Valikoivaa siivousneuroottisuutta

Käsi ylös, kuka uskoo: jotkut lähipiiristäni todennäköisesti pitävät minua lähes neuroottisen siistinä.

Vastakkaista todistusaineistoa mm. täällä ja täällä. Ja tietysti täällä meillä kotona juuri nyt.

Noooh, kerron nyt sitten vähän enemmän henkilökohtaisista siisteysneurooseistani. Ehkä sitten nousee enemmän käsiä.

*******

Ensin tarvitaan tietysti taustateoria. No, siitä mainitsinkin kommenttiketjussa eilen: mielestäni sotkuisuus ja likaisuus ovat kaksi ihan eri asiaa. Toinen mieleeni fiksautunut eronteko on ulkolika vs. sisälika. Lisäksi on vielä toisten ihmisten lika, esimerkiksi siis muuttojen yhteydessä edellisten asukkaiden jättämät elämänjäljet.

Perusajatukseni menee siis näin: minua ei haittaa, että kotona tavarat ovat sekaisin, pyykit lattialla läjissä (eiku: lajiteltuina) tai että napero sottaa syödessään. Se on vähän niin kuin puhdasta sotkua. Mutta joidenkin tiettyjen lika-asioiden suhteen…

Joel käyttää tästä nimitystä Kristan kosher.

Tee-se-itse -kosherini perusperiaatteet menevät jokseenkin näin:

1. Ei ulkolisää sisälle!

1A. Meillä otetaan aina kengät pois eteisessä. Tarkoitan siis, että aina. Oikeasti: aina. Ei niin, että ”ääh just mä sain nämä vaikeastinyöritettävät kengät jalkaani ja lapsella tulee kuuma ja nyt mä huomaan, että kännykkä on unohtunut tuohon kahden metrin päähän keittiönpöydälle”. Ei. Hanki j*mankauta sitten helpommat kengät. Aina.

Vieraiden lompsiessa kengät jalassa peremmälle haukon henkeäni. Tilanteesta ja vieraiden tuttuudesta riippuu, sanonko mitään vai ajattelenko vaan.

1B. Käsien pesu! Aina sisälle tultaessa, etenkin jos on matkustanut julkisilla tai käynyt kaupassa – silloin ehkä myös desinfiointi. Työelämässä myös työpaikalle päästyäni (juna/bussi/ratikka/metromatkan jälkeen) kävin aina pesemässä kädet ennen kuin aloin näpytellä näppäimistöäni. Väitän, että näiden tapojen käyttöönoton jälkeen (ja kun työpaikalle ilmestyi desinfiointipumppupulloja sikainfluenssaepidemian varalta) olen pysynyt huipputerveenä – ainoastaan nyt Silvan kautta jalostuneet flunssapöpöt ovat tarttuneet minuun. 

Ai niin, ja myös käsilaukussa on minikokoinen desinfiointipullo. Käytän sitä suht harvoin, mutta esimerkiksi kun alan antaa Silvalle ruokaa vaikkapa kirppiskaiveluiden jälkeen, putelin olemassaolo tuntuu oikein kivalta. Tai jos ratikassa joku yskiiröhiikröhii käsiinsä ja sitten pokkana räpeltää kaikki kiinnipitotangot ja pysähtymisnappulat.

1C. Sisävaatteet! Kotivaatteet osittain myös siksi, etteivät paremmat vaatteet nuhjaannu. Ja mukavuussyistä. Mutta myös siksi, että en halua istua omalla sohvallani samoilla farkuilla, joilla olen juuri istunut pissa-kakka-mikälie-erite-sporanpenkeillä.

1D. Sukkaneuroosi. Okei, nyt alkaa mennä ihan pimeäksi. Rakastan puhtaita sukkia. Joel valittaa, että täällä on mun sukkia kaikkialla. Mutku. Laitan eri sukat kenkiin ulos lähtiessäni. Ja vaihdan taas kotisukat sisään tullessani. Sukattomaan aikaan käyn huuhtelemassa jalkani, kun tulen sisään – ja vedän puhtaisiin jalkoihin puhtaat sukat. Ah.

(välihuomautus: tiedän, että tämä lähestyy neuroottista)

Ja toisena olennaisena:

2. Keittiöhygienia

2A. Tiskiallasfobia. Ei ei ei astioita pitkäksi ajaksi tiskialtaaseen lillumaan – eikä ainakaan oteta sieltä enää astioita käyttöön. Likaiset astiat pesukoneeseen (saa toki liota tiskialtaassa hetken) ja tiskikone pyörimään joka ilta. Jos (kun) meillä näkee likaisia astioita ympäri kämppää pyörimässä, ne ovat aina sen päivän astioita. Ne keräään rutiinilla koneeseen aina päivän päätteeksi.

2B. Tiskirättifobia. Yääääääääk! Likarätti, joka pahimmillaan lilluu siellä tiskialtaassa (ks. fobia 2A) ja jolla likaa siirretään paikasta toiseen. Painajainen.

Me ei siis omisteta tiskirättejä vaan käytämme epäekologisesti talouspaperia kaikkeen.
”Tämä on talouspaperi. Se on sen niminen siksi, että meidän talous perustuu sille”, kuulin kerran Joelin opettavan Silvaa.

2C. Tiskiharja. Se ei ole yäääääk, koska se roikkuu kuivauskaapin alla. Sitä ei ikinä jätetä lojumaan tiskialtaaseen. Tai no siis keittiötä käyttäneet vieraat joskus jättävät ja minä yritän kulkea ystävällisesti (mutta henkeä haukkoen) perässä kertomassa kotitalouskosher-sääntöjäni.

Kissan kupille on oma tiskiharjansa. Joskus oli oma tiskiharja myös paistinpannuille/liharuoille, mutta siitä olen jotenkin ihan itsestään oppinut eroon.

Ai niin, ja Joelilta opin tämän: tiskiharjan voi silloin tällöin pyöräytää astianpesukoneessa!

2D. Muuta keittiöstä

Lattioilla olleita (erityisesti kaupan/julkisten lattioilla olleita) ruokakasseja/käsilaukkuja ei nostella ruokapöydille/ruoanlaittoon vartuille pöydille.

Lasipintainen pöytä on helppo pitää puhtaana eikä ruokatahroja tarvitse pelätä.

Puinen iso leikkuulauta on – mutta se on vain hämäystä: sen päälle nostetaan aina muovinen leikkuulauta. Leikkuulautoja taitaa olla peräti 5 kpl, jolloin sen voi laittaa pesukoneeseen fiiliksen mukaan ja napata laatikosta uuden.

*******

Tsihihih mä oon ihan varma, että näitä oli vielä useampikin – nooh, ne pompsahtelevat varmasti mieleen tässä vähitellen.

Jepjep. Kun noudattaa omaa henkilökohtaista kotikosheriaan, voi sitten rauhassa olla oma sotkuinen itsensä. Eikä kukaan tähän taloon astuva uskoisi, että täällä asuu näin älyttömän siisti ihminen. 🙂

 

Okei: nyt saa sitten haukkua minua hulluksi neurootikoksi.
…tai vaihtoehtoisesti kertoa omista
(järkevistä tai järjettömistä) siivousneurooseistaan 🙂

Kommentit (131)
  1. Ovi pitää tarkistaa ja sähkölaitteiden päällä olot ym.

  2. Allekirjoitan ihan kaiken, paitsi sukkia en… Paitsi tavella, jolloin kotiin tullessa pestään kädet, vaihdetan lökärit jalkaan ja kiskotaan villasukat jalkaan. (Jee vanhat talot!…?)

    Itse olen sen verran neuroottinen kodin tekstiilien suhteen, että kun vieraita on tulossa, vaihdan käsipyyhkeet. Vieraiden ollessa meillä, kuivaan käteni omaan kylpypyyhkeeseeni, sillä ei sitä voi olla varma kuinka hyvin ne vieraat pesevät kätensä. Ja sitten kun vieraat lähtevät vaihdan jälleen käsipyyhkeen. Jonkun mielestä tällainen käsipyyhehysteria on ihan turhaa, mutta en itse tiedä likaisen tiskirätin ohella mitään kauheampaa, kuin vierailulla ollessani se suht kostea ja likainen käsipyyhe, jossa saattaa jopa näkyä harmaata likaa siinä kohtaa, mihin kädet useimmiten kuivataan. Hyi! Sellaisen pyyhkeen kohdatessani olen useimmiten neuroottinen ja pesen kädet uudestaan ja kuivaan pahimmat vedet vessapaperiin ja loput vaikka omaan paitaan…

    Vinkki kaikille, jotka ovat tunteneet itsensä neuroottiseksi: siinä vaiheessa kun peset pyykkikonetta vieraiden ihmisten pesemän pyykin jäljiltä, voit oikeasti sanoa itseäsi neuroottiseksi. Tosin normaali 95 asteen tyhjäpesua ei lasketa, se tekee vain hyvää itse pesukoneelle 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *