Tämä kirja!

Luettiin tirpan kanssa nyt aamupäivällä kirjoja ja yritettiin parhaamme mukaan olla häiritsemättä kirjastossa etäpäiväilevää isiä. Silva kävi kirjahyllyllä ja poimi yksi toisensa jälkeen uuden kirjan – ja toi sen sitten olohuoneeseen äidille luettavaksi.

Sitten äänistä päätellen kirjahyllystä löytyi oikea jättipotti:
”Tämä! Tämä! TÄMÄ! Kirja! Lukkee!”, tirppa hihkui.

…ja toi äidille naama innosta loistaen… …Raamatun.

raamattu.jpg

Ei taida olla kovin hyvin kuvitettu tämä kirja.

 

Jaahas.

Sotkamon-ämmillä on ilmeisesesti vähän piileviä vaikeuksia hyväksyä sitä, että Silvaa ei ole kastettu – vaikka tosiaankaan mikään uskonnollinen ei ole hänkään.
”Kiitos Jeesus ruoasta”, hän saattaa ”vitsailla” meillä ruokapöydässä eikä ole moksiskaan merkitsevistä katseista.
”Isi tämän ruoan on kyllä tehnyt”, minä hymähtäen huomautan.

Ja nyt viime kerralla ämmin tuomisissa oli (täällä mainittujen tuomisten lisäksi) mm. nämä:

tuomiset.jpg

Jaahas – ai että tällaiset sitten ajattelit meille tuoda.

”Tuo kirja on Posion mummilta – sinä siitä kovasti lapsena tykkäsit”, ämmi perusteli.
”Ja Raamattu on lahja hoitotädiltä; siellä on laitettu sinulle jotain merkintöjäkin väliin”.

No, avasin juuri äsken Silvan minulle tuoman Raamatun katsoakseni niitä merkintöjä. Tältä ne näyttivät:

merkinnät.jpg

Sianlihasta, verestä, syntymäpäivästä – ja jäniksista sekä märehtijöistä.

Vilkaisin tuota jänis-kohtaa. Siellä oli pitkät listat saastaisista ruoista – itse asiassa useimmat ruokamerkinnät viittaavat näköjään tuohon samaan kohtaan. Hmmm. Näitä asioita hoitotäti on nähnyt tarpeelliseksi minulle korostaa. Tai ehkä juuri nuo asiat ovat minua erityisesti kiinnostaneet? Vaikea sanoa.

*******

No, osasiko joku jo noista muistiinpanoista päätellä jotain?

Kyllä: olin siis lapsena perhepäivähoidossa jehovantodistajaperheessä. Hoitotäti oli ihana; lämmin ja herttainen, ja minulle jäi hoitopaikasta hyvät muistot. Ei puolikastakaan pahaa sanaa sanottavana.

Mutta sitten toisaalta… Muistan myös, että jotkut asiat lasta vähän ahdistivat. Esimerkiksi silloin tällöin hoitopaikassa kokoontuneet konventit kokoukset (?), joiden aikana piti olla hiljaa. Joskus niihin taisin vähän osallistuakin. Ne olivat hoitoperheelle iso juttu. Jehovasta myös puhuttiin. Mutta tapahtuiko tämä usein; en osaaa sanoa. Ehkä ne keskustelut ovat vain jääneet lapsen mieleen niin, että tuntuu, että sitä tapahtui jatkuvasti. Joskus hoitotäti tuli myös meille kylään kirkasväristen brosyyriensa kanssa. Niissä oli kauniit kuvat, jotka kiinnostivat lasta. Paratiisissa oli upeita kirahveja ja norsuja ja leijonia – kaikki sulassa sovussa, kukaan ei syönyt toista. Jehovantodistajien brosyyreja luettiin ja katseltiin myös hoidossa ollessa.

Äitini minulle aina todella hyvin selitti, että hoitopaikassa on tällainen erilainen uskonto. Päällimmäiset erottavat tekijät lapsen mielessä olivat se, että heillä ei vietetty joulua eikä syntymäpäiviä – niiden sijaan järjestettiin kekkereitä, jotka olivat tosi kivoja lasten naamiaisjuhla. Eikä heillä syöty mitään verta. No, sellaista ruokaa en olisi suuhuni laittanut minäkään. Eikä käyty kirkossa (no ei meilläkään) vaan Valtakunnansalilla.

Tavallaan nämä kaikki asiat taisivat olla minulle hyvin helppoja ymmärtää. Luultavasti olen ollut heidän uskonnostaan ja tavoistaan myös tosi kiinnostunut – olin kuitenkin erittäin tiedonhaluinen lapsi.

*******

Mutta nyt tänä syksynä näin uutisissa tämän jutun.

Yhtä äkkiä lapsuuden suurin kauhu palautui mieleen: MAAILMANLOPPU!!!

Pelkäsin lapsena maailmanloppua aivan valtavasti. Se oli yleisin painajaisteni aihe, ja edelleen pystyn palauttamaan valokuvantarkasti silmiini useammankin unen. Esimerkiksi sen, jossa Könkään-mummolan navetan oveen ilmestyi palava merkki. Jostain taivaalta jyrisi ääni, että minun täytyy painaa tämä merkki tarkasti mieleeni – vain ne harvat sen tietävät pääsevät paratiisiin, muilla on edessä helvetin tuli. Ja se maailmanloppu on tulossa nyt.

Heräsin säikähtäen – enkä muistanut enää sitä merkkiä! Voi sitä valtavaa huutoa, minkä silloin keskellä yötä päästin. Muistan vieläkin sen puhtaan kauhun. Nyt se tulee, ja minä unohdin sen merkin!

Uhh. Näköjään iho nousee kananlihalle vieläkin.

En ollut aikaisemmin ollenkaan tajunnut, että tuo pelko olisi voinut olla tuosta hoitopaikastani peräisin. Vai onko? Tuon uutisen lukemiseen asti olin jotenkin luullut, että kaikki lapset ovat pelänneet maailmanloppua – vähän niin kuin mörköä. Tai Olof Palmen murhaajaa.

Ehkä näin ei sitten olekaan.

Joidenkin asioiden ei tarvitse siirtyä eteenpäin äidiltä tyttärelle.

 

PS. Muistatteko meidän kirjojen luokitteluprojektin? Tirppa löysi tuon Raamatun meidän ”uskonnollisen- ja hömppäkirjallisuuden” hyllyltä. Heh, sen vieressä olisivat olleet mm. Amma-kirja, Kuningatar Kuntin opetukset (krishna-kirjallisuutta), Kauko Niemisen Aika ja aine (hömpsähtäneitä teorioita eetterin pyörteistä) sekä Zombi-taistelijan opas. Seuraavaksi Silva kantoi sieltä kirjan ”Hindu Gods and Goddesses”. Siinä olikin sitten paljon parempi kuvitus.

Kommentit (53)
  1. ekakertalainen blogissasi ja heti syvälle sukeltaen
    21.1.2014, 10:47

    Ekaa kertaa eksyin blogiisi ja bongasin tällaisen vanhemman ketjun, kun tämä uskonto-asia kiinnostaa. Mielenkiintoisia näkökulmia täällä ja kiva blogi muutenkin, kirjoitat sujuvasti ja sitä on ilo lukea.

    Tuosta jänis+märehtijä-jutusta muistan uskonnonopettajani joskus puhuneen. Siis siitä, että biologiantutkimuksen valossa on aiemmin puhuttu, että Raamatussa olisi virhe, kun jäniksiä sanotaan märehtijöiksi. Mutta sitten myöhemmin onkin tutkimuksen edetessä selvinnyt, että jänikset ovat tosiaan jotain puolimärehtijöitä. Jotenkin näin muistelisin open sanoneen 1990-luvulla, en sit tiedä muistanko väärin. 🙂 Ja nuo puhtaussäännökset taas olivat ihan järkeenkäypiä muutenkin siihen aikaan, kun ei vielä tunnettu hygienian vaikutusta tautien leviämiseen ja tietyt eläimet kantoivat niitä tauteja eikä silloisilla olosuhteilla saatu niitä eläimiä käsiteltyä riittävän hygieenisesti. Eli niitä oli parempi karttaa. Oli miten oli, niin jehovantodistajillahan raamattu on osittain muokattu (1800-luvulla), joten kaikilta osin ei noi raamatunpaikat välttämättä ole samat kuin tässä yleisesti hyväksytyssä versiossa (joka on 300-luvulta ut:n puolesta ja vanha testamentti valmistunut ennen ajanlaskua).

  2. Hyvä kirjoitus. Pähkin jonkun aikaa että mikä ihmeen sotkamon-ämmä. Kuka sellaista nimitystä käyttää. Nooh uudelleen lukeminen valaisi asiaa 😀

    Hyvä kirjoitus taas!Meillä on myös miehen kanssa erilainen näkemys näistä uskonasioista. Ollaankin päädytty siihen, että mies voi opettaa lapsellemme peruskristittyjen jutut ja kun lapsi on teini-ikäinen voi äiti sitten valaista ateisti näkemystään.

    1. Hihihi ämmi i-kirjaimella ja suurella rakkaudella 🙂

      Heh aika hyvä tekniikka tuo teidänkin – ikään kuin vuorotellen! Mä muuten jostain (heh mikä lähde taas) luin, että koulujen uskonnonopetus on vähän tuollaista: ala-astevuosina luodaan se kristinuskon pohja (”tämä on totta”) ja sitten yläasteella/lukiossa opetetaan kyseenalaistamaan se 🙂 En tiedä, onko yhtään totta vai ei, mutta aika jännä ajatus mun mielestä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *