Will have sex for love (ja kaikki menetyt treenivuodet)

Ei eijei, otsikosta huolimatta en ole laajentamassa tämän blogin sisältöä CougarWomanin tai Jeminan tonteille.

Sen sijaan tämä bloggaus koskee sirkusta.

Ja sitä että miksi hemmetissä mä en käy useammin katsomassa nykysirkusta – koska mähän rakastan sitä!!!!

*******

Oli aika, jolloin useamman vuoden ajan kävin katsomassa lähes joka ikisen Helsingissä esitetyn nykysirkusesityksen. Istuin kuin tatti Cirko-festareilla keväisin, ihmettelin pieniä ylitaiteellisia Ateneum-salin esityksiä ja huokailin ihastuksesta upeissa megaspektaakkeleissa.

Mieleenpainuvimpia ovat olleet… äh: ehkä tämä on yksi sirkukuksen ”läpilyönnin” haasteista – esitysten nimet eivät jää millään mieleen!

No, Kaivarin rannassa oli Taiteiden yössä 2007 (?) teltta, jossa oli… no, tosi huikea esitys, just sellainen megasuperspektaakkeli. Google ei sen nimeä enää löytänyt. Muistaako kukaan?
Edit: nimi löytyi, kiitos! Eli kyseessä oli ranskalainen Collectif AOC ja esitys Question de Directions.

Myöhemmin (ehkä seuraavana vuonna?) Hietalahden kentällä oli vähän samantyylinen. Ei haisua nimestä.

Ja sitten ihan erilainen! Myös Espoon Tapiolassa oli muutama vuosi sitten sirkusesitys, jolle oli rakennettu ihan oma telttansa. Esitys oli ihan huikean hauska: se kuvasi sirkusperheen epäonnisen sirkus-shown. Yleisö oli jaettu kahtia: toiset näkivät shown ”oikealta puolelta” niin kuin yleisönä, toiset taas istuivat takahuoneen puolella  ja näkivät sähellysten taustat sieltä – molemmissa oli ihan kutkuttavan hykerryttävä meno. Mutta nimi…?
Edit: …ja tämä oli belgialainen Circus Rolando: Circenses.

Aaaa ja tietysti yksi ensimmäisistä näkemistäni tämäntyyppisistä esityksistä! Se oli kaaaaaauan aikaa sitten siellä Hietalahden satamassa, telakka-alueella. Logossa oli lentävä hirvi. Ja soittikohan siellä Cleaning Women? Muistaako kukaan tätä? Kai se edes sisälsi nykysirkusta? Saatan myös sotkea kaksi eri esitystä toisiinsa. Muistikuvat ovat hieman sumuiset.

*******

Niin joo, sellaisia sirkussuosituksia täällä. Että terveisiä vaan sirkustaiteilijoille: antakaa nyt hemmetti vie huikeille teoksillenne sellaiset nimet, että myös ne jäävät katsojan mieleen! 🙂

******

Takaisin seksiasiaan. Eiku sirkusasiaan.

Eilen mä piiiiiitkästä aikaa kävin katsomassa nykysirkusta, ooooh miten kivaa! Ja vieläpä kaksi esitystä samalla kerralla – kyse oli Cirko-keskuksen yhteisillasta, jossa ensin esitettiin Salla Hakanpään Pinta, ja väliajan jälkeen Zero Gravity Companyn Will Have Sex for Love. Pääsin esityksiin reteästi kutsuvieraana, ja seuralaiseksi mukaan pyysin Mindekan, joka muuten olikin nykysirkusesityksessä ihan ensimmäistä kertaa elämässään.

Oli muuten tosi kummallista huomata, että vaikka pidän itseäni ”nykysirkusharrastajana”, olen käynyt Suvilahden Cirko-keskuksessa vain yhden ainoan kerran. Ja silloinkin olin eksyksissä: oikeasti yritin löytää Circus Helsingin uudet tilat viereisestä rakennuspömpelistä.

Ja tuo Cirko-keskus on kuitenkin ollut siellä jo 2,5 vuotta. Hmm. Olen ilmeisesti ollut tämän ajan aika kiireinen näissä lapsentekohommissa.

WHS_vesi_salla_02.jpg

Kuva esityksestä Salla Hakanpää: Pinta. Kuvaaja: Tom Hakala.

 

Mä en todellakaan ole mikään sirkuskriitikkoasiantuntija, mutta mun silmään Pinta oli sellaista pelkistympää, tyylikästä ja tanssillista nykysirkusta, jossa pääosassa oli ainoastaan (huikean vahva ja lihaksikas) ilma-akrobaatti  ja köysi. Ei ylimääräistä hörsellystä, vaan sellaista aika vähäeleistä tyyliä. Muutamat yllätykset piristivät esitystä ja jättivät ilmaan sopivan oooh-efektin.

Ja sitten se Will Have Sex for Love.

Hih pakko sanoa, että se oli juuri mun tyylistä sirkusta: hurjan taidokasta ja tunnelmaltaan vaihtelevaa – mukana myös sopiva ripaus sellaista absurdia, todella kummallista sirkushuumoria.

whsfl-4.jpg

Kuva esityksestä Zero Gravity Company: Will Have Sex for Love. Kuva: Janne Pietiläinen.

Jännä huomata, miten eri ihmiset katsovat esityksiä niin eri tavoin. Nykysirkus-ensikertalainen Mindeka on syvästi visuaalinen ja esteettinen tyyppi – niinpä ne asiat olivat kuulemma hänellä mielessä myös esityksiä katsoessa. Minä taas olen kai jotenkin elämys- ja kokemushakuinen: niinpä minä tuijotin esiintyjien huikeita taitoja, notkeita kehoja – ja ihmettelin taas kerran sitä, miten ammattilaiset saavat vaikeat ja kivuliaat temput näytämään niin… keveiltä ja helpoilta.

Voin nimittäin sanoa, että esimerkiksi tämä sattuu ihan p*keleesti:
(anteeksi, oli  ihan pakko sensurointikirota tässä yhteydessä)

whsfl-2.jpg

Au au au au au au au. Kuva esityksestä Zero Gravity Company: Will Have Sex for Love. Kuva: Janne Pietiläinen.

 

Suunnattoman ihailun lisäksi mieltä kaihersi Netta Lepistöä ja Maarit Utriaista katsoessa muitankin tunteita… Kuten ääretöntä kateutta.

Vaikka olen omassa sirkusharrastuksessani edelleen ihan armoton pyllyilijä, kyllä 6-7 vuoden harjoittelu kuitenkin sen tekee, että etenkin tämän esityksen nuora- ja pariakrobatiaosuudessa oli myös jotain sellaista, jota minäkin voisin osata. Noin niin kuin periaatteessa. En tietenkään noin kauniisti ja sulavasti, mutta kuitenkin.

Ja siitä seurasikin sitten tämä:

Eääääääh! Miksi mä en ole treenannut noin!?! Nyt mä olen taas tässä paisuvassa tilassa – eiiih mä haluan olla tuollainen kaunis ja voimakas sirkustaituri tuolla nuoralla. Eääääh!
”Okei okei nyt tehdään lapsia, tämä on tämä vaihe elämässä”, yritin lohduttaa hiljaa itseäni. 
Ja sitten heti perään:
”Mutta entä ne kaikki vuodet ennen lapsia! Kaikki ne sirkustreenaukselta menetetyt vuodet! Miksi mä en silloin treenannut kaikkea vapaa-aikaani, kun oli kerran siihen mahdollisuus – eäääääh!”

*******

Esitysten jälkeen puhkuin taas sirkusintoa ja -ihastusta.
”Hei kyllä sä vielä kuule ehdit – ensin vaan nopeasti pullautat tuon vauvan tuolta ulos ja sitten treenaamaan”, Mindeka tsemppasi.
”J*mankauta mä lähden suoraan synnytyslaitokselta tuonne nuoralle!”, minä uhosin.

Niin joo paitsi että viimeksi en kävellyt kunnolla melkein kuukauteen enkä pyöräillyt koko kesänä. Pöh, sivuseikkoja.

*******

Jos tosi-tosi erilainen viikonlopputekeminen kiinnostaa, näiden esitysten yhteisillat on nähtävillä vielä tänään ja huomenna (pe ja la) siellä Cirkossa Suvilahdessa. Suosittelen!

 

 

Omaa pylleröivää sirkusteluharrastustani aiemmin mm. täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/sirkustemppuja 
ja täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/liikuntamatematiikkaa

Kommentit (31)
  1. SanniDuoD´lyh
    13.10.2014, 19:05

    Hei! Ihana blogi sulla. Jos nykysirkus ei pursua ulos, niin 15.-18.10. Kulttuurikeskus Caisassa voi nähdä Duo D´lyhin rakkaudesta ja naimisiinmenosta kertovan esityksen Tahdon-I Do 🙂

  2. Juuri ensi-illasta kotiin saapuneena, voin yhtyä yllä olevan nykytanssisuositukseen. Elina Pirisen Personal symphonic moment oli vaikuttava, vaikkakin aika raju esitys. Upeat vahvat naiset tärkeiden asioiden äärellä, menkää ihmiset katsomaan. Muutenkin suosittelen tutustumaan Zodiakin ohjelmistoon, jos haluat yllättyä. Pian tulee esimerkiksi Sonya Lindforsin teos ensi-iltaan, jossa luvassa katutanssi vivahteita. Visuaalisen tanssin ystäville suosittelen Susanna Leinosta tai Tero Saarista, he edustavat vähän perinteisempää nykytanssia. Pirisen teokseen en ottanut (onneksi) 1,5-v. tyttöäni mukaan, mutta monesti olen ottanut, jos vähän tiedän etukäteen esityksestä jotain. Musta on tärkeetä tutustuttaa erilaisiin kulttuurin muotoihin pienestä pitäen. Toki pitää olla hereillä, mikä sopii ja mikä ei. Tässä osaavat yleensä auttaa myös tekijät (onko kovia ääni- tai valotehosteita, kesto, musiikkia vai ei ym) t. laiska pikku pegasos, joka ei enää juuri koskaan jaksa kirjautua sisään

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *