Tirppa kertoi tarinan

Tirpalla oli tänään paljon kerrottavaa. Todella vaikea tietysti jäljitellä ihan tarkkaa puhetta (voi hitsi, kun olisi ollut jokin videontallennusväline käsillä!), ja toistoa oli paljon enemmän kuin tähän osaan kirjoittaa. Mutta tarina meni jokseenkin näin:

*******

”Muumipeikko oli nukkumassa. Nukkumassa omassa sängyssä aaa aaa. Kuului ääni! Ulkoa! Ulkoa kuului ääni. NUUSKAMUIKKUNEN! Muumipeikko heräsi.

Muumipeikko huusi: NUUSKAMUIKKUNEN! NUUSKAMUIKKUNEN! Muumipeikko huusi NUUSKAMUIKKUNEN. Sieltä ikkunasta. Ikkunasta huusi. KOVASTI Muumipeikko huusi. Katsoi ulos ikkunasta yläkerrasta.

Ei ollut Nuuskamuikkunen. Ei se ollut Nuuskamuikkunen. Haissuli. Se oli haissuli siellä, haissulin ääni. Haissuli on ruskea. Haissulilla valkoiset simmät.

Hemuli oli siellä, ulkona se oli. Tuli hattivatti. Oijoijoi monta. Yski-kaski-komme-nejjä-viisi-kuusi monta! Hemuli jäi hattivatin alle. Oi hemuli! Hemuli jäi siihen alle.

Muumipeikko huusi: VARO!!!!!”

VARO!!!!

VARO!!!!

*******

Ohhoh. Täytyy sanoa, että kertomuksen kuuntelijana oli täällä yksi aika ällistynyt äiti-ihminen. Tuo kuulostaa ihan Muumien jaksolta, mutta minä en kyllä ainakaan tirpan kanssa tuollaista jaksoa ole katsonut. Ehkä Joel on – täytyy vielä kysyä… Eihän alle 2-vuotias voi tuollaista tarinaa itse omasta mielikuvituksestaan keksiä? Vai voiko?

Tunnistaako kukaan? Onko tuo jostain muumien jaksosta?

*******

Mä en vaan pysy tässä lapsen kehityksessä perässä. En vaan pysy. Huhhuh.

*******

Tirpalla itsellään on tietysti sataprosenttinen luottamus omiin taitoihinsa tarinankertojana. Jos äiti joutuu välillä vähän kyselemään jotain kohtaa tai pyytämään toistoa, Silva iloisesti ilmoittaa:
”Äiti kuuli väärin.”

Kommentit (36)
  1. Vau! Mikäköhän nobelisti teidän Silvasta tulee?!? Huikeaa, sanon minä 🙂

  2. Mä olen sen verran nuori äiti, että olen oman lapsuuteni viettänyt muumien parissa. Eikä ole yhden yhtä traumaa jäänyt, joten kyllä meillä katsellaan muumeja mitenkään sensuroimatta. Eipä tuo pienempi vielä muutenkaan kovin pitkiä aikoja jaksa istua katsomassa, vaan välillä häipyy leikkeihinsä kun isompi jotain ohjelmaa katselee. 

    1. No harvemmin lapsuudenpeloista mitään traumoja jää, mutta ei ne silti ole lapselle kivoja! Ei kaksivuotias luultavasti myöhemmin edes muista jotain pelkojaan, mutta ne on voineet silti olla sen ikäisenä ahdistavia. Eikä kannata ikinä lapsen kanssa yleistää ja verrata siihen, minkälainen olit itse samanikäisenä. Kyllä mäkin voisin Silvankin ikäisen kanssa katsoa hyvinkin joitain muumijaksoja, mutta en tosiaankaan kaikkia ”mitenkään sensuroimatta” enkä varsinkaan niin, että lapsi katsoisi yksin.

      1. No en nyt mielestäni sanonutkaan, että kaikkien pitäisi katsoa muumeja, kunhan vaan sanoin, että meillä kyllä katsotaa 🙂 Ja varmasti olisin huomannut, jos jompikumpi lapsistani (ihan iästä riippumatta) olisi niiden katsomisen kokenut ahdistavaksi tai pelottavaksi 😉 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *