Tuleeko tytölle vai pojalle?

Heh heh, takaisin vakiaiheiden äärelle – varmasti muistattekin, että olen useammankin kerran sellaisella ärsyytymisensekaisella ihmetyksellä kirjoittanut lastenvaatteiden ”sukupuolittamisesta” , ainakin mm. täällä ja täällä.

Tämä tarina sen sijaan pääsi eilen ihan Ylen uutisiin asti.

Ylen toimittaja Laura Savolainen otti minuun yhteyttä pari viikkoa sitten ja lupauduin heti haastatteluun – no tottahan toki! Haastattelupaikaksi sovittiin ”hovihankkijamme” Vekarakirppis, jossa hikoilin ja änkytin tv-kameran edessä, huih sentään!

Laura Savolaisen tekemä juttu löytyy Ylen nettisivuilta täältä.

*******

Tässä aiheessahan ei ole tämän blogin lukijakunnalle mitään uutta. Heh eikä siinä minun yhdessä kommentissanikaan, joka parin lauseen muodossa juttuun päätyi. Mutta – toimittaja on löytänyt juttuun kaksi ihan tosi-tosi mielenkiintoista asiantuntijaa, muodin ja visuaalisen kulttuurin tutkija, dosentti Annamari Vänskän sekä suomalaisten päiväkotien henkilökuntaa tutkineen Sara Sundellin.

Tutkijoiden mukaan värillä on väliä.

Aivan hurjan kiinnostavaa oli Sara Sundellin tutkimustulos, jonka mukaan päiväkodin henkilökunta puhutteli eri tavoin vaaleanpunaisiin hörselövaatteisiin pukeutuneita lapsia ja action-hahmopaitoihin pukeutuvia lapsia. Vaikka vaatteet ovat vain vaatteita, lastenvaatteiden värityksen ja symbolien on huomattu vaikuttavan siihen, kuinka aikuiset lapseen suhtautuvat – ja se totta kai vaikuttaa siihen, millaisena lapsi oppii itseään pitämään.

Annamari Vänskä puolestaan kommentoi jutussa näin:
– Vaatteet eivät ole vain vaatteita ja värit vain värejä. Tasa-arvo ei toteudu, jos vaaleanpunaiseen puettua tyttöä ei kehuta reippaaksi tai aikaansaavaksi, eikä siniseen pukeutunutta poikaa kehuta herkäksi. Tämä voi olla lapselle jonkin näköinen este tasa-arvoiseksi aikuiseksi kasvamiseen.

…että hyvä me – ei me noiden bloggausten keskusteluissa olla täällä mitään omiamme horistu 🙂

Mutta joo, mitä mä turhaan tässä referoin, lukekaa ihmeessä koko juttu täältä.

*******

PS. Heh bongasin Kuningaskuluttajan Facebook-sivulta uutisen aiheuttamaa keskustelua. Siellä Mika Toropainen esittää minusta (yhden ainoan jutussa esiintyvän kommenttini perusteella) tekemänsä syväanalyysin näin:

Koko ’ongelma’ on ongelma vain idiooteille joiden ei edes pitäisi lisääntyä.”

Kiitos, Mika – arvostan todella mielipidettäsi 😀
(mikänäitänettirähisijöitävaivaaaaaaaaaaaah?!?)

Kommentit (28)
  1. Mami minäkin
    21.11.2013, 15:49

    Luin tuon saman jutun ja kaivelin netistä sitten muitakin artikkeleja. Meinasin kirjoittaa siitä blogissankin, mutta jäi sitten kaiken muun ja neljän lapsen jalkoihin. Mietin eniten tuota aikuisten suhtautumista lapseen. Itse suhtaudun lapseen ensin pikku persoonana, josta yritän löytää sen lapsen oman itsensä…kyselen eri asioita ja yritän löytää juttuja, joista lapsi tykkää puhua. En ole ajatellutkaan, että lapsen vatteiden värin pitäisi vaikuttaa siihen suhtautumiseeni. Siihen vaikuttaa kyllä enemmän lapsen käytös ja olemus.

    Oma 4-vuotias on niin prinsessaa, niin prinsessaa. Joka päivä päällä on mekko ja mitä hörhelöisempi, sen parempi. ”Katso, äiti” ja keikistellään. ”Onko ihana? Olenko kaunis?”. Tytön tarve tulla huomatuksia kauniina ja ihastuttavana. Niin synnynnäistä. Poika ryntää huoneeseen miekka ojossa ”Katso äiti, tässä on vyö ja siinä on kiinni pyssyjä!” Vaatteiden pitää toimia. Agenttia leikitään mustassa puvussa ja cowboy-leikeissä hattu ja liivi ovat ihan must. Huomiota haetaan toiminnalla, ei niinkään siltä, miltä näyttää.

    Haluan, että muut aikuiset suhtautuvat lapsiini ihmisinä ja opetan heille käytöksen kultaisia aakkosia: toiset otetaan huomioon, sinä et ole maailman etkä leikkikentän napa. Siinä menee isosiskolta peritty ruskea poolopaita ja enolta perityt siniset housut ihan hyvin leikeissä mukana, tytöillä ja pojilla saa kulua molemmat käytössä.

  2. Väreillä on väriä tasan yhdelle hengelle tässä perheessä – lapselle. No ehkä vähän minullekin. En tiedä onko puolisoni ikinä edes katsonut mitä lapsellemme päälle laittaa, epäilen sitä mm. niinä kertoina, kun haen päiväkodista vimpan päälle puhtaaseen yöpukuun puetun lapsen. Hienovaraisesti asiasta vihjatessani saan vilpitöntä ihmettelyä siitä, mitä väliä sen on: vaatekerta oli puhdas ja siististi viikattuna kaapissa, eikö se tarkoita, että se on valmis käytettäväksi? Noh, tavallaan…

    Me ostetaan kirpparilta tai saadaan käytettynä sukulaisilta ja tutuilta valtaosa lastenvaatteista, viimeksi mainittuihin ei ole mitään saumaa vaikuttaa. Yleensä ostan vaatteen kivan kuosin tai materiaalin takia, väri menee ikään kuin siinä sivussa. Huomaan, että jos emmin vaatteen kanssa, niin väri on se viimeinen ostopäätökseen vaikuttava asia. Tummat värit jäävät herkästi pöytiin ja rekkeihin, etenkin ulkovaatteissa. Pidän siitä, että lapsella on kirkkaat värit ulkoillessaan, jo senkin takia että näkyy näillä keleillä eikä sulaudu nuoskalumen ja lehtien kanssa katukuvaan. Lapseni on ainoastaan kerran kieltäytynyt laittamasta päälleen vaatekappaletta, jonka väristä ei pitänyt: vaaleanpunaisella kantatut, vaaleanruskeat kurahousut jäivät naulaan, koska ”ne on rumat”. Sukka-ja alushousuostoksilla annan lapsen valita itse, jolloin mukaan on tarttunut tasapuolisesti sekä vaaleanpunaisia Smurffiinalla piristettyjä että sinisiä jalkapallokuvioituja sukkia.

    En ole ikinä joutunut perustelemaan vaatteiden värivalintoja kenellekään, kukaan ei ole kysynyt tai osoitellut kolmevuotiasta väriläiskää liikenteessä, syy tosin voi olla tämän kylän introvertissä hengessä ylipäänsä. Päiväkodissakin olivat vertailleet sukkiaan, minun poikani vaaleanpunaisissaan oli saanut ihastuneita kommentteja niin tytöiltä kuin pojiltakin. Ne on vaan sukat. 🙂

    Ainoa hämmentävä värin aiheuttama sukupuolisekaannus (haha mikä sana!) tapahtui viime talvena. Poikani punaisessa talvihaalarissaan laski mäkeä ja erään lapsen äiti sitkeästi tytötteli, vaikka kuuli kyllä lapseni nimen toistuvasti, nimi ei ole mitenkään sekoitettavissa ns. tyttöjen nimiin eikä ole millään tapaa ”sukupuolineutraali”. Tilanne lähinnä huvitti. Punainen haalari aiheutti oikosulun. Does not compute.

    Toivottavasti värimurheista vapaa kirppistelymme jatkuu vielä pitkään, jos se joskus loppuu niin sitten loppuu, käyttäköön sellaisia vaatteita joissa viihtyy. Niin minäkin teen. Pukeudun pääsääntöisesti mustan kautta harmaan sävyihin, joita ryyditän milloin milläkin värillä, tai sitten en. Ihan kuitenkin naisena pidän itseäni, ilmeisesti jokunen muukin. Loput pitäkööt minä lystäävät. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *