Täydellinen perjantai (K18)

(TMI-varoitus; sisältää K18-matskua)

Joskus sitä kuulee, kuinka bloggaajien elämä on blogin perusteella sellaista kateutta herättävää kiiltokuvaa. Oletan, että minun osaltani se ei (kai?) pidä paikkansa; tästä on (suurimmaksi osaksi) kiiltokuvat kaukana.

…mutta sitten tulee hetki, jolloin on sellainen ylitsepursuilevanhihkuvanonnellinen riemuolo, jolloin tekee mieli huutaa, että hei maailma, kuulkaa – just tänään mun elämä on ollut täydellistä! Että leijuu onnessa ja hyvässä olossa fyysisesti ja henkisesti, ja kaikki on vaan niin h*vetin (anteeksi) hienoa.

Tänään.

Aamupäivän olin kampaajalla. Join kahvia ja selasin sisustuslehtiä.

Pähkäilin, onko kierrätysryhmästä (3 eurolla!) ostettu unelmanpehmeä puuvillamekko ok just näin vai näytänkö olevani matkalla sunnuntaikirkkoon.

11356899_958505077525529_186565423_n.jpg

Kun tulin kotiin, vahvat kädet riisuivat minulta sen mekon ja päädyin valkoisille lakanoille harrastamaan seksiä kuuman miehen kanssa, joka muuttuu minun silmissäni vuosi vuodelta vain kuumemmaksi ja joka saa minut unohtamaan, että minulla on plus kahdeksan kiloa ja raskausarvet.

Ei h*vetti miten paljon rakastan.

Jälkeenpäin meillä oli aikaa loikoilla lakanoihin kietoutuneena ja jutella.

Päiväunien jälkeen leikin hetken lasten kanssa. Joel teki lounaaksi halloumisalaattia.

Lähdin perjantai-illan zumbaan. Tunti oli mahtava. En osannut mitään, nauratti ja tuli ihan sairas hiki.

Kun ajoin kohti kotia, aurinko paistoi ja auton mittari näytti + 21. Auton radiosta kuului Oasiksen Wonderwall. Olin niin onnellinen, että teki mieli itkeä ja ehkä vähän itkinkin.

Peseydyin.

Lapset katsoivat uutta, kirjastosta lainattua Titi-nalle-dvd:tä ja tajusin, että en ole kuullut yhtään huutoa ja kitinää koko päivänä. Alakerrassa leijui ihana tuoksu; Joel oli tehnyt minulle lautaselle valmiiksi munakoisoherkkupöperöä.

Avasin jääkaapin ja siellä oli siideriä ja mansikoita.

Kyllä, minun elämäni on juuri nyt täydellistä. Ylitsepursuilevan rinnassakipuilevantunteisen ylikuplivan onnellista. Minulla on maailman rakkaimmat lapset ja rakkain mies.

Se mekko taitaa olla ihan hyvä näin. En mennyt kirkkoon. Menin sänkyyn.

Kommentit (31)
  1. No onhan toi nyt epistä! Kyllä mua ainakin kateellistuttaa vähän. Vaikka toisten onni ei ole yhtään multa pois (päin vastoin!) ja vaikka tiedän, ettei missään perheessä ole aina koko ajan kivaa.

    Luulen, että blogien ärsyttävyys tai se pinta, mistä kirjoitat, on niiden viehätyksen kääntöpuoli. Kukaan ei jaksaisi lukea blogia, jossa jatkuvasti ruikutettaisiin, miten viheliäistä arki on ja millä kekseliäillä tavoilla puolisot tänään kävivät toistensa hermoille. Toisaalta esim. tätä blogia lukiessa tulee vähän sellainen olo, ettei kirjoittajan kodissa koskaan kriiseillä, uhata erolla, paiskota kamoja, haikailla exiä, loukata toista, huutoriidellä tai olla ihan muuten vaan paskamaisia. Tästä saattaa seurata kateutta tai ”miksi meillä on niin nihkeää ja noilla noin kuumaa / romanttista / tasaveroista kumppanuutta” -keloja.

    Mutta ihan oikeesti ajattelen, että mahtavaa, miten onnelliselta vaikutat ja hienoa, että osaat(te) löytää ilon arjesta.

    1. Kiitos 🙂

      Parisuhdeasioista; kyllä meilläkin tulee joskus erimielisyyksiä tai tiuskitaan. Niin kuin oon kertonutkin; mä oon enemmän tiuskija stressi/ärsytystilanteissa, Joel puolestaan hiljainen vetäytyjä. Ollaan opittu nykyään tosi pitkälle hyväksymään toistemme tavat, mutta ei se ihan itsestään ole tapahtunut. Mutta kaiken kaikkiaan meillä on ihan käsittämättömän (mun mielestä) hyvä parisuhde; ja siis oon se ihminen, joka on käynyt tätä suhdetta ennen läpi ne kaikista käsittämättömimmät ihmissuhdekatastrofit ennen kuin opin jotain 😀

      Yhteistä kahdenkeskeistä aikaa on nykyään tosi-tosi vähän (ollaankohan viimeisen vuoden aikana tyyliin viisi kertaa oltu kahdestaan jossain ilman lapsia) ja väsyneitä ollaan. Perus ”pieniä lapsia perheessä” -meininkiä siis varmaan 🙂

      Parisuhdeasioista voisi joskus kirjoittaa enemmänkin 🙂

      1. Kiva, että otit puolinillitykseni noin rakentavasti, pelkäsin vähän että onnistuisin loukkaamaan.

        Unohtui sanoa, että sinänsä ymmärrän hyvin, että niin harva blogisti näistä asioista kirjoittaa. Uskaliaimmat mainitsevat jotain sivulauseessa. Jos mulla olisi blogi, mun miehen yksityisyyden raja kulkisi ihan taatusti meidän parisuhteen yksityiskohdissa.

        Meilläkin on kaksi pientä lasta ja parisuhde alituiseen kovilla, kun yhteistä aikaa on niin harvoin. Välillä huomaan provosoituvani tai tulevani surulliseksi paitsi blogeista myös ystävien harmittomista hääpäivätreffi- tai lemmenlomapäivityksistä fb:ssa. Somen perusteella on helppoa kuvitella, että muissa huusholleissa arki on täynnä auringonlaskuja, ravintolaillallisia ja kuohariaamiaisia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *