Tämä ei ole positiivisuushaaste

Eilen illalla sängyssä rättipoikkiväsyneenä, flunssaisena ja raskaan päivän jälkeen aloin laskea.

Olen usein iloinnut, että puolet Siitä Raskaimmasta eli vauvavuodesta alkaa olla jo takana.

Takana siis:
huhtikuu
toukokuu <3
kesäkuu <3 <3
heinäkuu <3 <3 <3
elokuu <3 <3
syyskuu
puolet lokakuusta

Jäljellä vielä:
loput lokakuusta
MARRASKUU
JOULUKUU
TAMMI-v*un-KUU
helmikuu
maaliskuu

 

Get the point?

Hyvin monta rumaa sanaa tähän.

Kommentit (45)
  1. Se on kyllä jännä luonnonvoima tuo vauvakuume! Itselläkin oli ennen lasta haave useammasta lapsesta, joka haihtui ensimmäisen lapsen vauvavuoden aikana. Nyt kun iisimpiä aikoja takana jo puolitoista vuotta, oma lapsi 2,5 v, on vauvakuume tehnyt uhkaavasti paluun. Tällä kertaa toki realistisemmat odotukset mahdollista tulevaa vauvavuotta ajatellen.

    Unen puute saa ihmisessä aikaan vahvoja tuntemuksia. Tsemppiä kaikille vauvavuotta eläville!

  2. Ensimmäinen kuukausi takana ja toisen lapsen tilaus peruttu. Enkä tiedä miten selviän seuraavat 11 kuukautta, jos tämä ei tästä helpota. T: vatsavaivaisen ja vähän nukkuvan pojan äiti

    1. Helpottaa, helpottaa, mä lupaan! Joka päivä lähempänä helpotusta. Meillä asusteli myös pari kuukautta sitten samanmoinen vatsavaivainen ja huonosti nukkuva vaveli, ja nyt on jo uudet kujeet (vauva nyt vähän päälle 3kk). Tsemppiä, nopeasti se menee, vaikka ei siltä siinä hetkessä tunnukaan!

      Ja tsemppiä myös Krista! Mä yritän elää tän talven sellaisilla pienillä jutuilla. Jokaiseen kuukauteen joku huippumahtavajuttu, jota oikeasti odottaa ja sitten viikottain sellaisia pikkujuttuja, jotka saa hirveän onnelliseksi. Menee nää vauvailut sitten siinä sivussa. 😉

      1. Niin ja totta – kyllä mustakin se 1-vuotiaan kanssa tolskaus oli raskasta, mutta eri tavalla kuin vauvan. Mä itse kestän tosi-tosi-tosi paljon paremmin sotkuisen kodin, lattialle levitetyt kirjat, muoviastiat lattialla, sellaisen ”eieieieiei, mä tahdoooooon” -vaiheen ja jopa öiset kekkuloimiset kuin itkun, joka vaan jatkuu ja jatkuu tai ihan jatkuvasti, 24/7 iholla kyhnöttävän käärön. Ehkä se on sitä, että siitä raskaasta ajasta huolimatta se on jotenkin palkitsevampaa. Kun sillä pikkuisella kiinnostaa jo ehkä jokin muukin kuin maito ja syli. 

        1. onnelliset vauvavuodet
          25.10.2014, 19:27

          Tää on jännä, että monia äitejä ahdistaa se 24/7 symbioosi vauvan kanssa. Mä olisin imettänyt vaikka 18 vuotta putkeen, se oli jotenkin niin voimaannuttavaa itsellekin. Mutta ei, vuoden vanhana lähtivät molemmat juoksemaan ja tissit unohtui sen tien eikä sylissäkään ole enää joudettu juuri istumaan kuin satunnaisesti symbioosivuoden jälkeen. Nyyh. Meidän vauvat on olleet niin helppoja ja tyytyväisiä, että ei meinannut kehdata ääneen sitä sanoa missään perhekerhoissa yms. aikanaan. Sellaisia tyytyväisyyden perikuvia, pulskia, hyvin nukkuvia nauruvauvoja, joilla ei ollut mitään huolta mistään. Jos ne vauvat pysyisi aina vauvoina, ottaisin vastaan vaikka kuinka monta! Mutta kun niistä kasvaa itse tahtovia ja ei-tahtovia otuksia, joiden hanskaaminen on niin paljon mutkikkaampaa kuin vauvan sylittely kaikessa rauhassa kotona…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *