Tällaista

Voiherranjestas.

Kirjoittaisin nyt sellaisen ironisenhauskan kertomuksen meidän katastrofipäivästä – päivästä, jonka vietin ensimmäistä kertaa ”yksin” kahden lapsen kanssa. Mutta olen sanaton. Täydellisesti kaikkeni antanut. Ihmettelen, että meitä edelleenkin on 3 kpl täällä olemassa.

Ehkä mä sanon nyt vaan yksittäisiä asioita, ja toivon, että ymmärrätte. Kuvitelkaa loput. Ehkä kokemuksesta.

Joo. Eli oma äitinihän (ihana!) on ollut täällä meillä kylässä siitä lähtien, kun Joel lähti isyysvapaan jälkeen töihin. Nyt ämmi on kaksi päivää luokkakokouksessa – tulee kyllä takaisin sitten vielä viikoksi. Mutta nämä kaksi päivää saan (ha!) harjoitella arkielämää kahden pienen lapsen kanssa.

Noooh. Niitä yksittäisiä asioita siis.

Kello kolme yöllä todettiin, että Silva on kuuma kuin kekäle: melkein 40 astetta. Särkylääkkeen ja kolmen tunnin jälkeen kuumetta oli yli 40 astetta.

Aamuruuhkassa yritys päästä Töölön 24h-apteekkiin. No en päässyt Töölöön. En edes lähelle. Pääsin kyllä Meilahteen, Munkkaan ja Seurasaareen.

Pari kakkakatastrofia. Kerrotaan nyt toisesta vaikka näin: ajattelin tuossa olkkarin lattialla, että hei minäpäs mittaan Seelaltakin ihan varalta kuumeen, että ei vaan pöpö ole tarttunut. Työnsin kuumemittarin sinne, josta ei ollut tullut ulos tavaraa lähes viikkoon. Arvannette loput.

Jatkossa täytyy muistaa ottaa alakertaan vaippoja, vedenpitävä alunen, wipeseja, pyllypyyhe sekä pari vaihtovaatekertaa. Koko porukalle. Myös tilanteessa ”auttaneelle” Silvalle.

En muistanutkaan, kuinka tahmaavaa se keltainen vauvansinappi on.

Kolme läheltä-piti-onnettomuustilannetta. Miten hemmetissä nuo kaksi voi pitää yhtä aikaa hengissä? En tajua. Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut.

Kuumeinen napero ja sylisylisylisylisylisylisylivauva. Kun postin mies toi jossain vaiheessa ne jossain vaiheessa arvontaan tulevat Bumbleriden tuplavaunut, avasin oven (eilen värjätty) tukka pystyssä maailmanlopunmeiningeissä ja pyjamapukuinen vauvanmötkäle imetyspaidan aukosta maitoa ryystämässä. Jätti laatikot portaille. Kuulemma ei tarvitse kuitata.

Koko päivä akuuttia katastrofintaltutusta. Tai no yksi pieni hengähdys, kun Seela sammui sitteriin ja Silva tuijotti YouTubesta Tu Ti Tu:ta. Join kupin kahvia ja lähinnä vain hengitin. Ja päivitin Facebook-statuksen.

Meidän hieno päivärytmi. HA! Vaikka ruoanlaitto olisi ollut yhtä helppoa kuin mikroon > BLING, mitenpä sen teet, jos toinen on taukoamatta imetyksessä ja toinen kiipeilee keittiöjakkaralla.

Ja sitten jotain pikkupikkujuttuja niin kuin kolme kissanoksennusta valkoisella matolla ja keittiön pöydälle kaatunut ruusumaljakko.

*******

Just eilen joku kysyi, että millaista on arki ”yksin” kahden pienen kanssa. Nooh. Mulla on nyt yksi päivä kokemusta. Että jepjep: tuollaista.

Jos mä edes puolikkaalla ajatuksella ajattelisin, miten helppoa tämä joskus oli yhden kanssa, alkaisin luultavasti itkeä. Onneksi aivot eivät enää ole kykeneväiset ajatteluun.

Apua! Apua! Apua! Ämmi, tule äkkiä takaisin!

Kommentit (107)
  1. Heikunkeikun
    19.5.2014, 13:31

    Tuo Tu Ti Tu oli meilläkin aika kova sana tuossa vaiheessa. Tällä hetkellä Kaapo ja aivan liikaa katsoo dvd:itä ja älypuhelimen ruutua tuo vanhempi ”satiainen”…. Tutun kuulosta tuo kaikki muutenkin. Aivan normaalia siis. Koita jaksaa!

  2. Hyvin sä tulet selviämään jos tuon kaiken jälkeen olette kaikki kolme hengissä 😀 Rutiinit tulee tosi nopeasti ja kesää kohti homma vaan helpponee 🙂 Tsemppiä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *