Terveiset koreografille

Tirpan tanssikoulun kevätjuhlanäytöstä vietettiin eilen – naperotanssijat esittivät suloisen hiiritanssin, jota oltiin asianmukaisesti treenattu vuodenvaihteesta asti. 

Joel oli vähän huolissaan, että näkeekö meitä ollenkaan; meidän paikka kun oli takarivissä. Nooh, se osoittautui sitten aivan turhaksi huoleksi:

kollaasi hiiroset.jpg

Tirppa päätti vetää omat soolot.

Eri vanhemmat suhtautuvat näihin varmaan vähän eri tavoin; tietysti itsekin olisin varmaan ihan hyvin voinut pidätellä Silvaa tiukemmin paikoillaan. Mutta hitsi – jos sillä kerran on kivaa, niin menköön! Siitä vaan! Sen verran katsoin, että tanssija ei sentään lavalta tipahda. Pääasia, että on hauskaa ja esiintymisestä jää positiivinen kokemus.

Molemmat tavoitteet saavutettu!

Naurunhörähdyksistä päätellen myös yleisö tuntui tykkäävän.
”Toi on meidän!”, oli Joel ylpeänä supattanut vieressä istuvalle, ääneen nauraneelle ja käsiään taputtaneelle naiselle.

Etä terveiset vaan koreografille: meidän soolotirppa kannattaa ensi kerralla suosiolla pistää eturiviin. Sinne se nimittäin kuitenkin tanssin pyörteissä päätyy.

hiiri_ja_aiti.jpg

Ennen esitystä, valmiina valloittamaan lavan. Kirjaimellisesti.

Kommentit (20)
  1. hehee ihana hiirulainen! Ja noin pienillä jos esitys lähtee lapasesta niin ei haittaa kun äiditkin oli kuitenkin mukana. Tuossahan sitä harrastaessa vähitellen oppii sitten sitä ryhmässä tekemistä ja oleilua 🙂

  2. Taidan ottaa tästä inspikset keskiviikon aikuisbaletinalkeiden kevätnäytökseen 😀 kerta suosionosoitukset on taatut

    1. Hihii! Muista loppuun kumartaa peppu yleisöön päin! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *