Tarkkuutta käsitteisiin

Totta se kai on, mitä sanotaan: lasten kehittyminen edistyy sykäyksittäin. Välillä tulee iso harppaus vaikkapa liikkumisessa. Sitten se puoli jää hetkeksi paikoilleen, kun taas kielellinen kehitys ottaa loikan eteenpäin. Ja niin edelleen.

Tai ainakin niin meillä on selvästi käynyt.

Tirppa oppi kävelemään (mun mielestä) keskosuuteensa nähden aika aikaisin, noin yhden vuoden ikäisenä. Vastaavasti (oikeita) sanoja naperon suusta ei ole vielä tullut.

Mutta näin matkan jälkeen huomaan, että puheen ymmärtäminen ja ohjeiden noudattaminen ovat selvästi nousseet ihan uusiin sfääreihin. Kun taas kävely…  No, se  sitten onkin jumahtanut sille ”jurrivauvakävelytasolle”. Toscanan-talon kivilattioiden vuoksi tirppa käveli ympäriinsä koko ajan käsi aikuisen kädessä – siinä ei paljon askeleen vakaus pääse kehittymään.

*******

Jo ennen Italian-matkaa aloin aavistella, että Silva ymmärtää enemmän kuin ehkä arvaammekaan. Ainakin ”käännä sivua”, ”toisin päin”, ”laita omaan suuhun” -ohjeet menivät selvästi jakeluun. Samoin ”katso, kissa!” -hihkaisu lähikadulla kärrytellessä sai tirpan vilkuilemaan ympäriinsä ihmetellen, että miten se Tikru nyt tänne asti ehti.

Mutta nyt – ei hitsi, miten se voi ymmärtää noin paljon!

”Luetaanko kirjaa?”
(innostunut hymy)
”Ota kirja hyllystä.”
(hoipertelee kirjahyllylle)
”Tuo se äidille ja tule äidin syliin.”
(tekee niin)
”Aletaan lukemaan.”
(kääntää ensimmäisen sivun)

Vau. Ihan niin kuin oikea ihminen.

*******

Uusi kehitysvaihe näyttäisi vaativan äidiltäkin aivan uudenlaista käsitteellistä tarkkuutta.

Kävele tuonne lelulaatikolle”, minä ohjeistin. Ajatellen siis tätä:

lelukori.jpg

Ja mihin tirppa hoiperteli?

lelulaatikko.jpg

Jepjep. Vähän tarkkuutta siihen hommaan, mutsi!

Damn. Tyyppi on tullut selvästi isäänsä.

Kommentit (14)
  1. ahah, kiva kun linkkasit tähän, en ollutkaan lukenut aiemmin! nää väärinkäsitykset on kyllä veikeitä, Jippokin ymmärtää ihan uskomattoman paljon kaikkea mut välillä tosiaan on puhujassa vikaa niin kuin vaikkapa silloin, kun tyyppi oli penkonut kylppärin laatikosta jonkun pussukan ja pyysin toista siivoamaan pussukan takaisin laatikkoon ja laittamaan laatikon kiinni. no, siivoaminen meillä yleensä tarkoittaa esim. rätillä pöydän pyyhkimistä, joten kun tilanteen pääsin tsekkaamaan, oli vastassa kyllä suljettu laatikko mutta pussi ei suinkaan ollut siellä vaan poitsupa luuttusi sillä kylppärin lattiaa 😀

  2. Mun pitäis vissiin vaihtaa alaa, ku meni vuorokausi, ennenkö kunnollakunnolla tajusin tuon käsitejutun… Damn. Syytän väsymystä.

    Mun ehkä toistaiseks kokema suurin ”oho” tuli joskus viime syksynä. Ikää tytöllä oli varmaan jotain vuos ja 3 kk korjatusti ja aterinlaatikko kiinnosti tavattomasti. Kerran, ku kädet oli taas täynnä haarukoita ja lusikoita sanoin, että nyt sulla on liikaa, vie kaksi pois, nii tyyppi käänty takaisin ja VEI sinne laatikkoon ne ylimääräiset aterimet ja palas takaisin tarvittavan määrän kanssa. Vitsi, mitä toiminnanohjausta. Nykyisin voi jo antaa aika monivaiheisiaki ohjeita (no okei liittyy lähinnä rutiinitilanteisiin, jotka alkaa olla jo automatisoituneita), joiden mukaan tyttö sitten (halutessaan…) toimii. Tai ainakin virnuilee päälle sen näköisenä, että varmasti tietää, mitä ja miten pitäis tehdä, mutta enpäs teekään. Eikä muuten oo kohta puoleen vuoteen pystyny tekemään mitään salaa, ettei tuo vähän isompi tirppa narauta hetkeä myöhemmin… Tyyliin ”äiti söi herkkua” omin sanoin muotoiltuna.

    Yks kyllä, mistä kans on hyvin huomannu lapsen ajattelun kypsyyden, on nuo sadut. Paljonhan siitä on kuullu, miten lapsi jäsentää ajatuksiaan satujen kautta, mutta että noin pienikin. Kohta vuosi sitten meillä luettiin lähes joka ilta sama satu siitä, miten ystävyys säilyy, vaikka ihan aina ei oltaisikaan yhdessä. Hoitopäivät lisääntyi tuolloin. Nykyisin taas jankataan uudestaan ja uudestaan paria satua, jossa jaetaan omia tavaroita ystäville (kun niitä kauniisti pyydetään) tai pyydetään kaveria leikkiin. Ikää tällä hetkellä hätinä kaks vuotta. Mitähä seuraavaksi?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *