Täällä kävellään!
No niin, ja nyt läks!
Otsikon muotoilu (ei: Silva kävelee, vaan: täällä kävellään) on muuten sitten ihan tarkoituksellinen. Kävely nimittäin vaatii vielä kokopäivätoimisen kopinottajan.
Tekniikka on siis sama kuin minulla itselläni 1-vuotiaana: kädet irti tuesta, valtava vauhti päälle ja täysi luotto siihen, että joku ottaa toisessa päässä kopin.
Wheeeeee – kops!
Wheeeeee – kops!
Wheeeeee – kops!
Puutalon pehmeiksi matoitetuilla lattioilla on hyvä harjoitella. Mutta toivottavasti tuo kops-osuus vähän vähenisi seuraavan kahden viikon aikana – sitten nimittäin kopsahdellaan siellä Italiasta vuokratun talon kivilattioilla, jaiks.
Sattuneista (kops) syistä todistuskuva-aineisto on erittäin vähäistä ja epätarkkaa. Mutta näin se lähtee:
Yy – kaa – koo…
Wheeeee!
Kaikki muu onkin sitten nykyisin Silvan mielestä täysmälsää paitsi tämä kävely. Pysyypähän äitikoppari kiireisenä.
Hih, toimiva on, mutta kehrännyt en ole – siinä on isoäidin tuloillaan ollut lanka vielä muistona kesken… Rukki ja sellainen koristeellinen Singer ovat siis Posion-mummin perintöä, koristeina ja lapsuusmuistoina – mä oon vähän tällainen nostalgiatunneihminen 🙂
Hej, pakko kysyä tuosta taustalla näkyvästä rukista. Onko se täysin toimiva ja oletko kehrännyt?:)