Unikoulu, yö 1 (osa: eihäntässäolemitäänjärkeÄÄÄH)

Ensimmäinen yö sitä pelkäämääni, välttelemääni ja kammoamaani unikoulua takana.

Aamuyöllä oli jo aika epätoivoiset tunnelmat – kilpailee aika suurin panoksin tämän äitiysuran ”syvin aallonpohja” -tittelistä. Makasin pää tyhjänä yksin alakerrassa peiton alla. Koko kropan joka solu huusi, että eihän tässä ole mitään järkeä.

Viime ajat äitiyden ratkaisut on tehty ”miten minulle luontevimmalta tuntuu” -periaatteella, ja nyt olin sitten päätynyt toimimaan pelkällä järjellä ja ”oppien mukaisesti”. Ja siinä samalla kaikkien omien tunteiden vastaisesti. En halunnut tehdä näin, se tuntui väärältä. Ja silti tein, koska se mukamas on järkevää. Sanovat muut. Kaikki muut.

Tuntui niiii-iiii-iiin paskalta.

21:00

Nukkumaanmeno yhdeksän jälkeen meni suht hyvin. Paitsi että iltaimetys meni ihan perseelleen (anteeksi). Silva oli sitä mieltä, että imetys makuuhuoneen tatameilla (eikä siis sängyssä niin kuin tavallisesti) on ihan paska idea, eikä suostunut syömään tippaakaan. No, koska puuroa oli onneksi syöty jo maha pullolleen, napero-kulta joutui nukkumaan ilman iltamaitoja.

Ajatuksena siis oli, että halutaan irti yöimetyksistä (ja sen myötä toivottavasti yöheräämisistä), mutta jatketaan edelleen perhepedissä nukkumista.

21:30

Joel jäi Silvan kanssa nukkumattia kutsumaan ja minä menin alakertaan (sydän jo tässä vaiheessa ihan sykkyrällä) katsomaan Voice of Finlandia. Aika pian Joel kävi supattamassa, että ”nyt nukahti” ja meni itsekin saman tien unille – nyt kun se mahdollisuus vielä oli olemassa…

01:00

Yläkertaan nukkumatti siis löysi, mutta kirjastoon pedattu vierassänky jäi hänen ensikierrokseltaan kyllä väliin. Koskakohan edes olin viimeksi nukkunut yksin? Mörköjäkin täällä saattoi olla. Yhdeltä uni ei ollut vielä tullut silmään.

Yläkerrassa oli kuulemma alussa nukuttu ihan hyvin, mutta parin tunnin kuluttua olivat alkaneet ensimmäiset kitinäpyöriskelyt, jotka Joel oli kuitenkin saanut vaimentumaan tutilla ja silittelyllä.

02:30

Herään korvatulppien ja monien ovien läpi kuuluvaan Silvan lohduttomaan itkuun. Horjun yökoomassa portaat ylös – hyssyttelyn viimeinen oljenkorsi nimeltään ”katsotaan mitä kaikkia kiinnostavia juttuja vaatehuoneessa on” oli näköjään jo käynnissä.

Äidin syli vähän lohduttaa, mutta itku ei lopu. Yritetään taas silittelyä sängyssä. Ei vaikutusta. Haen alakerrasta tuttipullon ja laitan siihen vettä, Joel syöttää. Silva rauhoittuu vesitilkasta ja Joel laittaa sen takaisin omalle paikalleen perhepetiin. Asettuu itse viereen.

Minä jään hölmönä seisomaan. Minun paikallani sängyssä on iso kasa aasialaisia kolmion muotoisia lattiatyynyjä. Yhyy.

03.30

Uni ei taaskaan saavu vierasvuoteeseen.

Sitä paitsi meillä on ehkä paskin vierasvuode ikinä. Sori, kaikki meillä yöpyneet – oisitte saaneet kyllä sanoa, miten surkea tuo taitettava sänky on.

07:30

Oho, herään; olen tainnut nukkua kolme tai neljä tuntia putkeen! Vau. Silti olo ei ole levännyt. Kuulostelen yläkertaa, hiljaiselta kuulostaa. Jatkan unia vielä tunnin.

Yläkerrassa on kuulemma kitisty ja kääntyilty loppuyö, mutta joitain unipätkiäkin on onneksi saatu. Hyssyttely ja silittely on riittänyt eikä toista totaalihuutokohtauta ole tullut.

Vähän ennen yhdeksää (niin kuin normaalistikin) Silva herää pirteänä ja hyväntuulisena. Mutta äiti ja isi ovat akuutisti silittelytassuhoidon tarpeessa.

*******

Joel hoisi unikouluyön hienosti, olen niiii-iiin ylpeä siitä.

*******

Yöllä hereillä maatessani tajusin olevani lässynlässynlää-äiti. Miten minusta ikinä on käskijäksi tai rajojen asettajaksi? Ei mitenkään. Minä haluan vaan rakastaa ja kikatella ja kutitella. Lässynlässynlää.

Perustyytyväinen naperomme kun ei paljon itkeskele. En ole joutunut tottumaan siihen – ja ne alkuaikojen vatsavaivaitkutkin ovat jo kaukainen hämärä muisto.

Jos Silva itkee, minä ampaisen toimintaan silmänräpäyksessä. ”Äidin kulta, voi mikä hätänä, voi rakas, voi kurjuus rakasta, äiti lohduttaa…” Ja itkut jäävät tavallisesti muutamaan inahdukseen.

Minä en kestä sitä, että oma lapsi itkee. En vain kestä. En edes halua kestää. Haluan että se on onnellinen ja hymyilee mulle. Aina.

Niin: minä haluan vaan rakastaa ja kikatella ja kutitella. Lässynlässynlää.

*******

Ensi yönä uudestaan. Ja minä joudun ostamaan jykevämmät korvatulpat.

Kommentit (20)
  1. Devika Rani: Huoli pois! Oman käsitykseni mukaan tuo pinnasängyssä nukkuminen on huomattavasti yleisempää kuin tämä perhepetihomma – enkä yhtään usko, että jompi kumpi tapa olisi jotenkin ”yleisesti” parempi! Ainakin itse uskon, että jokaisessa perheessä on ”ihan oma oikea tapa”, johon vaikuttavat niii-iiin monet eri tekijät.

    Ja samoin näitä nukkumisongelmia on niin pinnasänky- kuin perhepetinukkujillakin. En usko, että jompi kumpi voi olla avain hyvään uneen. Meillähän nukuttiin erinomaisesti perhepedissä (yhdellä yöimetyksellä) 8 kk ikään asti, mutta sen jälkeen (todennäköisesti kun imetystä ei tarvittu enää ravintotarkoituksessa vaan siitä tuli vain tapa) homma alkoi vaikeutua. Meidän perus-3kertaa yössä -imetys oli vielä siedettävä, mutta joukossa oli sitten niitä vaikeampiakin öitä ja pidemmän päälle homma alkoi tuntua raskaalta – etenkin Joelille, joka joutuu vielä käymään töissäkin, itsehän voin olla täällä kotona melkein millaisessa koomassa tahansa 🙂

    Tosi hyvää perhepeti/pinnis -keskustelua onkin käyty täällä jo monesti, mm.
    http://www.lily.fi/juttu/perhepedissa
    http://www.lily.fi/juttu/vieroituksessa-0
    …ja siellä olenkin kirjoitellut tarkemmin meidän perusteista tälle valinnalle. Lyhyesti vaan niin, että meidän perheelle se tuntuu jotenkin luontevimmalta ja pinnasänkyyn nukuttaminen tuntuisi jotenkin meidän perheessä ”omien tunteiden vastaiselta”. Ilman sen kummempaa järkiperustetta, mutta haluamme tässä noudattaa sitä omaa tunnetta. Meidän molempien lapsuudenkodeissa on myös nukuttu perhepedissä, joten se ”luontevuudentunne” kumpuaa varmaan jostain kaukaa sieltä…

    Mutta tosiaan olen itsekin nyt näissäkin keskusteluissa (ja omassa lähipiirissäni) kuullut niin paljon a) onnellisista perhepetinukkujista b) huonoista perhepetinukkujista c) onnellisista pinnasänkynukkujista ja d) huonoista pinnasänkynukkujista että uskon kyllä lujasti, että ei se pelkkä nukkumispaikka autuaaksi tee – nämä nukkumisasiat taitavat olla vähän korkeampaa avaruusmatematiikkaa 😀

    Vertaistsempit kaikille unikoululaisille, hyviä tuloksia näyttäis olevan siellä tulossa, mahtavaa! Ja kiitos kaikille kannustajille!

    Linka: Joo, mekin ollaan just tuollaisesta ilmapatjahommasta haaveiltu… Meillä on nyt sellainen taiteltava rahi/sänky, ja se on kyllä ka-ma-la. Tsihihi ja tuollaisella parisänkyilmapatjalla ehkä (kröhöm) mahtuisivat vanhemmatkin joskus viettämään sitä ”laatuaikaa” 🙂

  2. Anteeksi.. Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä perhepeti ideaa.. Ensin opetetaan lapsi nukkumaan vieressä ja imetetään läpi yön. Maitobaari on aina auki siinä vieressä ja nukutaan kuin sillit suolassa. Ihan alussahan tuo onkin hyvä juttu osin, sillä pieni lapsi tarvitsee tankkausta usein, mutta turvallisuus on vähän kyseenalaista…

    Sitten kun lapsi kasvaa ja siirtyy kiinteisiin ruokiin sama ralli yösyömisten ja heräilyiden kanssa jatkuu.. Ja nyt pitäisi opettaa lapsi omaan sänkyyn ja nukkumaan koko yö.. Miksi ensin opettaa uniassosiaatio siihen äidin ja isin viereen ja sitten siitä pois? Kamala vaiva ja itku ja hampaidenkiristys?

    En väitä olevani mikään super(paska)mutsi, mutta meillä lapseni on nukkunut omassa sängyssään ihan alusta asti. Olen pitänyt sylissä ja lähellä ja imettänyt, mutta olemme nukkuneet omissa sängyissä ihan aina. Ilta- ja yöimetykset hoidimme isossa nojatuolissa pinnasängyn vieressä lapsen omassa huoneessa, minä nukuin miehen vieressä makkarissa, omassa sängyssä.

    Tottakai siinä tuolissa tuli vietettyä monena yönä enemmän aikaa, kuin sängyssä nukkumassa, mutta 4kk asti lapseni on nukkunut 7-9h unia putkeen sekä päikkärit.

    Jokainen valitsee miten oman lapsensa kasvattaa ja hoitaa ja mihin totuttaa.. Minä en vain ymmärrä perhepedin hienoutta, anteeksi 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *