Tapaus AV MAMMA

Aaveella oli tapahtunut viime perjantain ja lauantain välisenä yönä kummia: kaikki normaalinrönsyävä keskustelu tuttuine provosointeineen ja läppäkeskusteluineen oli täysin pysähtynyt. Etusivulla aiheissa toistui vain yksi teema – av-mammojen vastarintaliike.

Ai mikä aavee? Minullekin asia selvisi vasta muutama kuukausi sitten. Olin kyllä siis jo pitkään tajunnut, että av-mammoiksi kutsutaan (usein vähän halventavaan sävyyn) Vauva-lehden keskustelupalstan aktiiveja. Mutta kerran sitten kyseisellä palstalla satunnaissurffatessani kiinnitin huomiota vasempaan yläkulmaan: aihe vapaa. Tuttavallisesti siis av; järjettömät kävijämäärät (nettitiedon mukaan vauva.fi:ssä viikossa noin 400 000 uniikkia kävijää) keräävä keskustelupalsta, jossa voi puhua anonyymina (lähes) mistä tahansa taivaan ja maan välillä. Tämän hetken kuumia aiheita mm. ”Jorvin sairaala / synnytys”, ”Kuinka paljon syöt kananmunia viikossa?” ja ”Onko persereikä normaalistikin aukinainen?”.

Kaikkea siis maan ja taivaan ja persereikien väliltä.

20150114_154243.JPG

Kelataan takaisin alkuun. *) Palstalla oli siis tapahtunut perjantain ja lauantain välisenä yönä kummia. Ilman mitään ilmoitusta tai selitystä keskustelu palstalla oli muuttunut rekisteröitymistä vaativaksi.

En tiedä, kuka ja missä vaiheessa tällaisen yhteisen vastarinnan oli keksinyt; surffatessani itse paikalle lauantaiaamuna homma ainakin oli jo täydessä vauhdissa. Keskustelijat olivat nimittäin löytäneet yhteisen sävelen: nyt hei kaikki rekisteröidytään palstalle nimimerkillä AV MAMMA ja annetaan tietoihin tekaistu sähköpostiosoite – nettinikkarit neuvoivat muita mammoja, että missä ja miten feikkimeilin voi luoda. Näppärimmät keksivät (vastalauseena muutokselle) kirjata tietoihin olevansa 90-vuotiaita miehiä; siitäpäs saatte matskua mainostajille. Yhtä äkkiä kaikki anonyymit olivat vaihtuneet nimimerkkeihin AV MAMMA.

Ja nämä sadat AV MAMMAT olivat nyt hyvin-hyvin vihaisia. Kiukkuisissa viesteissä keskusteltiin ennen kaikkea anonymiteetin menetyksestä. Palsta-aktiivit kirjoittavat joskus herkistäkin asioista ja kertovat kommenteissa paloja itsestään. Jos tämän tekisi toistuvasti samalla nimimerkillä, joku nettistalkkaaja saattaisi yhdistellä paloja eri keskusteluista niin, että keskustelijan anonymiteetti saattaisi kärsiä. Närkästystä ei näyttänyt aiheuttavan niinkään se, että ylläpito näkee, kuka kirjoittaa (näkeehän se ip-osoitteesta muutenkin – eivät nämä mammat mitään tyhmiä ole), vaan se, että joku muu voi tunnistaa.

Ja sitten tietysti se – varmasti kaikkein suurimpana asiana – että tällainen muutos tehtiin aivan yhtä äkkiä, täysin kertomatta tai perustelematta. Mitä siitä sitten oltiin mieltä? ”Sanoma ei arvosta meitä.” ”Meitä kohdellaan kuin karjaa.” ”Sanoma boikottiin.” Ja niin edelleen.

Itsekin kiinnostuksen vuoksi selasin Vauva-sivustoa, josko löytäisin jostain edes jonkinlaisen tiedotteen tapahtuneesta.

Ei mitään.

*******

Kuulostaako ihan naurettavalta ja mitättömältä pikkujutulta? ”No jo on porukkalla ongelmat; jotkut av-mammat eivät pääse anonyyminä läyhäämään.”

No, asia ei kuitenkaan ollut ollenkaan mitätön sadoille eiku tuhansille tai ehkä kymmenille tuhansille mammoille. Joista läheskään kaikki muuten eivät edes ole mitään mammoja – eräs AV MAMMAKSI rekisteröitynyt esimerkiksi kertoi olevansa kolmen lapsen isä; toinen taas 19-vuotias lapseton opiskelija. Kaikki nyt AV MAMMOJA.

Kyllä: tämän maan ehkä räyhähenkisimpänä pidetyllä palstalla näkyi ”kriisin” myötä yhtä äkkiä jotain yllättävää. Yhteishenki. Usein hymähtäen lausuttu termi av-mamma oli yhtä äkkiä tälle porukalle kunnia-asia. Netti-identiteetti. Me olemme AV MAMMOJA. Ja meitä ei saa kohdella näin huonosti.

”Mitä olit tekemässä, kun rekisteröintipakko tuli?” -keskustelussa ihmiset kertoivat tekemisistään ja tuntemuksiaan aivan niin kuin ”Mitä olit tekemässä, kun Diana kuoli? ”-aiheesta joskus tehdään.

*******

Tapaus jatkui.

Bling. Yhtä yllättäen kuin oli tullutkin – hups vaan joskus sunnuntaina rekisteröintipakko oli poissa. Palsta oli ihan ennallaan. Eikä edelleenkään mitään tietoa missään.

Muutokset aiheuttivat valtavia spekulaatioita. Ehkä mainostajat ovat suuttuneet romahtaneista kävijämääristä ja muutos on peruttu…?

”Mitä teit rekisteröintipakon aikana?” -keskustelu kävi kuumana. Joku oli tiskannut ja harrastanut seksiä. Aika moni oli surffannut epätoivoisesti muilla foorumeilla uutta ”kotipesää” etsimässä.

*******

Kului neljä päivää. Neljä päivää.

Tiistaina 13.1. keskusteluun ilmestyi Ylläpidolta tullut viesti. Se alkoi näin:

”Aihe vapaan keskustelut siirrettiin lauantaina 10. tammikuuta rekisteröitymisen taakse, koska palsta ylikuormittui asiattomista viesteistä liittyen muun muassa ikäviin ajankohtaisiin uutisiin. Rekisteröitymisellä haluttiin varmistaa, että keskustelualueen sääntöjen noudattamista voidaan valvoa.”

Viestin jatkossa muistutettiin keskustelun säännöistä ja kerrottiin, että lain vastaista sisältöä ovat esimerkiksi herjaavat, rasisitiset tai yksityiselämää loukkaavat viesit sekä rikokseen yllyttävät viestit.

Ylläpidon viestiä seuranneesta keskustelusta kävi ilmi, että todennäköisesti asia liittyi Pariisin terrori-iskua seuranneeseen keskusteluun.

20150114_125822.JPG

Okei. Okei.

Ymmärretään täysin. Jos palstalle ilmestyy rikosnimikkeen ylittävää matskua, niin totta kai peli on vihellettävä pikimmiten poikki.

Pari pointtia kuitenkin – olkaa hyvä:

1. Kriisiviestinnästä. Ei näin. Asiasta olisi pitänyt tiedottaa välittömästi. Ihan heti. Pahoitella. Olla ystävällinen. Arvostaa niitä kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka kyseisessä osoitteessa aikaansa viettävät. Missä oli ylläpidon anteeksipyyntö? Kyllä: se anteeksipyyntö kuuluu esittää, vaikka syy olisikin jossain muualla. Jopa silloin, jos syy on keskustelijoissa itsessään.

”Tuntuu kuin olisi ala-asteella. Kaikkia rangaistaan yhden tekemästä törttöilystä”, joku kommentoi.

Ehkä asia oli kiireellinen? Ehkä kyseessä oli polisitutkinta, jonka vuoksi taustaa ei voinut ihan heti julkistaa? No, annan teille ihan noin niin kuin vastaisuuden varalta tässä tiedotepohjan. Saatte sen ihan ilmaiseksi, kunhan vaan lupaatte käyttää sitä:

”Aihe vapaa -palsta on meistä riippumattomista syistä väliaikaisesti asetettu rekisteröinnin taakse. Tiedotamme asiasta ja muutoksen kestosta heti, kun voimme.

Olemme pahoillamme ja kiitämme keskustelijoita ymmärryksestä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa!
ystävällisin terveisin,
ylläpito”

Olkaa hyvä. Heti eikä neljän päivän kuluttua.

Tiedottamisella oltaisiin paitsi poistettu pahaa mieltä ja viestitty arvostuksesta, myös kenties vältetty iso osa sotkua: tuhannet tekaistut AV MAMMA -nimimerkit ja ilmeisesti niiden poisto myöhemmin. Onkohan muuten sattumaa – samaan aikaan saman mediatalon omistaman Kiloklubin käyttäjätunnukseni olivat lakanneet toimimasta…? Samaa ilmeisesti (toisen käden tieto) valitettiin av-palstallakin, jopa maksullisen Sanoman tarjoaman sisällön osalta.

Aiheuttiko käyttäjätunnussähellys jopa häiriöitä/katkoja ison talon nettisisällön käyttäjärekisterijärjestelmään?

*******

2. Mammoista.

”Jotkut nolot av-mammat, niiden elämä nyt sitten on tästä muka kiinni, vähän säälittävää heh heh hee.” Ei todellakaan. 

Jos kymmenet tuhannet käyttävät siellä aikaansa, saavat siitä itselleen jotain ja kokevat sen itselleen tärkeäksi, se ei ole turhaa ja merkityksetöntä. Ei vaikka sisältö olisi pelkkää persereikäkeskustelua. Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan, että jonkun virtuaalimaailmasta saamat kokemukset ovat yhdentekeviä.

Väitän, että tämä yleinen av-mammojen halveksunta on osa sitä puhetapaa, jolla ns. naisten genrejä edelleen pidetään ala-arvoisempina kuin miesten. Saippuaoopperat. Naistenlehdet. Kauniit ja rohkeat. Seitsemän päivää –lehti. Joo joo karseaa kuraa. Kuka niitä katsoo tai lukee? Toista se on kuulkaas Urheiluruutu.

Kriisin myötä av-mammat kuitenkin jotenkin mahtavalla tavalla ottivat ”roskaidentiteetin” omakseen. Ylpeydellä.

Olenko se vain minä, vai näkeekö joku muukin jopa jonkinlaista emansipaatiota tässä…?

*******

3. Avoimuudesta. 

”Ylläpito poistaa viestejä!” ”Miksi ylläpito ei kommentoi?” ”Onko siellä ketään kuulolla?”

Tämä pieni yksityiskohta olkoon (jopa hieman huvittavana) esimerkkinä: AV MAMMAT rakensivat nettiin turvasataman (oi kyllä) vastaisuuden varalle – pienen tee-se-itse -keskustelupalstan, johon voi turvata mahdollisten tulevien käyttökatkosten aikana.

Turvasatamaa koskevat viestit mystisesti katoavat keskusteluista.

Oi-ke-as-ti.

20150114_130057.JPG

4. Nettiyhteisöistä. Ne ovat virtuaalisia, mutta todellisia.

Suuret mediatalot ovat Suomessa onnistuneesti napanneet haltuunsa ison osan myös virtuaalisista nettiyhteisöistä. ”Me emme ole karjaa”, eräs mamma keskustelussa totesi. Klikkauksina ja mainostuloina helposti näyttäytyvät luvut pitävät takanaan ihan oikeita ihmisiä, jotka käyttävät virtuaalimediaa omiin tarkoituksiinsa. Joku päästelee höyryjä ulos trollaamalla. Toinen klikkailee keskusteluita auki harmittomana imetysviihteenä. Kolmas etsii (ja saa) tukea ja tsemppiä vaikkapa mielenterveysongelmiinsa – ja ohjeita avun hakemiseen.

Joku kirjoittaa suuren kriisin vallassa: eilen illalla tuli mokattua alkoholin kanssa ja lapset haettiin kiireisesti huostaan. Tuska on sietämätön ja mielessä on itsemurha. Iso osa vastaa ilkeillen, mutta jollakin toisella on omakohtaista kokemusta. ”Haet nyt heti apua alkoholiongelmaasi. Tästä on suunta vain ylöspäin. Minä pystyin siihen ja niin pystyt sinäkin.”

Yhtä kaikki, yhteisö on näille henkilöille todellinen ja tärkeä asia. Yhteisön ylläpito on tavallaan vastuussa paitsi omasta taloudellisesta kehityksestään, myös niistä ihmisistä, jotka vapaaehtoisesti omalla panoksellaan yhteisön rakentamiseen osallistuvat. Keskustelijat ovat itse niitä, jotka luovat sisältöä yhteisöön. He ovat sisällöntuottajia. Ilman heitä olisi vain tyhjä pohja ilman kävijöitä.

*******

Minä en ole anonyymi AV-MAMMA. Minä olen lilyläinen omalla naamallani esiintyvä bloggaaja, joka kuitenkin – kuten aika moni muukin suomalainen, vaikka ei sitä ääneen sanokaan – satunnaisen säännöllisesti vierailee kyseisellä keskustelupalstalla milloin mistäkin impulssista. Joskus viihteen vuoksi, toisinaan FB-linkin myötä, joskus ihan vaan provosoituakseni.

Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan pitkälti samasta asiasta. Nettiyhteisöstä. Johonkin kuulumisesta.

Se ei ole pieni asia.

 

 

*) Kirjoittajalla ei ole inside-tietoa tapahtumien kulissientakaisesta kulusta – tapahtumakuvaus perustuu siihen, miltä ulkopuolisen tarkkailijan silmiin näyttäytyi. Tarkennuksia/lisätietoja saa esittää.

Kommentit (32)
  1. Tosin jännä, että tuolleen pelataan aikaa moderoinnille. SA:ssa jos se touhu mennyt levottomaksi, koko saitti menee ”Vain rekisteröityneet voivat lukea ketjuja”-verhon taakse, ja tätä tapahtuu eeeerittäin usein. (Tosin sille saitille maksaa jopa rekisteröityä, mutta silti.)

    Ei tuo rekisteröitymispakko ollut hyvä veto, mutta mikä keinoksi, jos touhu oikeasti menee niin levottomaksi, ettei resurssit riitä? Loppupeleissä se yhteisö kärsii, oli se palveluntarjoajan puolesta tai ihan itse hakkaamalla nauloja kirstuunsa.

  2. Mää kävin tuolla vähän aikaa, mutta vaihdoin demiin kun tuolla on liian kova meno näin herkälle ihmiselle. Musta oli ihan hyvä et niille muistutettiin välillä säännöistä…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *