Työn sankariäiti?

Töistä soiteltiin:

”No moi moi, hyvää kuuluu! Silva on kasvanut niin kovasti, kaikki on hyvin, ja arki niin erilaista kuin ennen – päivät täynnä näitä vauvapuuhasteluita. Ihanaa on! Niin joo helmikuussa mulla vasta se vanhempainvapaa loppuu, en oo yhtään osannut ajatella vielä niin pitkälle, että mitä sitten… Katsotaan nyt vähän, että miten jaetaan tätä kotona oloa Joelin kanssa…

…joo vaikka ihan työkuntoinenhan tässä periaatteessa, aivot toimii ja silleen… En mä tietty vielä kokopäivätyöhön pitkään aikaan, kun Silva on niin pieni. Mutta voishan sitä jotain projekteja vaikkapa etätöinä, ei mulla tässä muutakaan (ai niin paitsi tuo yks vauva). Tai siis tietty jos teillä vaan on sellaista tarvetta…. Ei mitään liian stressaavaa, mutta jos jotain pientä…

Ööö tai siis TOTTA KAI oisin kiinnostunut! Joo joo, jos jotain tulee, niin totta kai ootte vaan ekaksi yhteydessä muhun! Joo joo, mulle vaan soitatte! Voinhan mä sitten kieltäytyä, jos siltä tuntuu – mutta aina kantsii kysyä! Joo, totta kai! Niin ja sunnuntaitöihin tietysti, vaikka heti!

Joo, tosi kiva kuulla teistä, palataan, kovasti terveisiä kaikille, moi moi!”

Hmm, onkohan mulla aivoissa jotain rakenteellista vikaa..? 😀

ps. Terveisiä vaan siis sinne töihin! 🙂

 

Kommentit (9)
  1. Eka kommentti tässä blogissa ikinä. (Loistava blogi, btw.)

    Ei, ei ole mitään vikaa aivoissa. 🙂 Tuo puhelu kuulosti just sellaiselta, minkä itse voisin käydä. (nimim. yhden tiedeartikkelin ja yhden populääriartikkelin äitiyslomalla lähettänyt)

  2. Busted:D

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *