Terveisiä Sotkamosta!

Tuntuupa kivalta olla täällä. Mitenköhän tämän nyt muotoilisi, että ei tulisi sanottua hölmösti tai (liian) stereotyyppisesti puoleen tai toiseen…? Mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolella ihmiset ovat erilaisia. Ihan niin kuin elämänrytmi olisi aavistuksen verran verkkaisempi – myös näin jouluhässäköiden alla.

Tai ehkä se johtuu murteesta. Tulen vaan jotenkin niin hyvälle tuulelle.

Ensimmäinen ääninäyte tuli meille ihan yllättäen.
”Hyvvee iltoo”, kajautti tarjoilija Mikkelin Fransmannissa niin kovalla äänellä ja leveästi, että tirppa spontaanisti kiljahti riemusta ja taputti käsiään.

*******

Ajomatka tänne oli pitkä, vaikka välillä siis nukuttiin yksi yö Mikkelissä (oh miten hyvä idea): Silvan autossaistumisten helpottamiseksi lauantai-iltana ajettiin siis pari tuntia ensin Mikkeliin, ja sunnuntaina lähdettiin tirpan päiväuniaikaan Mikkelistä kohti Kajaania ja Sotkamoa.

masukuva_0.jpgHotellin peilissä masu rv 23+jotain (muistaakseni). Huomatkaa tyylikkäät kalsarit. Kyllä: olen siis siirtynyt Joelin boksereihin, joista vaan näppärästi leikkelen vyötärönauhan kappaleiksi – kaikki muu kiristää. Henkkamaukan mama-pikkarit on muuten ihan p*seestä, niistä ei tee ”mamaa” muu kuin hinta.

Muuten pitkän matkan ajaminen tuntui piiiiitkästä aikaa ihan kivalta, mutta viimeinen osuus Iisalmesta Kajaaniin oli kamala. Tie oli yhtä aikaa loskassa ja vedessä, ja välillä renkaat osuivat veden alla piileviin paksuihin porrasmaisiin jäälaattoihin. Ja tietysti oli aivan pilkkopimeää. Niin joo ja niin sumuista, että pitkiä valoja ei voinut käyttää ollenkaan. Vastaantulevien vesisuihkut veivät ajoittain näkyvyyden kokonaan.

Letkan autot ajoivat ärsyttävän sahaavasti ja ihan kiinni toistensa p*rseissä, jarruvalot vaan vilkkuivat pimeydessä. Vaikka itse yritin pitää muihin vähän turvallisuusväliä, aina joku takaa tulija kaahasi paikalle ja totesi, että just se yhden auton ohittaminen pitkässä letkassa on jotenkin järkevää. Ja puski siihen väliin kiihdyttelemään ja jarruttelemaan vuoronperään.

Välillä ihan oikeasti pelotti. Onneksi päästiin ehjinä perille!

*******

Tirppa on aivan innoissaan täällä Ämmin kotona – vaikka edellisestä näkemisestä on jo pari kuukautta, Silva ei ujostellut yhtään vaan ampaisi heti ”Ämmin sykkiin!”. Eikä Ämmin kanssa hetkeksi kahdestaan jääminenkään jännittänyt yhtään:
”Silva leikkii Ämmin kotona, äiti ja isi lähtee kauppaan HEI HEI!”, tirppa totesi ja nipin napin malttoi edes vilkuttaa. Se siitä eroahdistuskaudesta ilmeisesti sitten.

Ja voi, mikä määrä leluja täällä on! Valtavat laatikot minun vanhoja pehmolelujani ja nukkejani uutta leikkijää odottamassa. Niistä ajattelin kääräistä jonkun joulupaperiinkin 🙂

Mukavaa joulunvalmisteluaikaa kaikille!

 

PS. Kyllä, täällä on lunta! Aika märkää kyllä, ja lämpötila plussan puolella.

Kommentit (28)
  1. Vähän jälkijunassa kommentoin, mutta itse löysin hyvät raskausajan talvikengät Crocsilta. Joo-o! Olin vähintäänkin ennakkoluuloinen, kun kaverini niistä vinkkasi, mutta ihan ok näköisiäkin löytyi. On kevyet, sai jalkaan helpohkosti isonkin vatsan kanssa kun varsi on löysähkö, pitää vettä ja liukkautta. Ja ovat vielä yllättävän lämpimätkin ja mahtui villasukka heittämällä vaikkei ilmankaan hölskynyt.

  2. Mä nyt sit jo otin riskin ja rakastuin Soreliin. http://shop.astebrandstore.fi/naiset/sorel-chipahko-felt-naisten-talvijalkine-p-458.html nämä tilasin. Katotaan lennänkö mahani kanssa jäällä vai en 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *