Toive viikonlopulle

Yksi toive viikonlopulle!

Okei no montakin: hyviä yöunia, mahdollisimman vähän pahoinvointisuutta, rentoa vapaa-aikaa…

Eli otetaanpa uusiksi: yksi erityinen toive viikonlopulle! Tämä:

kotiinpalaajat.jpg

Oh!

Voi, kunpa pääsisi jo tämän korkkaamaan! En tiedä kirjasta paljonkaan: Nigeriaa ja ihmiskohtaloita, yli 500 sivua sekä okran väriset kannet – joo, en tarvitse muuta ennakkotietoa. Tämä on selvästi mun kirja.

Okei okei, ja tietysti tuo kirjailija: Chimamanda Ngozi Adichie. Puutalon kirjahyllystä löytyy Adichieltä peräti kolme aiempaa kirjaa – olisko jopa siis koko hänen tuotantonsa…? Eli Puolikas keltaista aurinkoa, Purppuranpunainen hibiskus sekä novellikokoelma Huominen on liian kaukana.

Näistä erityisesti tuosta ensimmäiseksi mainitusta tykkäsin; ja ihan hurjasti! Menisi jopa luettujen kirjojen top-viitoseen, jos sellainen pitäisi laatia. Myös hibiskus oli ”perushyvä”, ja novellit myös – novelleiksi… Mutta yleisesti ottaen en kyllä oikein ole novellien ystävä: haluan vaipua syvälle kirjan maailmaan ja ihmiskohtaloihin – novelli tuntuu aina loppuvan aivan liian aikaisin. Novellin jälkeen jää jotenkin tyhjä olo: ”äääääh, kerro lisää!”. Mä tarvitsen vähintään sen 500 sivua, kiitos!

Vieläkin kaiholla muistelen sitä kesää, jolloin sain lukea ihanan 1000-sivuisen (muistaakseni) Damaskoksen rakastavaiset (Rafik Shami). Ooooh.

paksuus.jpg

Lupaava paksukainen.

 

Sitten vain toivomaan, että viikonlopusta löytyisi sopiva hiljainen hetki tämän avaamiseen! Ulkona viltillä lukemisen ajat taitavat olla tältä vuodelta takana päin – mutta jos vaikka viltin alle sohvan nurkkaan…?

Onko kukaan teistä ehtinyt jo tätä kirjaa lukea?

Kommentit (19)
  1. Jos et ole vielä lukenut, etsi käsiisi Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä. Mullakin on tuollainen Euroopan ulkopuolisen kirjallisuuden vaihde päällä, ja myös lukenut ja pitänyt noista Purppuranpunaisesta hibiskuksesta ja Huominen on liian kaukanasta (koska rakastan novelleja), mutta tuo Kartanpiirtäjä pätki ne aivan täysin! Pakistania siis tällä kertaa 🙂

    1. Leluteekin Emilia
      28.9.2013, 18:21

      Komppaan täysillä, oli tosi hyvä! Ja Japani-Pakistan -akseli oli aika mielenkiintoinen. 😉

    2. Ooooooo mä en ole lukenut yhtään Pakistaniin sijoittuvaa kirjaa! Toi kirjastoon varaukseen, ehdottomasti!

  2. Oon jonkun aikaa sun blogia lueskellut, muttei oo tullut aiemmin kommentoitua. Nyt oli pakko kommentoida kun kirjoitat mun lempikirjailijasta. En oo tuota uusinta kirjaa päässyt loppuun asti, mutta sen mitä ehdin lukea oli musta melkein parempaa kun edelliset! Meillä huonounisen vauvan ja vilkkaan kolme vuotiaan kanssa ei rauhallista lukuaikaa ole. Kidutusta seisottaa hyvää kirjaa kirjahyllyssä, mutta tää vauvavuosi tarkoittaa mulle sitä, että kaikki oma aika käytetään univelan korjaamiseen. Nauti lukemisesta ja kiitos kivasta blogista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *