Varsinainen vuodenvaihde

Puutalobabylandiasta ei harmi kyllä näkynyt eilen uudenvuodentoivotuksia täällä – ne nimittäin huudettiin itkuyrjönä alakerran vessanpönttöön.

Voihan vatsatauti sentään!

Kohtalon ivaa, että Thaimaan-reissusta selvisin parilla pienellä varpusparvella, mutta kotiin tultua oli odottelemassa sitten tällainen. Vaikka ruokamyrkytykset ja erilaiset reissumahavaivat ovat minulle ihan tuttua kamaa, varsinaista oksennustautia en ole sairastanut kuin viimeksi lapsena. Siispä vähän ihmetyttää: eikö tämä menekään ohi? Ruokamyrkytyksissä kun on se ihana puoli, että kun ”paha ruoka” on poistunut elimistöstä, olo helpottaa hyvin pian.

No nyt ei helpota. Graah.

Viime yönä maha oli niin kipeä, että unet jäivät pieniin koomatorkahduksiin. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että ulkoa kuuluva rakettien pauke on yhtä äkkiä paljon voimakkaampaa kuin ennen. Vilkaisin kelloa: 23:59. Säntäsin oksentamaan (ties monettako kertaa).

Kun sen erän yrjöt oli yrjötty, olikin jo sitten vuosi 2014. Uudenvuodenvieton kohokohta oli joskus aamuyöllä se, että kokonainen päärynä pysyi sisällä melkein kahden tunnin ajan – wohoo!

Täytyyhän tässä nyt jotain varmaan silti toivottaa. Eli sanotaanpa vaikka, että:
Vatsatautivapaata uutta alkanutta vuotta kaikille!
(onneksi tauti ei tartu näin virtuaalisesti)

Kommentit (17)
  1. Mulla oli ihan sama ilanne pari joulua sitten: olin vakavasti raskaana (la huhtikuussa) ja vatsataudissa, joka kesti kaksi vuorokautta. Voisiko olla, että raskauden takia kestää hiukan kauemmin? (Tai ehkä, koska pitää kuitenkin ainakin juoda koko ajan.) Ison mahan kanssa se on kyllä tuplasti kamalampaa. Tsemppiä!

     

  2. Meillä ei myöskään mahatauteja sairastettu juurikaan lapsuuden ja omien lasten saannin välillä (mitä nyt kerran au pairina ollessa, mutta sekin siis lapsiperheessä) mutta sen jälkeen vakiorytmi on ollut joka toinen vuosi. 2011 jouluna aloitin itse aattoiltana, esikoinen jatkoi tapanina, kuopus 28.12. ja mies sopivasti uudeksi vuodeksi. Kutakuinkin kaikki jouluruuat jäi syömättä kun ensin ei pysynyt sisällä ja sitten ei maistunut viikkoon. Loman päättyessä ei ollut kovin levännyt olo. Sinäkin jouluna joku muu veti sentään pohjat, sillä tuttavaperheessä oli tuon mahataudin lisäksi Tapani-myrskyn ansiosta sekä vesi että sähköt poikki pari vuorokautta. Meillä kukin oksensi suunnilleen ikänsä mukaisen monta kertaa ja sama kaava on toistunut ennenkin. 2009 tauti vaivasi meitä heinäkuun helteillä. Mies oli vielä työreissussa ja minä koitin yksin pysyä topillani 5kk kanssa 2,5-vuotiaan perässä pihalla. Huh. 2013 tauti näyttäisi ohittaneen meidät…kop kop. Tai ehkä se vain otti aikalisän, kunnes olen ihan viimeisilläni raskaana…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *