Turvassa istuimessa

Minulta pyydettiin tuossa Espanjan-lomamme (okei okei; oli se siis tosiaan loma sitten kuitenkin) aikana vinkkejä turvaistuinostoksille, ja lupasin palata asiaan. No, tässäpä ehkä sitten se kuuluisa sopiva sauma, kun juuri viikonloppuna autoilimme Ikaalisiin ja takaisin.

Googlemaps sanoo, että 2,5 tuntia. Kahden lapsen kanssa ainakin neljä.

Myönnän nyt heti alkuun, että en ole lukenut yhtä ainutta törmäystestitulosta. Tai jos olen, olen unohtanut, että olen lukenut. Sen sijaan olen ulkoistanut asiantuntemuksen eli marssinut kauppaan ja etsinyt käsiini sellaisen myyjän, joka tietää. Olen listannut vaatimukset ja antanut myyjän esitellä istuimet – ja valinnut vaatimuksia parhaiten vastaavan istuimen.

istuimessa2.jpg

Mokattukin meillä tuossa turvaistuinasiassa on.

Silvahan sai vastasyntyneenä takapenkillä matkustaessaan turvakaukalossaan tosi pelottavan tajuttomuuskohtauksen (kerroin siitä aikoinaan täällä). Sen seurauksena päätin, että j*mankauta mä en enää koskaan aja autoa niin, että en samanaikaisesti näe lapsen hyvinvointia. Niinpä turvakaukalo siitä päivästä lähtien siirrettiin etupenkille. Airbag pois päältä, toki. 

Siinä etupenkillä kaukalossa Silva sitten matkusteli niin kauan, että turvakaukalo jäi pieneksi (itse asiassa melkein 2-vuotiaaksi asti), ja samoin etupenkistä tuli Seelan matkustuspaikka ensialkuun.

Kunnes juttelin Liikenneturvan edustajan kanssa.

Heh mitenköhän tämän nyt oikein kertoisi… Tämä henkilön käyttämä sanamuoto kun oli sellainen, että mieli teki sanoa, että okei okei sulla on tällainen tärkeä viesti, mutta pliis älä enää ikinä sano tuoreiden äitien läsnäollessa mitään tuollaista. Kyse oli siis siitä, että vaikka turvatyyny on kytketty pois, se silti saattaa sieltä ulos plopsahtaa. Ja se… …ei ole kovin hyvä juttu.

Mutta sanotaan nyt niin, että se yliraadollinen (kirjaimellisesti) viesti meni perille: siitä päivästä alkaen Seelakin siirtyi turvakaukalossaan takapenkille. Mä olen nyt tässä kahden vaiheilla, että käytänkö sitä samaa sanamuotoa saadakseni viestin eteenpäin yhtä voimakkaana. Mutta en halua järkyttää, joten ehkä jätän sanomatta.

Onneksi ei päässyt käymään mitään kamalaa.

nukkuja.JPG

Isomman lapsen turvaistuinasiassa sen sijaan ollaan oltu oikeilla raiteilla heti alusta alkaen.

Liikenneturvan mukaan tärkeää on se, että lapsi matkustaa selkä menosuuntaan päin niin kauan kuin se vaan on mahdollista, vähintään kuitenkin 3-vuotiaaksi asti. Video kertoo hyvin syyn:

https://youtube.com/watch?v=s3K2qP_jFR0

Usein oon kuullut perusteeksi kasvot eteenpäin -istuimen valinnalle sen, että ei se selkä menosuuntaan -istuin mahdu.

Tietysti en tunne jokaista maailman autoa, mutta väitän lujasti, että aika monissa tapauksissa mahtuu, jos tahtotila asialle on riittävän voimakas. Meillä on nimittäin aivan sardiinitölkinpieni minisirkuspelleauto, ja kuulkaas mahtuu. Kun vaan valitsee sellaisen turvaistuimen, joka mahtuu.

Ei tilavasti, ei hyvin, ei edes kovin mukavasti. Mutta j*mankauta mahtuu. Koska mä ajattelen, että lapsen turvallisuus on ihan ykkösasia, paljon isompi juttu kuin se, että puutuuko etupenkkimatkustajan jalat.

lähis istuin.JPG

Meidän turvaistuinhankinta tapahtui siis niin, että ajoin yhdessä tirpan kanssa meidän miniauton parkkiin Variston Lastentarvikkeen eteen, ja sanoin myyjälle, että me tarvitaan tuohon autoon sellainen istuin, joka mahtuu sinne selkä menosuuntaan päin. Ja sitten lähdettiin selvittämään, että mikä se sopivin istuin on. Ihan siis testattiin yhdessä autoon (myös Silva sovitti istumista), ja lopulta lähdin siis Varistosta kotiin päin turvaistuin valmiiksi paikoilleen asennettuna ja lapsi istuimessa kiinni.

Eli kyllä, sopiva istuin löytyi: suomalainen Klippan, malli on muistaakseni Triofix Comfort. Istuinta voi käyttää sekä selkä menosuuntaan että myöhemmin (sitten, kun ei enää oikeasti-oikeasti mahdu) myös kasvot menosuuntaan päin. Istuin käy (tämäkin on kyllä muistaakseni-tieto) noin 35-kiloiseksi asti eli meidän geeneillä about siihen asti, kun tirppa menee lukioon 😀

Autossa se on kiinni isofix-klipseillä sellaisessa jalustassa. Istuinta voi myös vähän kallistaa, jotta unet maistuvat matkustalle vähän mukavammin. 

Voin siis ihan todella suositella tuota mallia – luulisi, että mahtuu aika moneen autoon, kun kerran meidän sardiinipurkkiinkin mahtuu.

Yhden pienen miinusmerkin kuitenkin keksin: väri. Mikä hemmetti siinä on, että kaikki turvaistuimet ovat väriltään mustia tai vielä mustempia? Eikä ongelma ole edes (pelkästään) esteettinen, vaan myös ihan käytännöllinen: ihana lämmin kesä, aurinko on paahtanut autoon edelliset viisi tuntia, on aika lähteä ajamaan – no arvatkaas, miltä tuntuu tuollainen pehmustettu musta istuin… Graah. Vilpoisat (jotain bambua tms.) vaaleammat kankaat turvaistuimiinkin pliis!

Me valittiin tuo ankea harmaa väri vain siksi, että se oli ainoa vaihtoehto, joka ei ollut musta.

takapenkki.JPG

En siis mitenkään voi väittää, että meidän autossa matkustettaisiin mukavan väljästi. Itse asiassa Joel istuu vielä tuossa takapenkillä keskellä, lasten välissä. Peräkonttiin on ahdettu vaunut (Emmaljungan Vikingit mahtuvat sinne kokonaan; Bugikset eivät) ja mahdolliset matkatavarat on sullottu etupenkille.

Sillit suolassa. Ihan sama.

Turvallisuus on pääasia.

Ugh, olen puhunut 🙂

 

Lisäys 12.3.2015: Liikenneturvan turvallisuusasiantuntijan (turvallisuusinsinööri Ari-Pekka Elovaara) vastaukset ”lukijakysymyksiin”:

1. Jos selkä menosuuntaan on kerran turvallisin, miksi turvallisuustestit saattavat antaa hyviä testituloksia kasvot menosuuntaan -istuimille?

Vaikka palkki-istuin / kasvot menosuuntaan -istuin pärjää ADACin testissä (Autoliitto julkaisee ADACin testin eli käytännössä ne ovat sama asia), törmäysturvallisuus on vain yksi osa-alue tässä testissä. Muissa osa-alueissa selkä menosuuntaan -istuin ei välttämättä pärjää niin hyvin – se on esimerkiksi hankalampi kiinnittää ja vie enemmän tilaa – eli mukavuustekijät laskevat kokonaisarvosanaa, ja testitulos näyttää huonommalta.

Peräkolarit ovat usein törmäysvoimiltaan paljon lievempiä kuin nokkakolarit tai tieltä suistumiset. Näissä tarvitaan suurinta suojaa edestäpäin tuleviin voimiin. Valjaskiinnityksellä lapsi pysyy myös paikallaan istuimessa, jos auto pyörii esimerkiksi katon kautta ympäri.

Jos voimia mitataan esimerkiksi nokkakolarin kaltaisessa törmäystilanteessa, lapsen niskaan ja päähän kohdistuu kasvot menosuuntaan matkustettaessa yli kolminkertainen voima verrattuna selkä menosuuntaan matkustavaan.

Vielä on mainittava, että Autoliitto itsekin suosittelee, että pientä lasta kuljetetaan selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään.

2. Miksi se ruotsalainen plus-testi on se luotettavin?

Ruotsalaisessa plus-testissä testausmenetelmä on rajumpi (törmäysvoimat ovat suurempia). Testin läpäissyt istuin on käynyt ns. tiukemman seulan läpi. Plus-testi mittaa myös lapsen päähän ja kaulaan kohdistuvia voimia ja testin ko. alueen raja-arvot ovat niin tiukat, ettei yksikään kasvot menosuuntaan oleva istuin ole sitä läpäissyt.

Plus-testi on vapaaehtoinen, eli valmistajat voivat halutessaan viedä istuimensa testattavaksi, mutta kaikkia (suurinta osaa) markkinoilla istuimia ei todellakaan ole plus-testattu. Plus-testattu istuimen pitää myös käydä auton mille penkille vaan.

3. Onko olemassa jotain viranomaistestausta istuimille vai saako EU-aikana myydä kuluttajille myydä mitä vaan istuimena?

Kaikkien EU-alueella myytävien istuimien tulee läpäistä E-hyväksyntä. E-hyväksyntä tarkoittaa, että istuin täyttää tietyt EU:n asettamat minimivaatimukset. Se ei luokittele sitä, mikä istuin on turvallisin, vaan kertoo ainoastaan, että vähimmäisvaatimukset täyttyvät. Vapaaehtoiset testit ovat useimmiten tätä tiukempia.

 

Suurkiitos Liikenneturvalle vaivannäöstänne ja vastauksista näihin kysymyksiin!

Kommentit (166)
  1. No entäs kun on valinnut turvaistuimen testimenestyksen (Eurotestit, Autoliiton testit, Saksan ADAC jne) vuoksi ja luullut ostavansa turvallisen ja toimivan (ja myös aika hintavan) istuimen? Ajatellut nimenomaan sitä turvallisuutta..Mistä tuo tulee, että tuo ruotsalainen testi on ainoa luotettava testi??

    Meillä siis Cybex Pallas 2 fix, josta on sanottu mm. näin:

    Säädettävä etusuojatyyny vähentää vakavien niskavammojen riskiä sitomatta lasta istuimen selkänojaan (patentti hettu).

    Rasitukset etutörmäyksessä jakautuvat etusuojatyynyn ylitse ja iskujavaimentavat materiaalit vaimentavat törmäysvoimia. Tämä järjestelmä muistuttaa ilmatoimista turvatyynyä ja auttaa merkittävästi vähentämään rasituksia kolaritilanteessa. Valjaat eivät vahingoita lasta ja kuitenkin samaan aikaan lapsen arat pää, niska ja hartiat sekä sisäelimet on suojattu. Uudelleen muotoiltu etusuojatyyny (patentti haettu) asettuu erittäin mukavasti lapsen vartalolle ja antaa lisäksi enemmän liikkumatilaa ylävartalolle samoin kuin parhaan turvallisuuden erityisesti etutörmäyksissä verrattuna perinteiseen 5-pistevaljasratkaisuun.

    Uudet sivutörmäyssuojat vähentävät törmäysenergiaa erittäin varhaisessa vaiheessa innovatiisivella turvallisuusratkaisullaan.

    Linear Side-Impact-Protection-System (L.S.P.System) vähentää järjestelmällisesti sivutörmäyksen aiheuttamia voimia lineaarisesti muodostuvien reaktioiden sarjoissa sekä hartioiden-, että päänsuojassa. Samaan aikaan vartalon kineettinen energia, joka johtuu törmäyksestä, vaimenee erittäin aikaisessa vaiheessa ja pää on aktiivisesti suojattu turvallisessa asennossa.

     

    Tiedän, ettei kannata uskoa kaikkea minkä lukee, mutta nuo esittelyt+ testimenestys sai mut kyllä vakuuttuneeksi..Toivoisin kuulevani kyllä sieltä Liikenneturvasta miten on mahdollista myydä tätä tuotetta eli palkki-istuinta Suomessa ja näinkin harhaanjohtavilla tiedoilla..

    1. Hitsi kun mä saisin siltä Liikenneturvalta pian vastauksen, niin voisin vielä erikseen kysyä tästä palkki-istuimestakin! Ehkä mun ei pitäis sanoa mitään tähän, kun tämä on ”mutu”a (tosin keskusteluiden perusteella), mutta käsittääkseni se palkki-istuin on kuitenkin niistä naama menosuuntaan -menevistä sitä kaikkein parasta vaihtoehtoa. Ja siksi se on menestynyt testeissäkin, joissa kaikki istuimet on arvioitu tuohon suuntaan kiinnitettynä. Käsittääkseni.

      Mä niii-iiiin pystyn samastumaan siihen tunteesen, kun ajattelee ostaneensa turvallisinta (ja ihan perhanan kallista) ja sit näin… Siksi tavallaan kerroin myös tuosta omasta ”märkä rätti naamalle” -kaukalonkuljetuspaikkakeskustelusta eli tavallaan jaan sen tunteen henkilökohtaisestikin, vaikka ihan erilaisessa tilanteessa.

      Tuskin siis se palkki-istuin mitään roviollapoltettavaamatskua on – mutta että kun tuollainen virallinen taho sanoo suosituksen, se sanoo sen, mikä on se yleisesti ottaen tärkein turvallisuuskriteeri. Eihän sitä tosiaan voi tietää, että mistä ja miten se törmäys tulee.

      Mutta tosiaan kaikki tämä omaa pähkäilyä eli tähän ylläkirjoitettu nyt vahva disclaimeri; ainoa virallinen asiantuntijatieto, mikä mulla on tässä välitettävänä, on tosiaan tuo Liikenneturvan ”selkä menosuuntaan”.

      1. Kiitos vastauksestasi tähän mennessä..Enitenhän sitä tässä toivotaan, että sitä istuinta ei tarvitsisi ”testata” käytännössä ollenkaan, kenenkään. Eilen muuten olin kaupasta kävelemässä autolle, pienempi lapsi sylissä ja kauppakassi toisessa keskittyen pysymään pystyssä jäisellä parkkipaikalla, kun kuulin jarrutusäänet ja huudon toiselta puolelta. Huomasin, että auto oli ajaa meidän päälle, itse en siis autoa nähnyt, kun vauva oli sillä puolella (!) sylissä. Onneksi sai juuri jarrutettua..Siinä hetkessä, ensijärkytyksen mentyä ohi, muistin tämän keskustelun ja mietin että pienestä se on joskus kiinni ja tässä tilanteessakaan ei ollut mitään ”suojaa” millä olisi tämän voinut estää.. (me siis käveltiin ”ihan oikein” toisella reunalla, mutta tuo kuljettaja ei meitä huomannut ilmeisesti (?) auringonvalon takia..)

        1. Hui! Todellakin, kaikki voi olla niin pienestä kiinni. Ihan iho nousi kananlihalle, uhh onneksi ei käynyt mitään! <3 <3 <3

          Hei ja nyt sain siis vastauksia Liikenneturvalta – lisäsin tuonne alkuperäisen bloggauksen loppuun, niin ovat näppärimmin kaikkien luettavissa!

  2. mietteliäs
    12.3.2015, 08:43

    Nää on näitä asioita joista en lähtisi huutelemaan ”varmaa tietoa” yhden asiantuntijan / organisaation suositusten perusteella. Palkki-istuimista ja selkä menosuuntaan -istuimista on vaahdottu jo vuosia ja keskustelussa alkaa olla sellaista rintamalinjoihin kaivautumisen meininkiä. Mä kans selvittelin näitä aikoinaan ja palkki-istuin ei tosiaan ole niin ”saatanallinen lapsentappaja” kuten moni äiti haluaa uskoa.

    Tässä keskustelussa mainittiin se, että kun oikeesti paha tilanne tulee niin siinä on asiat suojelusenkelin kädessä eikä turvaistuimen. Ja kaikille jotka ahdistuneena miettii että miten voisin parhaiten pitää lapseni hengissä autossa, niin tässä yksinkertainen vinkki jota en itsekään aina muista noudattaa: AJA VAROVASTI. Ennakoivaan ajotapaan, hyviin talvirenkaisiin, turvaväleihin, nopeusrajoituksiin ja kiireettömään ajamiseen panostaminen on satavarmasti parempi henkivakuutus kuin kymmenen testiä voittanut turvaistuin.Ne tilanteet joissa rattijuoppo tulee 100km/h sua vastaan sun kaistalla on todella todella harvinaisia verrattuna niihin valtaosaan kolareista joissa ihmiset kämmäilee huolimattomuuttaan eikä huomioi liikennettä kun pitää puhua puhelimeen, vastailla takapenkkiläisille tai tuijotella peruutuspeilistä takapenkin tapahtumia. Nyt ennenkuin joku viisastelee että tällä ei vaikuteta muiden tekemiin mokiin, niin väitän että kyllä voi vaikuttaa. Myös peräänajokolaria voi ennaltaehkäistä hidastamalla vittumaisuuteen asti omaa nopeutta jos näkee että joku todella roikkuu perässä eikä pidä minkäälaista turvaväliä. Yleensä sillon takastalkkaaja ohittaa (ja pääsee ohi pienellä nopeudella eikä joudu ottamaan älyttömiä kiihdytysriskejä tiukoissa tilanteissa ohi päästäkseen) tai tajuaa jättää rakoa.

    1. Kyllä juuri näin.

      Mies testaa työkseen renkaita ja voin kertoa että meidän autoissa ei enää koskaan, milloinkaan, ikinä ole huonoja renkaita. Hyvien renkaiden merkitys on varmasti varsinkin talvella – mutta myös kesällä! – paljon suurempi kuin se saiko turvaistuin testissä 8 vai 8,5 pistettä. Kamalimpia on nämä ”no meillä ajetaan kesällä talvirenkailla joista on nypitty nastat pois”, voi elämä. Tai eteläisen Suomen kitkarenkailla ajelijat. Tai nämä ”me ajetaan niin vähän niin varmasti menee talvirenkaat vielä kuudennen talven”. Kun ei ne mene.

      http://yle.fi/uutiset/tama_on_pahin_virhe_talvirenkaita_valittaessa/6905692

      1. (MIKSI Lilyssä ei voi muokata kommentteja…)

        Siis toi haastateltu tyyppi ei ole mun mies 🙂 Mutta tuon löysin nopealla googlauksella pohjustamaan tätä mun lyhyttä saarnaa renkaista.

        Ja jotten spämmäisi koko kommenttiboksia täyteen, niin laitan tän ihan toiseen juttuun liittyvän ajatuksen vielä samaan;

        Sanoit että Joel matkustaa takapenkillä keskipenkillä? Millainen turvavyö teillä siinä on? Monissa autoissahan se keskipenkin vyö menee vaan lantion yli ja tuo on suurinpiirtein kamalin paikka kolarissa kuin kolarissa missä kukaan voi matkustaa. Ok, lapset etusijalle, mutta itse huolehdin kyllä ihan omastakin turvallisuudesta enkä siksi koskaan kauhean mielellään ota takapenkille keskelle yhtään ketään yhtään millekään välimatkalle. Ymmärrän pointin siitä että haluaa nähdä lapset koko ajan, vaikka itse matkustetaankin aina molemmat edessä ja lapsi takana – näin on ollut aina pl. synnäriltä palaaminen kotiin, silloin istuin takana vauvan kanssa kun mies ajoi.

        1. Sori sähkösanomakommentit; täällä lasten härdellin keskellä 🙂 Mutta pikana vaan vastaus kyssäriin eli meillä keski-istujalla ”oikea” turvavyö!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *