Unikoulu, yö 3 (osa: totaaliepäonnistuminen)

Eäääääh. Eli perseelleen meni. Kiitos kaikki rakkaat ihanat kaikista tsempeistä – mutta me ei nyt selvästikään oltu niiden arvoisia.

Ensin ajattelin, että en tätä ”unikoulutrilogian” viimeistä osaa edes kirjoita, kun harmittaa niin älyttömän paljon. Siirtyisin jo muihin aiheisin ja toivoisin, että kukaan ei kysyisi, jotta mun ei tarvitsisi sanoa, että…. … no: PERSEELLEEN MENI!

Mutta äh, kun kerran olen aloittanut…

*******

Unikoulun yö 3: totaaliepäonnistuminen

03.00

Ollaan tilanteessa, jossa Silva itkenyt lohduttomasti kaksi tuntia. Joel alkaa olla ”v*u ihan sama” -tilassa – alla kaksi surkeasti nukuttua yötä ja seuraavana päivänä työpäivä. Minulla järjetön päänsärky, univelka alkaa pukata migreeniä pintaan. Täysmigreeni saisi minut vuorokaudeksi toimintakyvyttömäksi – mun on pakko saada pikana särkylääke nassuun ja unta ja hiljaisuutta, muuten ollaan todella syvällä suossa nimeltään sahalaidat.

Ei pysty. Ei kykene. Stoppi. Meidän voimat loppui tähän.

Imetän.

Patistan Joelin alakertaan siihen kökkösänkyyn: ”Sun on pakko saada unta.” Molempia harmittaa aivan järjettömästi – minua niin paljon, että en saa unta ennen viittä. Särkylääke sentään saa päänsäryn kesyyntymään edes normaalille tasolle.

*******

Olisi ollut hienoa, jos olisin voinut kirjoittaa, että ”kolmas yö olikin jo sitten paljon helpompi, suosittelen unikoulua lämpimästi kaikille, tsemppiä ja silleen”. Joskus sitä ottaisi ihan mielellään edes pienen palan sellaista kiiltokuvaelämää.

Mutta tämä on puutalobabylandia. Täällä ollaan näillä kyvyillä ja voimilla ja taidoilla, mitä meillä on. Ne ovat rajalliset. Nyt epäonnistuttiin ja sen kanssa on elettävä.

Päätä särkee, väsyttää ja harmittaa.

 

 

PS. Totaaliepäonnistumiseen on hyvä lopettaa. Ööö eiku? Eli siis: yritän välttää sitä, että jossain vaiheessa kirjoitan tyyliin ”unikoulu osa 294: ja tänään me valvottiin klo 2.03-2.16” – hih ehkä ihan kaikkia lukijoita ei nämä unikouluasiat nyt niiiiin paljon kiinnosta 🙂

Kerron siis unikuulumiset jatkossa PS.-tyyppisesti muiden juttujen mukana. Ja näissä kolmessa (1, 2 ja kolmas tässä) unikoulukeskustelussa. Jos ei nyt mitään ihan radikaalia sillä saralla tapahdu. Tapahtuisikin.

Ponnistelut parempien yöunien eteen silti jatkuvat.

Kommentit (33)
  1. Hannah79:Siis aivan kuin meidän yö,sillä erotuksella että meillä on 2 ja 4-vuotiaat.Välillä tää kyllä oikeesti itkettää..sen vauva-ajan kyllä selvis sen voimin,että no,se on vauva.Mut kyllä nyt itkettää kun nää on jo näin isoja eikä meillä vieläkään nukuta!Mutta onneksi sentään nykyään jo JOSKUS edes..

    Tsemppiä Kristalle.Meillä on kokeiltu yhtä sun toista unikoulua..mut en mä jaksa enää kuin väsyneesti nauraa niille kommenteille ettei vauva tarvi enää tissiä öisin 6kk jälkeen,ja paskat!Meillä esikoinen lopetti yötissin(ja imetyksen kokonaan)10kk iällä..siihen asti heräs karjumaan nälkäänsä.Ja nuorempi lopetti vasta 1v10kk iässä..siihen asti söi 1-10 kertaa yössä.eihän siinä ollut mitään järkeä mut minkäs teet..ei vaan saatu pienempää lopettamaan ja oli niin väsyny sen valvomisen kanssa ettei vaan hermot riittäny unikouluun..esikoisen kohdalla mies jaksoi sen viikon huutamisen ja pikkuinen itsekin vähensi siinä kohti tissin syömistä..ja siihen ne imetykset loppui..kuopus vain oli sinnikkäämpi kun meillä loppui hermot viikon huutamisen kohdalla joka kerta..

  2. Hear, hear! Me (no okei, mies) on jouduttu pitämään unikoulua kolmeen kertaan, koska sairastumiset ja muut myllerrykset vie hommaa aina taaksepäin. Mutta kuten tuolla jo todettiinkin, se helpottuu kerta kerralta, ja on kyllä ollut vaivan arvoista. Jos on omat elämäntavat tiukassa, niin on lapsenkin: yösyömisestä vierottaminen on ihan todellista vierottamista ja sydäntä kylmää, vaikka hermo onkin kireellä.

    Se tunne, kun saa nukkua…no, sitä ei heti tule 🙂 Oma pää ei luonnollisestikaan osaa nukkua, vaikka mahdollisuus olisi. Tämä siitä huolimatta, että päiväsaikaan voi torkahtaa leikkikehään tai vessanpöntölle.

    Ei muuta ku tsemppiä ihan mahottomasti! Mikään ei estä kokeilemasta uudelleen tai sitten ihan vaan löytämään muita keinoja. Unen suhteen harva varmaan luovuttaa, sen verran isosta asiasta on kyse 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *