Tavaramerkkitukka

Okei mä oon ehkä vähän myöhässä tämän tukkapostauksen kanssa. Mutta hei – vain alle viikon, ei paha?

Minähän olen siis niitä, joilla samanlainen tukka vaan pysyy ja pysyy ja pysyy ja pysyy. Ja pysyy. Koska se on identiteettitukka. Tukkatyylin vaihtamismahdollisuus tuntuu yhtä mahdottomalta kuin että vaihtaisi päätä. (mitä tällä äitipäällä kyllä joskus ihan mielellään tekisi)

Kesti kauan ennen kuin löysin kampaajan, joka ymmärsi minua. Ja tukkaani. Aina ennen kaikki kampaajat halusivat parin käynnin jälkeen pätkäistä tukkani veks. Eiiih! Ja kun en antanut, sain tuntea olevani joku maailman epätrendikkäin tukkaoutcast, ja minun hiuksiani käsiteltiin nuivasti ja asiaan paneutumatta, ”kun ei tälle kerran saa tehdä mitään”.

Ai miten niin ei saa tehdä mitään? No okei ei saa leikata pois. Mutta pitkää ja paksua tukkaa sitä vasta pitääkin osata käsitellä, hemmetti vie!

Pahin oli eräskin trendikampaamon heppu, joka nurisi ja parkui, kun paksua tukkaani oli kuulemma niin työlästä kuivata – yhyy kädet väsyy. Lopulta kundi keksi ehdottaa, että laittaisin hiukseni vaan takaisin poninhännälle. Koska sillä tavallahan hiukset olivat kiinni kampaamoon tullessakin.

Olin niin häkeltynyt, että en tajunnut kysyä, että voinko myös jättää (yli satasen) maksun maksamatta, jos kerran kuitenkin lähden samannäköisenä kuin tullessa.

Mutta sitten löytyi mahtava Pauli, joka vihdoinkin tajusi! Tämä on minun tavaramerkkitukkani. Ei ole tätä Kristaa ilman tätä tukkaa. Nämä kaikki kuvat post-Pauli eli jälkeen vuoden 2006, jolloin hänen penkkiinsä ensimmäistä kertaa istuin. Eli:
 

Villien sinkkuvuosien/pätkäsuhdevuosien baaritukka:

2008-2009.jpg

Etkoilla, ravintola-avajaisissa ja Ruttopuistossa (vm. 2006-2008)

 

…ja tietysti auringon ja suolan vaalentama ja muotoilema reissutukka:

reissutukat.jpg

Reissuhiusluomutyyliä (vm. 2008-2011)
 

Niin ja sitten tietysti tämä äititukka:

aititukat.jpg

Otsatukkakokeilu (jäänee kokeiluasteelle, en viihdy) ja se viiden-päivän-pesemätön äitiystukka. Sekä sama tavallisimmassa ”kampauksessaan” (heh) eli ylös lenksulla ilman peiliä sutaistuna.

Ja hei vedetäänpä tähän sitten se naked truth -juttu saman tien, kun kerran näissä jälkijunabloggauksissa nyt kunnostaudun. Ekassa kuvasarjassa on meikkiä, muissa ei. Missään ei ole photoshoppia, koska en osaa käyttää sitä. Vika kuvasarjassa peitän kameralla kiiltelevän nenäni, kun en jaksanut puuteroida.

Ai niin, ja hiuslakka loppui Silvan nimiäisissä (elokuussa) enkä ole muistanut ostaa sitä lisää.

Nämä blogimedian paineet ja silleen. Niitä ei ole. Siinäpä nakedtruthia tälle maanantaille.

Kommentit (19)
  1. Tukkakade ilmoittautuu täälläkin! Ja musta sulle sopii myös tuo otsis tosi hyvin.

    Mulla on suomalaisen ohut tukka (vaikka sitä onkin paljon), ja siksi pidin sitä mahdollisimman lyhyenä monta vuotta. Kunnes kyllästyin ramppaamaan kampaajalla 6 viikon välein. Nyt kasvatan polkkaa/kenties vieläkin pidempää. Otsis houkuttelisi, mutta mun kampaaja(t) on varoitelleet, että kypsyn siihen alta aikayksikön, kun käytän rillejä: pitää kuulemma olla lyhentämässä harva se viikko. 

    Mutta oispa leijonanharja, vau! 

  2. Oot ihana <3 ja tukka kans!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *