Unikoulu, yö 2 (osa: normaali kehno yö)

Kuten Puutalobabyn Facebookissa jo kerroin, ostin eilen kaupasta yhden siiderin – jos kerran joudun nukkumaan yksin alakerrassa, mun kai on sitten ihan sama ryypätä suruuni…

Unikoulun toisena yönä tapahtunutta:

21:00

Tällä kertaa iltaimetys tatamilla onnistui, ja Silva meni nukkumaan masu pullollaan puuroa ja maitoa. Naperolla oli kuitenkin vielä päivän jutut kesken, joten aika pitkään isi sai kuunnella pöristelyjä ja käkätyksiä ennen unen tuloa.

22:00

Äiti ja isi päättivät viettää vielä yhteistä laatuaikaa katsomalla yhden jakson Dexterin uusinta kautta – ja äiti ryyppäsi sen viinansa. (lue: se yksi siideri) Jännä fiilis, jo ensimmäiset hörpyt tuntuivat omituisena puutumisena jaloissa. En ole tainnut kovin usein iltasiidereitä hörpiskellä… Tarkemmin ajateltuna: en kertaakaan tämän vuoden puolella, koska silloin tuli se uusi ikärajakäytäntö kaupoissa käyttöön ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun kassa olisi voinut kysyä multa henkkareita… Mutta ei kysynyt. Mutta ei kysynyt, pöh. Johtuu ehkä siitä, että muut ostokseni koostuivat vaipoista, vauvanruuasta ja verenpainemittarista.
(TAI sitten se oli ehkä paras teinihämäysyritys ikinä)

Okei takaisin asiaan.

23:00

Äidin siideriunikoulu ei auttanut ja valvoin kökkövierassängyssä yhteen. Mutta: seuraavan kerran heräsin vasta kuuden jälkeen – wohoo! Pisimmät yhtäjaksoiset unet sitten maaliskuun 2012!

02:00

Yläkerrassa uni oli maistunut kahteen (mikä oli aieminkin se ensimmäinen yöimetyskellonaika), mutta sitten oli tullut pikkuitku – ei kuitenkaan läheskään niin kova kuin edellisyönä. Itku tyrehtyi nopeasti vesitilkkaan.

Aamuyö meni kitinä-puoliunipyörien, eli ihan samaan tapaan kuin aiemminkin. Sillä erotuksella, että aiemmin siis vaimensin aina sen kitinän pariksi tunniksi imettämällä. Eli ehkä varsinaisesta erävoitosta ei voi vielä puhua…

07:00

Seitsemältä oli tullut yön toinen pikkuitku, eli tasan siihen aikaan, mihin ennen imetin Silvan viimeisen kerran, ja aiemmin saimme jatkettua unia vielä yhdeksään. Nyt ilman sitä imetystä Silva ei enää nukahtanut, vaan yläkerran porukat nousivat ylös ja tulivat alas äitiä herättelemään.

*******

Hmm. ”Normaali kehno yö – ei siis edes normaali huono yö vaan sellainen peruskehno”, Joel määritteli ihan tyytyväisen oloisena.

Itseäni kovasti mietityttää. Nyt ollaan siis jo siinä onnellisessa tilanteessa (ainakin viime yön ajan), että massiivista itkusurua ei tullut, mutta uni oli kyllä silti aivan yhtä rauhaton kuin ennenkin.

Ennen siis imetin hyvänä yönä 3 kertaa (kahdelta, viideltä ja seitsemältä) ja kehnona yönä useammin siinä kahden ja seitsemän välillä – juuri siksi, että imetyksen jälkeen Silva rauhoittui noin tunniksi syvään uneen eikä pyöriskellyt rauhattomana koko aamuyötä.

Nyt kun en imetä, Silva on rauhaton. Ja se voitto tässä nyt sitten on…?

*******

No, jatkuu vielä. Mutta voiko oikeasti tulla joku sellainen maaginen käänne, että yhtä äkkiä aamuyöpyörintä sitten loppuisi. Toivottavasti. Koska muutenhan tässä ei ole mitään järkeä: okei yöimetys loppui, mutta pyörimisen takia nyt kukaan ei nuku – ennen kun imetys mahdollisti ainakin sen seuraavan tunnin rauhallisen unipätkän.

Toinen mietityttävä asia on tuo aamu. Voinko arkiaamuina imettää silloin seitsemältä ja jatkaa vielä naperon kanssa unia yhdeksään? Vai onko nyt vallalla ”ei ikinä saa imettää enää sängyssä tai koko unikoulu oli turhaa” -skenaario.

Olen itse ihan superhuono nukkuja, olen aina ollut. En meinaa saada illalla mitenkään unta, ja aamuyön uni on minulle se kaikkein tärkein. Ja se seitsemästä yhdeksään -pätkä on ollut todella tärkeä oman jaksamisen kannalta.

Ihan kauhistuttaa ajatus, että jatkossa yö saattaisi olla edelleen levoton JA minun pitäisi nousta seitsemältä. Ei ei eijeijei, menisin siitä ihan rikki.

*******

Epäuskoiset tunnelmat vallalla siis edelleen, mutta kokeilu jatkuu.

Kommentit (36)
  1. Jep jep, se kolmas yö siis:
    http://www.lily.fi/juttu/unikoulu-yo-3-osa-totaaliepaonnistuminen
    …eli BLAAAAAAAAAAAH perseelleen meni.

    Mutta edelleen jatketaan tätä uuden nukkumistavan opettelua, niin vanhemmat kuin lapsikin.

    Ihana lukea taas teidän vertaiskertomuksia. Ilman näitä kyllä taitaisin luopua toivosta jo kokonaan. Mutta kyllä nämä osoittavat, että se yörauha voi löytyä. Toisaalta ne osoittavat myös sen, miten eri tavoilla se voi löytyä eri perheissä… Eli yhtä oikeaa tietä onneen ei taida olla. Mutta edelleen yritetään!

    Tuo vesitilkkajuttu on tosiaan ollut käytössä täälläkin, ja hyvillä tuloksin (paitsi nyt kolmantena yönä). Toisaalta mietin, että jääköhän siinä sitten koukkuun siihen veden juomiseen. No, aika moni on tainnut huomata, että vauva ei sitten jaksakaan jossain vaiheessa nousta enää pelkän veden takia 🙂

    Päiväunet meillä on tosiaan ihan hyvällä mallilla, vaikka nykyään niitä useimmiten tuleekin vain kahdet (ennen oli kolmet). Eli Silva nukkuu tavallisesti kahdet 2h päikkärit ja niin, että hereilläoloaikaa välissä on 2-3 tuntia. Aika vähän vaihtelee sen mukaan, miten aamulla on herätty. Kolmannet päikkärit ollaan ihan tarkoituksella jätetty pois: koska unien välinen valveillaoloaika on pidentynyt, viimeiset päikkärit meinaavat mennä liian iltaan ja sitten ne viivästyttävät taas nukkumaanmenoakin.

    Kokonaisunimäärä tuntuu siis ihan hyvältä, ja Silva on hereilläoloaikaan ihanan pirteä ja touhukas – ja päikkäreille nukahtaminen käy naps vaan superhelposti. (ulos vaunuihin) Mut nää yöt, nää yöt…

    Liikkumisella taitaa olla meilläkin isoin osa tuohon yölevottomuuteen. Näin näppituntuma-arviointi. Levottomuus alkoi just tasan silloin, kun Silva oppi liikkumaan – siihen asti elettiin onnellisesti siinä yhden yöimetyksen ajassa.

    Se ehkä antaa toivoa, että tämäkin on ohimenevä vaihe, josta tosiaan voidaan näin yhdessä opetella pois.

    JP ja Kirppu: Kivaa, tervetuloa tänne nyt näin ihan nimen kanssa!

  2. Meillä saatiin yösyömiset kuriin n. kuukausi sitten,ja yöt jollain tapaa paranivat.Sitten neiti oppi kunnolla ryömimään ja syöpöttelyn tilalle tuli yöjumppailu.Kun vielä saisi ipanaisen kestämään aloillaan,niin ai että!Äiti saisi nauttia ehjistä unista.Syyllisyydentunto siitä,ettei lapselle annakkaan yöllä ruokaa,vaikka toista itkettää oli mulla alkuun jotain ihan hirveää.

    Muutenkin,kun tää äitiyden alkutaival on ollut yhtä itsesyytöstä ja pohdiskelua(ilman sen suurempaa syytä).eilen illalla meillä oli kunnon iltaraivarit ennen nukahtamista,ja voi kuinka muhun koskikaan taas.Olin itsekin itkun partaalla,maailman hirvein,tyhmin ja inhottavin äiti,kun en saanut huutavaa lasta heti unille.Onneksi mieheni aina välillä palauttaa mut takaisin todellisuuteen.Eilenkin hän totesi”Ei kai se susta paskaa äitiä tee,jos lapsi vaan itkee väsymystää leikittyään koko päivän?”.

     

    Täälläkin mietin,miten teidän unikouluilut mahtoivatkaan viime yönä mennä?:)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *