Vauva vauva vauva vauva vauva

Vauva.

Vauva vauva. Vauva vauva vauva vauva vauva.

Oletteko huomanneet, että mulla on tuollainen vauva? Tietäväthän kaikki varmasti, että vauva vauva vauva vauva vauva.

Voi hitsi että mä olen ärsyttävä.

Tajusin viime yönä (kyllä: taas), että mun elämä on edelleen ihan vauva vauva vauva. Voin ihan järkevästi jutella arviolta puolikkaan keskustelun, mutta sitten onnistun johonkin sivulauseeseen ujuttamaan yhden kuusikiloisen vauvan. ”Niin, kun mullahan on kotona se vauva”.

Ja mitä teen omalla ajallani, omana henkireikänäni? Kirjoitan blogia. Vauvasta. Ai niin, ja välillä myös neulon vaatteita. Vauvalle. Käyn vauvajumpassa ja vauvamuskarissa. Haaveilen vauvasirkuksesta.

Voi vauvan vauva sentään.

Joel on jo aikoja sitten palannut normaalielämään, ainakin siksi 8-10 tunniksi päivässä. Välillä minua ärsyttää. Siellä se menee maailmassa, istuu bussissa tai palaverissa, kirjoittaa työsähköpostia. Keskustelee konsepteista tai mistäikinänyttyössänykyäänkeskustellaankinhemmettivie. Ja täällä me ollaan Silvan kanssa kotona, että vauva vauva vauva vauva.

Hormonitko sen tekee vai mikä? Mutta ikinä ikinä ikinä mikään elämänmuutos tai asia ei ole ollut näin kokonaisvaltainen. Näin ajatukset valtaava. Kuin tämä vauva vauva vauva.

Ei se minua itseäni haittaa. Mutta voi hitsi että mä olen ärsyttävä. Missäköhän vaiheessa palaudun normaaliksi ihmiseksi? Kai joskus sentään?

silva_stokkessa.jpg

Tässä on yks vauva.

Nyt lähden tanssitunnille. Teen testin. Pystynkö käymään koko reissun mainitsematta kertaakaan vauvasta? Ei yhtään keskustelua, ei yhtään tekstiviestiä, ei kännykästä tehtyä virtuaalimaailman kommenttia.

Äh ai niin paitsi imetän ensin.

Vauva vauva vauva vauva vauva vauva vauva vauva.

Kommentit (27)
  1. Hei, tää tulee nyt niin myöhässä, mutta pakko silti kommentoida! Jos vielä kiinnostaa vauvasirkus, niin vastaus löytyy Lauttasaaresta sirkuskoulu Woltista. Ihan pikkuruisille ei ryhmiä ole, mutta 2-vuotiaasta alkaen on ryhmiä, joihin lapsi osallistuu aikuisen kanssa. Näissä siis keskiössä lapsi, ei se aikuinen. On hurjaa miten nopeasti nämä pienet oppivat ja usein lapsilla on selkeä taipumus johonkin lajiin: toiset oppii kävelemään vaijerilla, toiset on trapetsill akuin kotonaan, toiset seisoo yhtä tukevasti käsillä kuin jaloilla ja toiset on petoja trampoliinilla. Ja hauskaa on kaikilla. Suosittelen naperosirkusta lämpimästi 🙂

  2. Lisätäkseni vielä yllä olevaan kommenttiini, että pidin raskauden alusta lähtien blogia aina lapsen kaksivuotispäivän tienoille asti, jossa sain purkaa asioita sydämeni kyllyydestä ja sitä sai käydä lukemassa ystävät ja perheenjäsenet, joita asia kiinnosti. Se oli oikein toimiva hörynpurkauskeino. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *