Tikkarintorjuntaa

”Mikä tämä on?”, ihmetteli tirppa tikkari kädessään.

Lempparinoutointialaisen omistaja oli hetkeä aikaisemmin viittonut Silvan luokseen ja ojentanut ystävällisesti keltaisen tikkarin.

”Äiti, isi – mikä tämä oikein on? Mitä setä antoi?”

Seuraavan kahden sekunnin ajan äiti ja isi viheltelivät ja katsoivat taivasta – odottivat, että josko se toinen sanoisi jotain. Minä ehdin ajatella, että no nyt se tuli; hetki, jolloin kohta 3-vuotiaamme maistelee ensimmäisen kerran karkkia. 

Viive oli ilmeisesti sen verran pitkä, että tirppa keksi itse:
”Se näyttää vähän malletilta! Heeeeei – sehän taitaa olla MALLETTI!”
(malletti = se sellainen keppi, jolla soitellaan kellopeliä)

malletti.JPG

…ja alkoi soitella sillä rattaiden kahvaa.

”Voisiko tällä kotona soittaa sitä pahvilaatikkoa ja muovilautasta?”
”Voi soittaa”, minä lupasin.
”Ja sitten, kun me mennään Suomen-kotiin, tämä voisi olla sen meidän oman malletin kaveri!”
”No sehän on hyvä idea.”

Sillä sitten soitellaan.
”On tämä kyllä vähän hassu malletti”, Silva välillä ihmettelee.
”No niin on.”

Tikkari torjuttu vähän niin kuin vahingossa.

Kommentit (83)
  1. Meilläkään tuo 2,5 -vuotias ei syö karkkia. Tiedän, että varmaan joissakin tilanteissa joku hyvää tarkoittava avulias aatu on lapselle namia työntänyt ja on varmaan jotakin saanut maistaakin. Karkeista ollaan kohdatessa sanottu, että ne ovat isompien lasten juttuja, mutta kun eivät niihin vanhemmatkaan ole koskeneet, ei ole lapsikaan ollut kovin utelias niiden suhteen.

    Raakasuklaata on meillä syöty ja nyt pääsiäisenä sai sen ihan kaupan suklaamunankin. Mies piilotti vielä muutaman koristellut kananmunan pitkin kämppää ja havaitsimme sangen pian, että se Juttu oli niiden munien etsiminen riemunkiljahdusten saattelemana, ei se suklaan syöminen. Kananmunatkin nimittäin upposivat onnellisesti hymyillen, vaikka itse ehdin jo epäillä karvasta pettymystä. Pitäisikin jatkossa ostaa noita kestomunia ja laittaa sinne jotakin ylläreitä sisälle, tosi kiva idea 🙂

    Meillä eivät syö aikuisetkaan karkkia, joten niitä ei talossa ole ylipäätään. Helppo pitää rotia. Herkkuina syödään tuoreita hedelmiä ja kuivista kaivetaan erikseen sokeroimattomia eli esimerkiksi mulpereita. Sokereitahan niissäkin toki on, mutta kuten joku sanoi, on aivan eri asia syödä sama määrä valkoista sokeria elintarvikevärillä kuin kuivattuja hedelmiä omalla sokerillaan. Toisessa on mukana kropalle hyvääkin tekeviä juttuja. Myös synttäreillä on meillä ollut aina kakkuja, koska harrastamme herkkupuolella pääosin raakaherkutteluja. Tarjolla onkin ollut esimerkiksi mustapapubrownieta, raakasuklaakakkua ja raakamangokakkua. Kaikki ovat menneet niin päivänsankarille kuin vieraillekin, eikä kukaan ole edes ihmeemmin osannut valittaa, että kuraiset kakut muuten teillä 😀 Kakut on valittu sillä perusteella, että ne ovat olleet neidin omia suosikkeja.

    Kyläpaikoissa ja muissa ollaan joustettu silleen, että syödään mitä siellä nyt on tarjolla, mutta edelleenkään sokeriherkkuja en anna syödä kuin hieman. Meillä on hurjan energinen ja vilkas lapsi ja sokerilla on ihan suorat vaikutukset siihen, millä mielialalla ja virralla se lapsi jatkaa sitten koko loppupäivän. Pari kertaa todettu jonkun vierailun jälkeen, että ikinä ikinä ei meillä kotona annetta tuollaista sokerimäärää, kun ilta on ollut AIVAN kamala. En tiedä sitten tottuvatko muiden penskat siihen sokeriin vai ollaanko meillä erityisherkkiä, mutta minusta ei ainakaan ole karkkien arvoista kiskoa kirkuvaa ja itkevää lasta alas seiniltä, kun se on ihan sokerihumalassa ja kaikki mättää :/

  2. Osaamatta ottaa kantaa tavallaan tähän itse lapsenkasvatukselliseen näkökulmaan, jäin vain kommenttiboksin luettuani pohtimaan että miksi jäätelö olisi mahdollisesti ns. parempi herkkuvalinta kuin täytekakku? Siis lähinnä sillä oletuksella että kuten useimmiten, jäätelö on ostettu kaupasta ja täytekakku tehty kotona jauhoista, munista, sokerista ja kermavaahdosta, välissä hedelmätäyte. Perusjätskissähän on parikin vuotta syömisaikaa ennen parasta ennen-päiväystä, eikä se siitä pakkassäilytyksestä johdu. Finelistä vertasin näitä kahta ja paremmat ravintoarvot oli kakulla…

    Ja kerrottakoon anekdoottina vielä että vanhempien ammatista johtuen meillä oli lapsena hyvin tiukkaa karkin kanssa, ja jo ala-asteikäisenä ostin sitä salaa koulun jälkeen kaverin kanssa. Luulen, että itäsuomalaiset geenit oli herkkuhimon takana, mutta olihan toi ikävää et samalla oppi tällasen juonittelun jo 7-vuotiaana. Nyt aikuisena syön kohtuudella ja herkut maistuu kyllä, mutta lähinnä ”puhtaammat” eli itsetehdyt eikä jotkut kuivat kaupan keksit. Vain limsaa en tietoisesti juo, se tekee todella pahaa elimistölleni, vaikka varmaan oppisin just jotain cokista litkimään jos haluaisin. Niin ja mulla ei oo koskaan ollut mitään ongelmia hampaiden kanssa, reikiä ei ikinä yhtään ja ikää 28.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *