Turvakilppari

Tshih vaikka tämän palstan nimi ei mikään materialistibaby olekaan, voisin silti näyttää vielä yhden paketin, jonka Silva sai synttärilahjaksi.

Tällaisen:

safety_turtle.jpg

Turvakilppari.

Joo siis mehän Joelin kanssa puhuttiin jonkun tällaisen vempeleen hankkimisesta jo viime kesänä mökillä – eli että apua-apua-apua, kun tuossa on tuo lampi ihan vieressä; miten ikinä uskalletaan mökkeillä täällä sitten, kun tuo tyyppi on juoksuiässä.

Nooh, silloin Silva ei osannut vielä kääntyäkään, joten asia ei ollut kovin ajankohtainen. Mutta ensi kesänä on!

Vempeleen toiminta perustuu siis (käsittääkseni – oho, ohjeet näyttävät olevan ranskaksi…) siihen, että naperon käteen kiinnitetään tuollainen ranneke. Ja jos se ranneke yhtään kastuu, tuo keskusyksikkö alkaa välittömästi huutaa ihan per-ha-nasti. Eli jos napero on joutunut veden varaan…

(uhh, en pysty kunnolla edes ajattelemaan asiaa – tekee pahaa pelkkä ajatuskin)

turvaranneke.jpg

Kilppari ranteeseen.

 

Naperon veden varaan joutuminen on kyllä henkilökohtaisesti yksi tämän äidin pahimmista painajaisista, joten tämä vempele tuo toivottavasti vähän lisää mielenrauhaa. Vaikka näkökentän ulottumattomille en tuota tyyppiä kyllä mökkiolosuhteissa silti päästä het-kek-si-kään. Ihan järkyttäviä ne (melkein?) jokakesäiset uutiset, joissa vanhempi on sekunnin sadasosan katsonut muualle, ja…
(uhh, en pysty ajattelemaankaan)

Joel muuten just totesi, että tuo otetaan muuten mukaan sitten sinne Italiaankin – uima-allas.

Että hmm, kummasti sitä pakattavaa tavaraa tässä vähitellen alkaa kertyäkin 🙂

Kommentit (38)
  1. Jos vanhemmat on mökillä selvin päin, lasten hukkumisen todennäköisyys on aika pieni.

    Tuo aiemmin mainittu vastuuaikuisen nimeäminen ja tiedostettu vuoronvaihto on hyvä idea. Usein kun aikuisia on paikalla enemmän, jokainen olettaa, että joku muu katsoo lasten perään, kun mulla on nyt tää tärkeä saunanlämmitys/grillaus/huussintyhjennys jne. menossa.

  2. On muuten aika häilyviä nämä rajat tarpeellisen huolen ja ylihuolehtimisen välillä…onpahan miettimistä. Onhan tuo laite kuitenkin hyvä jos lievittää vanhempien pelkoa 🙂
    Itselläni on juuri tuollainen lapsuuden trauma syntynyt kun suurempi aalto on tyrkännyt rantahiekassa leikkineen kaksivuotiaan itseni kumoon ja peittänyt kasvot vedellä noin viideksi sekunniksi. Aika mitättömältä kuulostaa, mutta tämä aiheutti viiden vuoden järjettömän pelon vettä kohtaan. Jokainen uimakoulu epäonnistui heti kun piti laskea pää veden alle. Sen jälkeen tulivatkin kaikki teiniyden ulkonäköinhotykset, uima-asussa ihmisten keskellä oli aivan mahdoton ajatus, eli eipä silloinkaan vesi kutsunut :DD
    Noh, aikuisiällä on se pakollinen uimataito hankittu, mutten edelleenkään oikein viihdy uimassa. Tämä on melko harmillista vanhempieni mielestä, molemmat kun ovat kovia vesipetoja, eivätkä ymmärrä kun rantalomilla saatan skipata uimisen kokonaan ja löhöillä vain rannalla 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *