Tytöistä ja pojista aina vaan

Silläkin uhalla, että tämä teema alkaa jo kyllästyttää – pakko kertoa taas uusi pieni tarina! Näitä kun tuntuu tapahtuvan ihan viikoittain…

*******

Poikkesimme eilen Joelin kanssa hienoon lastentarvikekauppaan; haluttiin ostaa Silvalle uusi tiikerirätti varaunileluksi katoamiskatastrofin varalle. Ystävällinen myyjä halusi esitellä samalla kenkävalikoimaa, joka oli alennusmyynnissä.

”Niin poikako teillä oli?”
”Eiku tyttö, vähän päälle vuoden.”

Myyjä alkaa esitellä pinkkejä ja aniliininpunaisia kenkiä, mutta minäpä bongaan hyllystä heti aivan ihanat siniset nahkakengät, joissa on vihreä tähti.
”Katso miten suloiset”, näytän Joelille.
”Niinpä onkin – mutta mikäköhän ois Silvan koko”, Joel alkaa jo miettiä.

”Mmmhhh”, myyjä huokaisee, kääntyy ympäri ja kaivaa toista hyllyä:
”Katsokaa, täällä on sitten näitä tosi tyttömäisiä kenkiä”, hän näyttää.

Ei minkäänlaista reaktiota siihen, että me olimme jo löytäneet mieleiset kengät (poikien hyllystä!) ja alkaneet jo kaivaa niistä sopivaa kokoa.

”Äh, mulla on nälkä, mennään syömään”, Joel toteaa.
(ei siis yhtään ärtyneenä vaan oikeasti nälkäisenä)
”Joo, mennään vaan”, vastaan.

Ja sinne jäivät kengät.

Jälkikäteen jäin miettimään, että miksiköhän myyjä arvasi, että meillä olisi poika… Aaaaa: tiikerirätti! Siinä kun olisi ollut niitä hempeitä pupurättejäkin vieressä.

*******

Joel kurkkii tuossa mun olan yli ja naureskelee, että ”kyllä meitä on taas verisesti loukattu”.

Eli ei, eijei, ei ollenkaan niin: myyjä oli oikein ystävällinen ja kiva, emmekä olleet mitenkään närkästyneitä, tuohtuneita tai laittamassa kauppaa boikottiin. Mutta jotekin näihin vaan tulee kiinnittäneeksi huomion, kun näitä tapahtuu niin paljon.

…ja ne siniset kengät ois olleet ihanat 🙂

Kommentit (42)
  1. Joopa joo. Meidän 3-vuotiaalla pojalla on pupu-unirätti. Ja punaisia housuja ja paitoja enemmän kuin minkään muun värisiä. Sekä minä että poika itse tykätään punaisesta, siksi niin. Sitäpaitsi kun ostan vaatteet enimmäkseen kirpparilta, niin olen huomannut että ne ”poikien housut” (siis siniset, harmaat ja mustat) joita tuossa koossa löytyy (yli 100cm), ovat enimmäkseen tosi kulahtaneita. Kun taas tyttöjen vanhat ovat usein hyväkuntoisia. Ostan sitten niitten tyttöjen vanhat ei-ihan-prinsessamaiset housut, eli kirkkaanpunaisia on useammat.
    Meidän pikkusiskovauvalla taas on uninorsu, onkohan se nyt sitten mitä sukupuolta? Tytöllä käytetään sekaisin kaikenlaisia vaatteita, sekä veljen vanhoja että tyttömäisempiä jostain saatuja tai kirpparilta ostettuja. Itse tykkään kyllä edelleen siitä punaisesta ja pinkistä, eli aika paljon tytöllä käytän niitä.
    Se on kyllä hassua, kun kirpparipöydästä heti näkee päällepäin onko myyjällä tyttöjä vai poikia. Tai esim. ”tällä myyjällä on yli 100-senttinen tyttö ja sitten pienempi poika.

    Leluissa kylläkin meidän lapset tuntuu olevan aika sukupuoliroolitettuja. No tuosta vauvasta nyt on vielä vaikea sanoa, mutta kyllä musta tuntuu että se on enemmän kiinnostunut nukeista kuin autoista. Toki kaikista eniten kiinnostaa mikä tahansa iso mitä saa liikuteltua (syöttötuoli, lelulaatikko, iso pallo jne).
    Poikaa taas ei tipan tippaa kiinnosta nuket, vaikka olen välillä yrittänyt jopa houkutella poikaa kotileikkeihin. Autot, autot ja autot, niin ja tietysti junat, lentokoneet, traktorit, kuorma-autot ja muut menopelit. Siinäpä pojan kiinnostuksen kohteet. No okei, kokkaa se aina välillä lelukeittiössään ja toivoi joululahjaksi leikkiruokia, että ehkä toivoa on vielä! 😀

  2. Kunhan kärpäsestä ei tehdä härkästä… Ymmärrän kyllä pointin. Haluan kuitenkin tuoda esiin vauva- ja taaperovaiheen ylittäneen todellisuutta:

    6-vuotias poikani tykkää väreistä. Keltaiset housut, sininen takki, pinkki paita, violetit sukat, punainen lippis, kukkia, autoja, pääkalloja, perhosia, kaikki kelpaa. Onneksi värikkäitä vaatteita löytyy 0-vuotiaasta teini-ikään tietyillä vaatemerkeillä, myös poikien osastolla. Vasta nyt poikani on alkanut puhua tyttöjen ja poikien leikeistä ja leluista. Nelivuotias pikkusisko on taas ollut alle kaksivuotiaasta enemmän kuin tietoinen tyylistään: prinsessa, prinsessa, pinkki, hörhelö, prinsessa, housut – yök! Leikeissäkin nuket ovat kiinnostaneet enemmän, vaikka muutakin on tarjolla. Viime aikoina tosin intiaani- ja merirosvoleikit ovat tulleet kuvaan mukaan. Niissäkin merirosvo on useimmiten merirosvoprinsessa 😉 Yritä siinä sitten viljellä sukupuoletonta puheutumiskulttuuria jne.

    Näin se vaan menee. Lapset valitsevat itse mitä haluavat päällään pitää, toiset ennemmin, toiset myöhemmin. Eskari- ja kouluiässä saattaa sosiaalinen paine muuttaa pojankin pukeutumista. No, se on sitten. Valitsemme vaatteet sitten sen mukaan. Toki pikkusisko saa isoveljen vaatteita. Se sopii pikkuiselle, kunhan vaan yhdistelmä on hänen näköisensä (=prinsessa-aspektia tarpeeksi). Mustaa talvihaalaria piristetään Hello Kitty -myssyllä, farkkuihin harsitaan pieni kukkanen jne. Jalkapallokuvioiset kumpparit kelpaavat hänellekin, eikä tummanvihreästä pusakasta ole tarvinnut edes neuvotella. Tyttö tajuaa omalla tavallaan, että isommat (=kalliimmat) isoveljen varusteet pitää vaan hyväksyä. Emme tietenkään osta uutta pinkkiä takkia vaan sen takia, ettei tyttö suvaitse pistämään päällensä veljeltään perittyä harmaata. Teemme pienissä asioissa kompromisseja. Sellaisia, jotka yllättää tällaisen ei-ikinä-meillä-mitään-prinsessajuttua -äidinkin.

    Mulla on liian vahvana muistona, kun sain ala-asteikäisenä Pukevasta punaiset farkkuhaalarit sen sijaan, että olisin halunnut ehdan sinisen farkun väriset. Lapsilleni tulee varmasti vastaavia muistoja, mutta varmasti päälimmäisenä on ajatus siitä, että ovat saaneet näyttää omalta itseltään. Järjen ja taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *