joel jää lasten kanssa kotiin. Se on vähän epistä, äidit saa sen rankimman (mun mielestä) vauva-ajan ja isät tulee kuvioihin kun alkaa helpottaa ja lapsen kanssa voi jo touhuta kaikkea mukavaakin hengissä selviytymisen lisäksi. 🙂

        1. No niinpä! Epistä! 🙂

        2. Niinpä! Minusta tuntuu, että moni äiti lähtee siinä vaiheessa töihin, kun se kaikki hauskuus alkaa! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *