Viisi faktaa kännykästä

Tirppanen tietää kännyköistä jo kaiken olennaisen:

1. Jos kännykän näyttöön ei tule valoa, se on tylsä ja toimintakelvoton.
(Äidin ja isin kännykät ovat niii-iiin paljon kiinnostavampia kuin leikkikäyttöön mukamas tarjotut vanhat kännykät)

2. Pinsettiote ei ole enää mitään – tärkeämpää elämässä on oikeanlainen etusormen viuhauttaminen.
(Vanha mutta hyvä Youtube-linkki täällä)

3. Kun puhelinta painelee riittävän pitkään, sieltä löytää isin.
(totta)

4. Puhelu aloitetaan sanalla ”Moikka” ja sen jälkeen puhutaan vapaasti ”gälä-gälä-gälä-gälä”, välillä voi huutaa väliin ”KUK-KUU!”
(totta useimmissa tapauksissa)

5. Puhelut päätetään sanoihin: Pus pus!
(meidän perheessä totta)

PS. Viides kohta toimii muuten myös hyvänä icebreakerina työpuheluissa: kun tirppa haluaa äidin lopettavan puhelun, hän huutelee väliin ”pus pus!”

kannykka.jpg
Aaaaaa ja pakko kertoa eräs pieni kiva puhelintarina:
Soittelin joskus viime talvena (hieman jännittäen) työpuhelua erään Ison Pomon kännykkään. Soi aikansa ja sitten meni vastaajaan. Äh, niinpä tietysti. Kello taisi olla jo vähän yli neljä – ei kai se nyt vielä ole työpäivää lopettanut.

Sitten vastaajan ääni käynnistyi: siellä (luultavasti juuri puhumaan oppinut) pikkutyttö kertoi suloisesti, että heippa, tosi kiva kun soitit. Isi ei pääse nyt puhelimeen, mutta jätä ihmeessä viesti, niin isi kyllä soittaa sinulle takaisin sitten, kun on taas töissä.

Veikkaanpa, että tämä Iso Pomo saa kuunnella vastaajastaan keskimääräistä hyväntuulisempia viestejä. Ainakin minä jätin omani sellaisella hunajaisenliikuttuneella värisevällä äänellä. Oh! Pisteet Isolle Pomolle myös siitä, jos oikeasti oli tuohon aikaan jo lopettanut työpäivänsä ja oli perheen parissa!

Kommentit (22)
  1. Mulle ei auennut tuo Youtube-linkki…..

    1. Hyvä, kun sanoit! Siinä on tosiaan näköjään joku vika, jota en saa korjattua… Yritän uudestaan tähän:
      (korjaan myöhemmin, jos/kun tekniikka alkaa toimia)
      <iframe width=”560″ height=”315″ src=”//www.youtube.com/embed/aXV-yaFmQNk” frameborder=”0″ allowfullscreen></iframe>
       

      1. Jaahas, näitä taas… Kolmas yritys:
         

  2. Hei nyt on pakko kertoa ihan täysin asiaan liittymätön juttu; äsken kun kommentoin tänne, Nipsu oli assistenttina sylissä. Hän sitten onnistui scrollaamaan blogisivua hieman alaspäin, sinne SnadiStadi -kuviin saakka.

    Ja mitäs sieltä löytyikään… ”Isi, isi, ISIIII!!”.

    No ei ollut meidän isi. Oli Joel.

    Se doppelgänger -kuva on kyllä joskus saatava 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *