Tiedostamattomia ideologiavalintoja

Olipa kerran Kätilöopisto 6,5 kuukautta sitten:
”Vastasyntyneen on hyvä olla ihokontaktissa niin paljon kuin mahdollista”, kätilö muistaakseni jo synnytyssalissa sanoi.

Okei.

Laitoimme Seelalle ensimmäistä kertaa minkäänlaisen vaatekappaleen päälle vasta kolme vuorokautta myöhemmin, kun olimme lähdössä synnytyssairaalasta kotiin. Siihen asti Seela pötkötteli vaippasiltaan minun tai Joelin ihoa vasten – vauvantäkki lämmittämässä, toki. Poissa iholta tyyppi oli vain silloin, jos minä kävin vessassa niin, että Joel ei ollut paikalla.

nakuna.JPG

Omasta mielestäni me teimme vain ihan niin kuin neuvottiin. No big deal. Vasta jälkikäteen olen kuullut, että tuossa on joidenkin mielestä jotain erikoista. Että kuulemma vaatteet niille vauvoille kyllä tavallisesti laitetaan. 

Ai jaa? Ohopsan. Eipä tullut mieleenkään.

*******

Ja sitten se, että kaikissa neuvolabrosyyreihin kirjatuissa virallisissa suosituksissa lukee puolen vuoden täysimetys.

Okei.

Molemmille lapsille aloitettiin soseiden maistelut sillä viikolla, kun kuusi kuukautta syntymästä tuli täyteen. Niin kuin neuvottiin. No big deal. …mutta kuulemma vain noin yksi prosentti suomalaisista lapsista täysimetetään 6 kk ikään asti. *)

Ai jaa? Ohopsan. Eipä tullut mieleenkään.

*******

Tuota imetyshommaa kyllä ihmettelen. En siis missään nimessä siltä kannalta, ettäkö jotenkin kummeksuisin sitä, että joillain imetyksessä on niin isoja vaikeuksia, että päätyy syystä tai toisesta korvikeruokintaan. Tai jos vaikkapa kasvu ei etene riittävästi, aloitetaan soseet suositusta aikaisemmin. Vaan ihmettelen sitä, että noin iso osa (vois sanoa melkein ”kaikki”) niistäkin, joilla imetys ihan onnistuu, aloittaa ne soseet kuitenkin aikaisemmin. Ei kai nyt millään matematiikalla voi olla niin, että 99 prosentilla vauvoista on jotain kasvuongelmia…?

Tai siis tavallaan myös en ihmettele.

Koska meillekin Seelan kanssa neuvolassa jo jossain 2 kk iässä (!) väläyteltiin ensimmäistä kertaa sitä, että kohtahan sitä voisi halutessaan antaa pienellä lusikalla luumua vatsan toimintaa helpottamaan.

Ja kolmen.

Ja neljän kuukauden (kun kysyin päikkärirytmin saamisesta).

Ja viiden.

Mulle koko juttelut meni vähän niin kuin ohi (univelka); ehkä mielessäni vaan ajattelin, että höpö höpö tässähän on vielä puoleen vuoteen aikaa enkä noteerannut hommaa oikeastaan sen pidemmälle.

Että jos olisin kuunnellut (lue: totellut), oltaisiin soseet ehkä aloitettu täälläkin aikaisemmin.

Nooh, kuusikuukautisneuvolassa sitten sanoin iloisesti, että no nyt on soseita jo maisteltu muutama päivä. Terveydenhoitaja kaivoi jostain kaapin uumenista, kaukaisimmasta kolosta meille sitten sellaisen aanelosen, jossa oli ohjeita ”niille vauvoille, jotka on imetetty 6 kk ikään asti”. Niin ei sanottu ääneen, mutta jossain mun korvien ja aivojen välimaastossa kaikui vähän, että ”niille kummallisille vauvoille, joita tosiaan on täysimetetty näin kauan.”

Myös neuvolan ravintoesite on kummallinen: toisaalla sieltä sanotaan, että täysimetys 6 kk ikään asti. ”Ruokataulukossa” asiaa kuitenkin käsitellään niin, että maistelut on aloitettu 4-6 kk iässä.

En tiedä teistä muista – mitä ajattelette? Mulle tulee tästä jotenkin vaan sellainen fiilis, että tuo 6 kuukauden täysimetyssuositus on jotain omituista noudatetaan-nyt-tuota-WHO:n-suositusta-kun-sanotaan-näin -sanahelinää, jota kuitenkaan sitten käytännössä ei ajatellakaan, että vanhemmat toteuttaisivat. Vähän niin kuin sellaista kaksinaismoralismia; tiedättekö, mitä tarkoitan…?

*******

Heh ja disclaimerina siis mainittakoon ihan erityisesti, että en mä tiedä mitään pahaakaan siinä, että ne soseet aloitetaan aikaisemmin.

Ihmettelen vaan sitä, että virallinen suositus sanoo jotain ja vain yksi prosentti noudattaa sitä. Jos jotain syytä tälle miettisin, niin ehkä siinä, että neuvolassa tähän ei riitävästi kannusteta vaan aletaan heilutella soselusikoita jo reilusti ennen puolta vuotta, vaikka mitään ”oikeaa” (esim. kasvuun liittyvää) syytä sille ei olisikaan…

*******

Mitä mieltä olette?

Entä onko kukaan teistä muista pitänyt vauvaa nakuna ensimmäisten vuorokausien ajan?

 

 

PS. Imetys on aina tulenarka keskustelunaihe – tiedetään. Mutta yritetään jutella tästä niin, että ei heitellä verbaalisia kiviä kenenkään toisen omia ratkaisuja kohtaan! 

 

 

*) paitsi että ehkä Seelaakaan ei lueta tähän, kun se sai korviketta muutaman kerran mun ollessa poissa?

Kommentit (175)
  1. Mielenkiintoinen keskustelu! Asun Yhdysvalloissa, ja vauvani on nyt kahdeksan viikon ikainen. Olen tahan mennessa taysimettanyt, vaikka ekalla lastenlaakarin vastaanotolla (taalla ei neuvoloita) kehotettiinkin antamaan korviketta, jotta keltaisuus haviaisi ja paino nousisi. No, onnistuihan tuo nopsaan ihan imettamallakin. Mutta mutta, aitiyslomani on vain 4kk (taalla luksuspitka!!!) ja en tieda miten etenen imetyksen kanssa toihin paluun jalkeen. Kaipa yritan pumppailla mahdollisimman paljon, korviketta en aio kayttaa, jos mahdollista. Kylla Suomessa on asiat hyvin ja uskoisi, etta tuo pitka aitiysloma kannustaa pidempaan imetykseen. Mutta jokainen tyylillaan – kaikilla ei vain ole niin helposti valinnanvaraa taman asian suhteen, vaikka haluaisikin ja pystyisi taysimettamaan sen 6kk, jos taytyy palata toihin…

  2. Minut varmaan hirtetään heti, mutta onneksi sentään olen nimettömänä täällä. Minua koko imettäminen ahdisti. Vauva oli ensimmäisen viikon teholla, eikä imettäminen onnistunut parina ensimmäisenä päivänä. Sitten, kun aloitin imettämistä, teholla ei ollut minkäänlaista rauhaa ja yksityisyyttä. Sairaanhoitajat kävivät katsomassa otetta ja neuvomassa, mikä on tietysti hyvä juttu, mutta minua ahdisti. Olisin halunnut rauhassa kokeilla ilman, että kukaan tulee tissiäni tökkimään ja sen asentoa vaihtamaan. Koko viikon aikana ei rauhaa ollut.

    Kotona olikin vähän helpompaa. Sain rauhassa imettää, eikä kukaan tullut kyyläämään viereen. Vieraita, kun tuli, menin toiseen huoneeseen. Lapsi vaan ei jaksanut imeä tarpeeksi. Jouduttiin aloittamaan lisämaidon antaminen. Täytyy sanoa, että se oli ihanaa. Mieskin pystyi helposti lapsen ruokkimaan ja itsellänikin oli mukavampi olo. Ei tarvinnut enää hihhuloida vain kotona.

    Jaksoin imettää 4 kuukautta, kunnes jouduin viikon lääkekuurille, enkä voinut imettää. Yritin pumpata, mutta olin oikeastaan helpottunut, kun imettäminen ei enää onnistunut viikon jälkeen. Nyt olen äärimmäisen helpottunut ja ei-stressaantunut 8 kuukauden ikäisen pojan äiti. Jos saan joskus lisää lapsia, saattaa olla, etten imetä ollenkaan. Niin paljon stressiä, ahdistusta ja jopa inhoa se minulle tuotti. Pumppaaminen oli taasen ihan ok.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *