Vintiö

Tarina kertoo, että Silvan täti otti ensimmäiset tuettomat askeleensa tasan yksivuotissyntymäpäivänään.

Mutta Silvapa esitteli syntymäpäivänään useammankin upouuden taidon:

  • seisomaan nouseminen syöttötuolissa (hankintalistalle turvavaljaat. heti.)
  • kesken imetyksen puraiseminen (ja leveä virnistys päälle – olette kyllä nähneet sen ilmeen noissa aiemmissa kuvissa)
  • ruuan heittäminen lattialle (eikä enää vahingossa tiputtaen, vaan tarkoituksella heittäen – ja se virnistys päälle)
  • äidin heittäminen vesimukilla, kun äiti on kumartuneena poimimaan niitä ruokia lattialta (ja virnistys päälle)

Jaahas, meillä asuu siis nyt pieni vintiö.

Huomenna me vietetään syntymäpäiväjuhlaa meillä kotosalla teemalla ”rento”. Se tarkoittaa sitä, että äiti istuu klo 22:37 koneella bloggaamassa eikä ole vieläkään siivoamassa. Saatikka pesemässä tukkaa.

Kommentit (18)
  1. Vinkki syöttötuolissa nousemiseen: meillä käytettiin ihan vaan vanhaa vyötä eikä mitään turvavaljaita. Niissä on usein nimittäin sellainen ongelma, että niissä on aika paljon löysää, jolloin lapsi voi jopa päästä niidenkin kanssa seisomaan tuolissa. Jos eivät ole vartavasten ko. tuoliin suunnitellut, niiin voi olla hankala löytää kiinnityskohtaa. Vyön saa kietaistua sopivasti lapsen vyötärön kohdalta ja solmittua tuoliin kiinni. Joku voi pitää tätä kyseenalaisena, mutta meillä ainakin toimi ja lapsi oli ihan tyytyväinen.

    Imetyksestä: imetin lasta lähes kaksivuotiaaksi, viimeiset puoli vuotta enää kerran päivässä, työssäkäynnin ohessa. Neuvolassa kuului monenlaisia ääniä, kun tuli käytyä viimeisen vuoden aikana useammalla hoitajalla. Yhden mielestä tosi hyvä, toisen mielestä saisi jo riittääkin. Kukaan ei kuitenkaan kyseenalaistanut. Sen sijaan äitini, joka imetti minua lähes vuoden ikään ja piti sitä pitkänä aikana, jaksoi ihmetellä useaan kertaan. Väitti aina, että tosi hyvähän se on, mutta kommentoi useamman kerran mainitessani jotain imetyksestä, että ”vieläkö sinä imetät!” Ei tuntunut kovin kivalta. Mielipiteitä on moneksi, ja usein edellinen sukupolvi jaksaa ihmetellä, heillä kun ei ollut aikanaan oikein
    imetyskulttuuria.

  2. Tosi hyvä aidanseiväs – tosi yllättävää näin täältä päin katseltuna kuulla tuollaista Sveitsistä! Ja itse asiassa SiniJnsn myös täällä joskus aiemmassa keskustelussa (en muista yhteyttä) kertoi Hollannista, että myös siellä naisten yleinen mielipide on (suomalaisen näkökulmasta katsottuna) yllättävän imetysvastainen. Naiset eivät kuulemma halua ”pilata” rintojaan. Hmm. Ai niin ja Ranskassa kuulemma suunnilleen tuuletetaan, jos joku imettää huikeat kolme kuukautta – sitä pidetään kuulemma aivan poikkeuksellisen sankarillisena siellä 🙂

    Täällä puolestaan (ainakin meidän neuvolantäti) imetykseen suhtaudutaan edelleen positiivisesti, vaikka napero on yli yhden. Juuri oli puhetta yksivuotisneuvolassa imetyksestä, mutta vain siinä yhteydessä, että tulevaa Italian-matkaamme varten on näppärää, kun edelleen on myös imetys käytössä – jos siellä tuleekin joku ruokakriisi eikä paikalliset ruoat Silvalle maistu, ja sitten myös imetys suojaa korvia lennoilla nousuissa ja laskuissa.

    Mutta ei tullut mitään edes rivien välissä, että koska aiot lopettaa 🙂 Ihan positiivisen luontevasti siis suhtauduttiin siihen, että imetän edelleen.

    Yösyöttöjen lopettamisesta sen sijaan keskusteltiin ja sain sieltä hyviä vinkkejä, miten sen voisi tehdä mahdollisimman ”kivuttomasti” kaikille osapuolille. Me kun ei olla siitä vielä alettu taistella eroon vaan olen vaan imettänyt sen pari kertaa yössä, vaikka napero ei tosiaankaan enää nälkäänsä syö vaan tavan vuoksi varmaan vaan 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *